Sananen – Todella rikkaat

On varakkaita ja on tyhjätaskuja. Vaan kuka on rikas? Toisella kun ei ole varaa edes hymyillä. Toinen taas tuhlaa häpeilemättä, pusujaan.

rikkaus
Mikko Maasola syö hernekeittoa.
Mikollekin maistui!Arvo Vuorela / Yle

Nyt olisi taas helppoa lajitella ihmiset menestyjiin ja muihin. Muka. Ettäkö muka viranomaisen tositteista kävisi ilmi kuka on rikas ja kuka ei. Ee-i. Ei se niin yksinkertaista ole. Menestys on mielentila ja todellinen rikkaus vain harvoille lahjana annettua.

Köyhyyttäkin on monenlaista. Kun varastomyymälä ilmoittaa jakavansa ämpäreitä, liukuovien huulilta lötköttää pihalle satojen metrien luiro. Nuo on nyt niitä köyhiä, miettii hätiköivä harrastaja-antropologi. Heidän elämänsä on ilmaisesta ämpäristä kiinni! Ehkä siihen on jo luonnosteltu mielessä kunnon kiljusatsi tai sitten se menee laskiämpäriksi uuteen kotiin, jossa kunnallistekniikka on vielä haaveiden tasolla. Mutta sitten kun katsoo tarkemmin, nämä ”köyhät” lainausmerkeissään ovatkin saapuneet omilla autoillaan. Opel hörsköttää tyhjäkäynnillä, omistaja ei. Hän keskittyy olemaan ahne.

Todellisella köyhällä kaikki on muuttunut niin pieneksi, että elämä on jo runoutta. Haikuja, huokauksia, himmeitä valoja. Samoja elintarvikkeita, jotka pudotetaan mahaan. Elämän paino tuntuu hetken muuallakin.

Liekö matkalla sijoitusneuvolaan.

Ja kuinka paljon onkaan ihmisiä, jotka ovat köyhiä vaikka heillä on paljon rahaa. Heidät tunnistaa kilometrin päästä. Silloin säälin. Olen nähnyt kuinka köyhä nousee hitaasti Jaguaaristaan ja sipsuttaa kolme kierrosta autonsa ympärillä. Hän pitää huivia juuri kuten vaimo on käskenyt. Hän haluaa varmistua, että auto on sataprosenttisen suorassa pienehkössä parkkiruudussa. Liekö matkalla sijoitusneuvolaan, se ei enää jaksa kiinnostaa. Hän on niin köyhä, että hänellä ei ole varaa edes hymyillä. Tässä kohtaa aina kuivaan kyyneleet.

Mitä se menestys sitten on? Se on sitä, että on tullut tehtyä monia asioita, joita ei tarvitse katua. Rikas on se, jolla on varaa pysähtyä. Lapset ovat pieniä vain tähdenlennon verran. Olinko silloin kotona? Jos olin, olen menestynyt. En muista kunnolla niitä ensimmäisiä askelia, varsinkaan omiani. En saa elävää muistikuvaa täyteen räjähtäneestä vaipasta, mutta se olin minä joka sormet mousseen upotti!

Se kaikki on niin syvällä, että sitä ei voikaan muistaa. Se rikasti minut rikkaaksi. Maailmani kasvoi salaa yltäkylläiseksi.

Joistakin kirjailijoista, leipureista, savenvalajista, maajusseista ja näyttelijöistä näkee heti, että he ovat rikkaita. Rahaa heillä ei ole. Heille on annettu suuri sisäinen maailma. Se pysyy suurena, jos vielä jaksaa elää niin, että ei satuta itseään maailman kovuudessa. Ettei murskaannu talouden rattaisiin. Niistä rattaista tulee vain murusia.

Suuri sisäinen maailma on suurinta rikkautta.

Suuri sisäinen maailma, joka vuoroin pakottaa hymyilemään ja irvistämään, on suurinta rikkautta. Se maailma ei koskaan häviä. Tämä materiaalinen maailma voi hävitä ympäriltä koska tahansa. Tulee konkursseja, aivoverenvuotoja tai pahimmassa tapauksessa varakas aviomies löytää kolme kertaa nuoremman morsiamen Balilta.

Suuren sisäisen maailman omistaja voi vierailla missä tahansa. Raha tai rahattomuus ei ole koskaan todellinen ongelma. Hän on tälläkin hetkellä matkalla. Hän tuhlaa pusujaan. Saa olla kateellinen.

Entäs me muut? - Jotka haluaisimme tietää miltä tuntuu, kun elämä on rikasta.

Sanakirjan mukaan rikastus tarkoittaa arvomineraalien erotusprosessia malmista.

Kun upottaa varpaat veteen laiturilta, prosessi demonstroituu. Turha liukenee, arvokas jää. Olet alasti ja kuitenkin sinulla on kaikki päällä.

Kuolinvuoteella kuulemma ihmiset harmittelevat eniten sitä, että eivät koskettaneet toisia enemmän. Me olemme kaikki kultasormia. Voimme olla kömpelöitä kuin E.T., mutta tulla silti rikkaiksi.

Ihmisten rikastaminen on helppoa. Se vaatii vain armotonta rohkeutta.

Maallikkosaarnaaja Maasola