Henkilökuva: Bloggaaja Kasper Strömmanin sketsit leviävät netissä, koska niiden jakaja tahtoo olla muiden silmissä hauska

Jaoitko taas hauskan jutun Facebookissa? Huumorijuttuja jaetaan, koska uskomme siten vaikuttavamme itsekin huumorintajuisilta muiden silmissä. Yksi hupijuttujen tehtailija on bloggaaja Kasper Strömman. Hänen tekstiensä juju perustuu päivänpolttavista aiheista löytyneisiin yllättäviin näkökulmiin.

Kotimaa
Kasper Strömman
Kasper Strömmanin blogihahmo on liioiteltu versio hänestä itsestään. Strömman haluaisi olla enemmän hänen kaltaisensa. Tiina Jutila / Yle

Kasper Strömman klenkkaa jalkaansa työhuoneellaan Helsingin Kalliossa.

– Näin käy, kun riehaantuu pariksi minuutiksi leikkipuistossa.

Kolmen lapsen isä elää ruuhkavuosia. Sanoja rakastava mies tosin vihaa tuota sanaa.

– Ruuhkavuosissa on negatiivinen klangi. On silmäpussit, stressiä ja tukka lähtee. En suostu olemaan niiden uhri.

Löytyy muitakin kuluneita fraaseja ja muotisanoja, joita Strömman ei niin ikään voi sietää: kupla, suvakki... Joidenkin mielestä hän saattaisi kuulua näihin itse.

Strömmanin tekstien juju on usein siinä, että tuttu asetelma keikautetaan päälaelleen: Miksi kaikki rasistit ovat nuoria miehiä? Tai: Entä jos hevosenlihasta löytyykin lasagnea?

Humoristinen blogi onnistuu vetämään puoleensa 100 000 eri lukijaa kuukaudessa. Määrä on Suomen blogikentässä merkittävä, joskaan Kasper Diemin lukijamäärät eivät yllä suosituimpien muotiblogien tasolle.

Lukijat ovat 20–39-vuotiaita korkeasti koulutettuja kaupunkilaisia. Puolet heistä on miehiä, mikä on blogimaailmassa harvinaista.

Suosiota selittää osin se, että blogikirjoituksista syntyy usein pienimuotoisia ilmiöitä sosiaalisessa mediassa. Facebookissa ja Twitterissä on naurettu esimerkiksi Strömmanin keksimille Helsingin metroasemat anagrammeina (siirryt toiseen palveluun) ja Usein kysyttyä rasismista (siirryt toiseen palveluun) -kirjoituksille.

Blogissa parodioidaan ajankohtaisia keskustelunaiheita. Päivän politiikkaa, mediailmiöitä ja Strömmanin sanoin myös ihan "huuhaata".

Alunperin Kasper Diem -blogista piti tulla parodia self-help -hoidoista.

– Oltaisiin liikuttu enkeli- ja kristallihoitojen maailmassa.

Strömmanin oma puhe vilisee lainasanoja. Agitoitunut, implikoida, amplifoida, spektakuläärinen. Blogia kirjoittaessa yhteen kappaleeseen on saatava vähintään kaksi hauskaa ilmaisua.

– Oikeassa elämässäni en käytä yhtä paljon superlatiiveja, enkä vedä juttuja överiksi. Blogihahmoni on itsevarmempi, liioiteltu versio itsestäni.

Strömman haluaisi olla enemmän blogihahmonsa kaltainen.

Kasper Strömman
Tiina Jutila / Yle

Some-Strömman on eri Strömman

Itseään Kasper Strömman pitää rauhallisena ja pohdiskelevana, nettiminäänsä tylsempänä.

Bloggaajien odotetaan usein antavan lukijoille paljon itsestään, mutta Strömmanin postaukset eivät mene syvälle hänen omaan elämäänsä.

Henkilökohtaisetkin aiheet, kuten vauvan syntymä, johtavat usein sivuraiteille. Synnytyksestä kertovissa tviiteissään hän keskittyi esimerkiksi kuvaamaan, mitä Kätilöopiston televisiossa näkyi.

Pyrin aktiivisesti ottamaan mahdollisimman vähän kontaktia ihmisiin.

Hän ei myöskään harrasta keskustelua lukijoidensa kanssa. Kasper Diemissä ei edes ole kommentointimahdollisuutta.

– Pyrin aktiivisesti ottamaan mahdollisimman vähän kontaktia ihmisiin. En vastaa edes puhelimeen, ellen tiedä kuka soittaa.

Epäpersonoivaa otetta korostaakseen hän kirjoittaa blogiaan me-muodossa, ikään kuin taustalla olisi iso tiimi, kasvoton koneisto:

"Joskus me täällä Kasper Diem -blogissa käymme kirpputorikierroksella Oulussa."

"Joskus me täällä Kasper Diem -blogissa käymme tutustumassa Seinäjoen arkkitehtuuriin."

Strömman on tottunut elämään omissa maailmoissaan ja saattaa säikähtää, jos joku tunnistaa kadulla. Hiljaisessa työhuoneessa ei aina tule ajatelleeksi, että omat tekstit ja kuvat leviävät maailmalla.

Kasper Strömman
Tiina Jutila / Yle

.

Lapsuus shampoonkeitossa ja neonvaatteissa

Kasper Strömman syntyi 1974 perheen esikoiseksi Turun ylioppilaskylään. Äidistä tuli valmistuessaan opettaja, isästä kemisti shampootehtaaseen. Kesäisin Strömman keitti shampoota, talvisin lasketteli neonvaatteissa.

– Ei ollut alkoholismia eikä kuolemaa. Aika tavallinen lapsuus.

Kasper oli kekseliäs jo lapsena, kertoo Nora Strömman, kuusi vuotta nuorempi sisko.

– Hän piilotti kaislikkoon aarteita, joita sain etsiä.

Nora ja Kasper ovat työstäneet yhdessä useita kirjoja.

– Mitä ikinä Kasper tekeekin, hänellä on vahva oma taiteellinen näkemys, Nora Strömman sanoo.

Sisarukset ovatkin päättäneet, että on parempi, jos kumpikin hoitaa kirjaprojekteissa oman tonttinsa: Nora kirjoittaa, Kasper kuvittaa.

Blogiin voi sitten kirjoittaa, mitä itse haluaa.

Ken Strömmanin jutun jakaa, osan hauskuuden glooriasta saa

Idea blogikirjoitukseen syntyy yleensä siitä, että jokin ärsyttää.

– Ajattelen, kuten luultavasti enemmistö, että on ihan ok olla vastaanottamatta turvapaikanhakijoita pesäpallomaila kädessä.

Strömmanin mukaan huumori voi herättää ajatuksia kuivakkaa faktaa tehokkaammin, koska aihetta pystyy näin tarkastelemaan askeleen mitan etäämmältä.

On vaikea nähdä itseäni messiaanisena hahmona, joka tuo valon ihmisille.

– Toivon, että lukija tajuaisi, että noinhan se on. Kasper Strömman osoitti sormellaan asiaa, jota olin ajatellut, mutta vasta nyt pohdin sitä kunnolla.

Hänellä ei kuitenkaan ole yhtä tiettyä agendaa.

– On vaikea nähdä itseäni messiaanisena hahmona, joka tuo valon ihmisille.

Aika näyttäisi olevan Strömmanin jutuille nyt erityisen suotuisa, sillä huumorin avulla rakennetaan omaa identiteettiä sosiaalisessa mediassa. Halutaan kertoa muille, että hei, ymmärsin tämän, olen itsekin hauska!

– Huumorintaju on ominaisuus, jota ihmisissä arvostetaan ominaisuutena lähes yli kaiken, journalismin ja huumorin välistä suhdetta väitöskirjassaan tutkinut Janne Zareff sanoo.

Kesti kuitenkin kauan, ennen kuin yleisö löysi Strömmanin.

Kasper Strömman
Tiina Jutila / Yle

Strömmanin alter-egoa harmittaa moni asia paikallislehden mielipidepalstalla

Kasper Strömman kaivaa työhuoneensa uumenista esiin kokoelmateoksen, jonka kansikuva mukailee Tuntematonta sotilasta. Kannessa lukee Kiitos Esteban 2002–2010, Toim. Kasper Strömman.

Hän selaa sivuja silminnähden ylpeänä.

– Katso, kaupunginosavaakunat! Bo Hager!

Super Esteban -lehti ilmestyi kerran vuodessa. Jutut olivat osittain samaa tavaraa kuin blogissa nyt: Esitellään Strömmanin taiteilemia kaupunginosavaakunoita, joista Bodomissa vaanii vetoketjullinen teltta. Strömmanin keksimä ekspertti Bo Hager piti lehdessä omaa kysymys-vastaus -palstaansa.

Tietääkseni myös Kekkonen harrasti toisen nimissä kirjoittelua.

Bo Hager esiintyy nykyisin blogissa milloin minkäkin alan asiantuntijana, Kasper Diemin omana "päivystävänä dosenttina".

Paikallisjournalismin ystävänä Strömman on pistänyt Bo Hagerin hommiin myös blogin ulkopuolella. Kaupunginosalehteen on syntynyt useita mielipidekirjoituksia Hagerin nimissä.

– On ollut superviihdyttävää seurata, julkaistaanko niitä.

Bo Hageria kismittää julkaistuissa kirjoituksissa usein arjen pienet asiat: rappukäytävässä saapastelu, levitteiden notkeus ja se, etteivät naiset jätä rauhaan.

Mielipidekirjoitusten kautta Strömman kertoo haluavansa syventää 1990-luvulla luomaansa hahmoa.

– Ei tämä mikään uusi juttu ole. Tietääkseni myös Kekkonen harrasti kirjoittelua toisella nimellä. Totta kai näin voi tehdä.

Strömman tekisi Estebanin kaltaista lehteä edelleen, mutta läpimurtoa printissä tapahtunut. Strömman tarvitsi sosiaalista mediaa.

Kasper Strömman
Tiina Jutila / Yle

Lukija pohtii, mikä on totta

Viime vuonna joku mietti Facebookin keskusteluketjussa, oliko Kasper Strömman oikeasti sitä mieltä, että hedelmät pitäisi pakata kaupassa asbestiin (siirryt toiseen palveluun).

Syyskuun lopussa toinen pohti, syntyikö Strömmanin uusiksi suunnittelemasta Perussuomalaisten logosta (siirryt toiseen palveluun), hakaristeineen, oikeasti niin iso kohu, että Strömman päätti sen vuoksi pidättäytyä graafisesta suunnittelusta (siirryt toiseen palveluun) kahden kuukauden ajaksi.

Strömman tykkää testata lukijoitaan, eivätkä kryptiset asetelmat aina aukea.

– Yllättävätkään ihmiset eivät aina juttujani ymmärrä. Luultavasti ne eivät blogia lue, jotka eivät sitä ymmärrä.

Sanon myös lapsilleni, että jos faktoja muuttamalla tulee parempi tarina, tehkää niin.

Vaikka Strömmanin käsittelytavat saattavat liikkua korrektiuden rajamailla, harva näyttäisi kirjoituksista suuttuvan. Palautetta ei juuri tule.

Erään palautteen hän kuitenkin muistaa. Kun hän liimasi lyhtypylväisiin "Talvisota on loppuunkäsitelty, jos niin haluat" -julisteita, sähköpostiin tuli viesti, jossa pyydettiin kunnioittamaan sotiemme veteraaneja.

– Ehkä jutuista ei hermostuta, koska ajatellaan, että tyyppi vain pelleilee.

Strömman sensuroi tekstejään vain harvoin. Lapsilleenkin hän sanoo, että jos faktoja muuttamalla tulee parempi tarina, tehkää niin.

– Joskus silti mietin, että wouu, voiko näin sanoa. Silloin teksti on usein onnistunut.