Ammatinvaihto lähes ammattina: media-assistentti, baarimikko, karaoke-emäntä, tatuoija – eikä vieläkään toivepestissä

Laura Koski on kahlannut läpi alle 10 vuodessa kahdeksan ammattia, mutta ei ole vieläkään toiveduunissaan tatuoijana. Kolmikymppinen Koski väittää olevansa muutoksesta ahdistuva, jota työntää uuteen ammattiin into kehittyä ja asuntovelka.

Kotimaa
Laura Koski
Antti Kettumäki / Yle

Kouluikäisenä Laura Koski kirjoitti kavereiden Ystävä-kirjoihin toiveammatiksi taiteilija. Aika lähelle haavetta on päästy. Vuoden 2012 toukokuusta Koski on pyörittänyt omaa tatuointiyritystä, vielä muutaman askel on matkaa lopulliseen unelmaan.

– Unelmaeläkevirka on kuvaamataidon opettaja! Laura heittää.

Yläaste meni läpi vähällä yrittämisellä.

– Boheemi taiteilijaluonne sai paljon anteeksi tuohon aikaan! Kun kokeet sai läpi ja selvisi kunnialla yläasteelta johonkin kouluun, niin opettajat hymistelivät, täräyttää Laura.

Unelmaeläkevirka on kuvaamataidon opettaja!

Laura Koski

Lapsena Laura kävi Porin lasten- ja nuorten kuvataidekoulua. Siellä taiteilijaelämän veto vahvistui, mutta muita mutkia tuli matkaan.

Satakunnan käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseen Koski pääsi 16-vuotiaana. Spontaanina ihmisenä Laura valitsi viestinnän alan, koska siellä oli kuulemma kiva opettaja. Viestintäassistentin paperit hän suoritti, mutta palo taidealalle säilyi.

Baarista tatuointiyrittäjäksi

Viestintäassistenttina Laura ehti olla pari vuotta. Lasten jälkeen elämä vei muihin töihin. Erilaiset ravintolatyöt kutsuivat, koska media-alalta ei paikkoja löytynyt.

– Ravintoloissa vedin karaokea ja olin kahvilatyöntekijänä, baarimikkona ja tarjoilijanakin. Siinä vilahti viisi vuotta, muistelee Laura.

Seuraavaksi Laura perusti tatuointistudion Kokkolaan, vaikka tarkoitus oli vain kokeilla sitä harrastemielessä.

Boheemi taiteilijaluonne sai paljon anteeksi yläasteella.

– Koskaan en ajatellut perustavani omaa tatuointiyritystä, mutta niin vain kävi! Olin kerännyt jo laajan asiakaskunnan, joten pystyin jättäytymään sen varaan.

Oppinsa Laura on kerännyt kokeneemmilta sekä itse oppien. Nyt oma tatuointifirma on pyörinyt nelisen vuotta.

– En ole katunut. Vain silloin, kun työpuhelin ei jätä rauhaa.

Silti ihmisten ihoon taiteileminen ei naiselle riitä.

– Kuvaamataidon opettajan työstä näen haaveunia ja sitä kohti mennään. Koskaan ei voi luottaa, että tämä ammatti kantaa eläkkeelle asti, summaa Laura.