Alakoulun koodikerhossa käskytetään läppäriä: "Parasta on, kun saa itse luoda minkälaista haluaa"

Koodaaminen on kivaa, ainakin jos lapsilta kysytään. Koodikerhoihin onkin tunkua esimerkiksi Hämeenlinnassa, missä kerhoa vetävät Hämeen ammattikorkeakoulun tietojenkäsittelyn opiskelijat. Koulun koodikerho on varaslähtö ohjelmoinnin opetukseen, joka alkaa kaikissa alakouluissa ensi syksynä.

internet
Koululuokassa koodikerholaisia ja ohjaajat
Ville Välimäki / Yle

Kirkonkulman koulun luokkahuoneessa käy vilkas puheensorina. Viides- ja kuudesluokkalaisten ryhmä viettää nopealta tuntuvat pari tuntia koodikerhossa. Aika kuluu kuin siivillä, kun lapset tekevät koodirivejä ja yrittävät saada eriväriset pallot kasvamaan näytöllä.

– Kyllä niitä saa liikkumaan, esimerkiksi tuosta kun laittaa ajan kohdalle 4000, niin se muuttaa sitä, kuinka nopeasti toi ympyrä pienenee tuolla näytöllä, pelintekijän urasta haaveileva kuudesluokkalainen Niko Salminen selittää.

Kaksi poikaa tietokoneiden ääressä koululuokassa
Koodikerhon kuudesluokkalaiset Aaro Saunamäki (etualalla) ja Niko Salminen saavat toisiltaan apua koodaustehtävien ratkomisessa.Nina Keski-Korpela / Yle

– Tää on ihan kivaa hommaa. Muutenkin tykkään tietokoneilla pelata ja asennella kaikkea. On hauskaa nähdä, kun voi tehdä omia pelejä puhelimille ja pääsee ite tekeen ja kirjoitteleen kaikkee.

Lapsia puhuttelee koodaamisen luovuus ja itseilmaisu.

– Voi itse luoda tähän mitä haluaa. Kun on nähnyt pelejä, niin voi niinku melkein itekin tehdä niitä, miettii kuudesluokkalainen Aaro Saunamäki.

– Parasta on, kun saa itse luoda minkälaista haluaa, antaa koneelle käskyjä, sanoo Henna Rantanen 5 C -luokalta.

Kaksi tyttöä tietokoneen äärellä koululuokassa
Viidesluokkalaiset Milla Lahti (vas.) ja Henna Rantanen tykkäävät käskyttää tietokonetta.Nina Keski-Korpela / Yle

Niin ikään 11-vuotias Milla Lahti pitää koodikerhoa kivana.

– Luovuus ja kaikki, se on jotenkin ihmeellistä, että pystyy tehdä itse jotain, jonka muut voi kanssa nähdä. Jokainen pystyy ilmaisemaan itseään tai asioita, kaikkia uusia juttuja ja pelejä. Se kiinnostaa mua jotenkin, miten tehdään pelejä, ja miten kaikki tehdään.

– On jotenkin jännää, miten ne yhtäkkiä vaan ilmestyy tänne, pallot ja kaikki. Luo jostain uutta, vaikka sitä ei aluksi ollut.

Koodikerhossa kaikki voittavat

Koodikerhoa vetävät Hämeen ammattikorkeakoulun tietojenkäsittelyn opiskelijat Elias Koskinen ja Emmi Lehto. Muuttujien äärellä Emmi Lehto pohtii koodikerhon antia itselleen.

– Kiinnostuin tästä sen takia, kun saa olla lasten kanssa tekemisissä. Itsellekin Corona on uusi, ja tässä tutustuu uuteen ohjelmaan niin, ettei joudu kauheasti ryhtymään siihen projektiin, menee samalla toi oma oppiminen.

Emmi Lehto opastaa poikaa koodikerhossa
Opiskelija Emmi Lehto oppii samalla itsekin koulutuksen suunnittelua ja vetämistä.Ville Välimäki / Yle

Lehdon mielestä tärkeää on, että lapset näkevät, miten ohjelmat oikeasti rakentuvat.

– Ne eivät synny tyhjästä, vaan niiden eteen tehdään tosi paljon töitä. Jos itsellä on joku haave mielessä, niin se voidaan toteuttaa ohjelmoimalla, ihan oikeasti.

– Ongelmanratkaisukyky on tärkein: tässä tulee koko ajan haasteita eteen ja niitä pitää ratkoa, Lehto kertoo.

Koodaamiselle on kysyntää

Hämeen ammattikorkeakoulun tietojenkäsittelyn lehtori Tommi Saksa koordinoi koodikerhoja. HAMK kerää nyt kokemuksia toimintamallia varten, miten koodikerho voisi toimia Hämeenlinnan kouluissa laajemminkin. Ruununmyllyn ja Kirkonkulman koulujen kerhojen alettua hän on saanut paljon viestejä ja palautetta: joka koulu haluaisi heti oman koodikerhon.

Tommi Saksa
HAMKin lehtori Tommi Saksan mukaan koodikerhoja haluttaisiin lisää.Ville Välimäki / Yle

– Alakoululla ei välttämättä opettajilla ole osaamista, ja mietittiin, mistä saadaan tyyppejä vetämään kerhoja. Mietittiin, jos meidän opiskelijoista löytyisi halukkaita. He saavat kokemusta koulutuksen pitämisestä ja organisoimisesta, eli kaikki oppivat.

Koodaamisen tulo kouluihin on Saksan mielestä "tosi hyvä juttu".

– Softan määrä lisääntyy ja arkipäiväistyy, sitä on vaatteissa ja ihan missä vaan. Softan tekijöitä tarvitaan: täältä ei kaikista koodareita tule, mutta ehkä työskentelee tiimeissä, missä on koodareita.

– Koodikerhossa saa käsityksen, mitä koodaus on, ja ehkä innostuksen. Kauhealla innostuksella lapset tekevät ja samalla saavat ehkä vaikeasti lähestyttävän jutun arkisemmaksi. Koodaaminen kehittää lasten ongelmanratkaisukykyä ja loogista ajattelua, sanoo Saksa.

Koodirivejä, taustalla kädet näppäimistöllä
Ville Välimäki / Yle

Opettajille luvassa koulutusta

Koulut saavat koodikerhosta arvokasta kokemusta tulevaa ajatellen. Uusi opetussuunnitelma tuo koodaamisen osaksi kouluopetusta ensi syksynä.

– Tästä saadaan hyvää mallia, mihin oppilaat pystyvät ja miten tätä voitaisiin ehkä opettaa, sanoo luokanopettaja Sami Heino Kirkonkulman koulusta.

Ei kaikista tule koodareita, mutta lasten ympärillä on koodia joka puolella ja kyllä sitä pitää ymmärtää.

Sami Heino

– Alakoulussa se, mitä tullaan koodaamisesta opettamaan, ei ole rakettitiedettä. Alakoululta ei odoteta riviäkään koodikieltä, vaan koodauksen logiikkaa ja ajatusta, mutta kyllä se pelottaa opettajia varmasti ja tarvitaan koulutusta ja opetusta opettajille tästä asiasta.

Hämeenlinnan kaupunki aikookin järjestää opettajille koulutusta ensi vuoden puolella, Heino kertoo. Hänen mielestään lasten on tärkeää ymmärtää, että ihminen ohjaa konetta eikä päinvastoin.

– Koodikerhossa saa kokemusta siitä mistä ohjelmoinnissa on kyse. Kaikki pelit ja instagrammit on joku oikeasti tehnyt ja luonut, ne eivät vain tule tyhjästä, vaan ne rakennetaan ja kirjoitetaan käsipelillä. Se on käsityötä ja uuden luomista.

Koulun tavoitteena ei ole kehittää pelintekijämiljonäärejä, Heino muistuttaa.

– Ei kaikista tule koodareita, mutta lasten ympärillä on koodia joka puolella ja kyllä sitä pitää ymmärtää. Miljoonia ei katsella vielä tässä vaiheessa, hän naurahtaa.