Raunokin löysi kaipaamansa ystävän – vaikeat ajat ovat herättäneet auttamisen halun

Leskeksi jäänyt Rauno Rantala kärsii yksinäisyydestä. Kun puheliaan miehen elämänpiiri on kutistunut neljän seinän sisälle, on vapaaehtoistyöntekijän vierailu kerran viikossa hänelle elintärkeä. Viime aikoina avuntarvitsijoiden määrä on kasvanut, mutta samaan aikaan on onneksi ihmisten auttamisen halu herännyt.

Kotimaa
Keittiössä kahvipöydässä.
Rauno Rantala on saanut juttuseuraa. Mukana kahvittelemassa tällä kertaa Mirjam Lehto, kriisityöntekijä Elina Viitasaari ja KEIKKA-avun koordinaattori Marina Sippus. Sami Pöntinen / Yle

Moni järjestö organisoi vapaaehtoisapua yksin asuville vanhuksille. Avun tarve on suuri, koska jopa yli kolmasosan vanhuksista on arvioitu kärsivän yksinäisyydestä.

Taantuman aikana avun tarve on muutenkin lisääntynyt ja viime aikoina myös turvapaikanhakijoiden parissa tehtävä työ on kysynyt paljon vapaaehtoistyövoimaa. Riittääkö apua enää kaikille?

– Nyt kun on eletty vaikeita aikoja, niin näyttää siltä, että ihmisten auttamisen halu on herännyt. Vapaaehtoistyöntekijöitä on saatu enemmän kuin ennen, iloitsee kriisityöntekijä Elina Viitasaari Pohjanmaan kriisikeskus Valosta.

Vapaaehtoistyö vetää nyt uusia ihmisiä

Sama kokemus on monella muulla vapaaehtoistyön toimijalla.

Kirkkoapu ry ylläpitää vapaaehtoistyo.fi -sivustoa, jonka kautta voi etsiä vapaaehtoistyötä ja vapaaehtoistyöntekijöitä.

– Sivuston kautta pystymme hyvin seuraamaan tilannetta ja näyttää siltä, että turvapaikanhakijoiden myötä vapaaehtoistyöhön hakeutuu aivan uusia ihmisiä, toteaa Kirkkopalveluissa vapaaehtoistyöstä vastaava Ilkka Kalmanlehto.

Mirjam Lehto innostui mukaan Keikka-apu -toimintaan, kun näki lehdessä ilmoituksen, että tällaista vapaaehtoistyötä ja myös koulutusta siihen ollaan järjestämässä Vaasassa. Malli toimintaan on saatu HelsinkiMissiosta.

– Olen eläkkeellä, minulla on aikaa ja energiaa. Tuntuu mielekkäältä tehdä auttamistyötä, sanoo Lehto.

Mirjam Lehto tekee viikottain pari kolme auttamiskeikkaa. Kahden avuntarvitsijan luona hän käy säännöllisesti viikottain. Lisäksi tulee yksittäisiä keikkoja. Joku voi tarvita vapaaehtoistyöntekijää turvaksi esimerkiksi sairaalakäynnille.

Juttua riittää joskus kolmeksikin tunniksi

Vaasalaisen 79-vuotiaan Rauno Rantalan elämänpiiri on pienentynyt sairauksien seurauksena. Aika kuluu nykyisin pääosin kotona neljän seinän sisällä. Se ei ole aivan helppoa miehelle, joka on ikänsä ollut aktiivinen ja harrastanut monenlaisia asioita.

Rauno Rantala
Rauno RantalaSami Pöntinen / Yle

– Se ei ollut niin vaikeaa niin kauan kun vaimo eli, mutta vaimon kuoleman jälkeen olo on ollut välillä ankea.

Rantala sanoo kiertelemättä, että hän tuntee itsensä yksinäiseksi ja kaipaa ystäviä.

– Ainut ystävä, joka täällä käy minua joskus tervehtimässä vapaaehtoistyöntekijän lisäksi, on entinen korsukuorokaverini, näkövammainen herra.

Vapaaehtoistyöntekijän vierailu kerran viikossa on Rantalalle viikon kohokohta.

– Se auttaa jaksamaan. Jos ei olisi Keikka-apua, olisin aina yksinäni. Nuoren 25-vuotiaan vapaaehtoisystävän kanssa juttua riittää kerallaan pari tuntia, joskus kolmekin tuntia. Keskustelemme yleismaailmallisista asioista, mutta politiikkaa ei puhuta.