Some panee poliisin pinteeseen – laki kahlitsee huhujen suitsimista

Kun Suomessa tapahtuu suurempi rikos, sosiaalisessa mediassa räjähtäen leviävät huhut, arvaukset ja vääristellyt tiedot asettavat poliisin seinää vasten. Vaikka poliisi on osin oikonut huhuja, lakipykälät rajoittavat keskusteluun osallistumista. Some on ajanut poliisin pohtimaan viestintäänsä.

internet
Symbolikuva poliisin tiedottamisesta, poliisin tiedote uoptettuna kaupunkikuvaan, harmaa rakennus taustalla.
Juha Kemppainen / Yle

Poliisihallituksen viestintäpäällikkö Marko Luotosen mukaan tilanne on muuttunut turvapaikanhakijoiden lisääntyneen määrän mukana.

– Turvapaikkatilanne on ilmiönä uusi Suomessa ja maan mittakaavassa varsin suuri. Meillä on paljon uusia ihmisiä maassa ja toisaalta se on tuonut mukanaan erilaisia lieveilmiöitä, kuten nämä huhut sosiaalisessa mediassa.

Hän ottaa esimerkiksi epäillyt seksuaalirikokset.

– Välittömästi käynnistyy huhumylly siitä, että epäillään lähtökohtaisesti tekijäksi turvapaikanhakijaa.

Luotosen mukaan poliisilla on rikosasioissa lakiin perustuva ohjeistus, jonka mukaan yksittäisessä rikostapauksessa esimerkiksi etnisen taustan kertominen ei ole perusteltua. Epäillyn taustat voidaan kertoa, jos se selkeästi auttaa rikoksen selvittämisessä tai vaarallisen henkilön kiinniottamisessa.

Rikosten yhteydessä sosiaalisessa mediassa nopeasti leviävät huhut ja väärät tiedot edellyttävät monesti poliisilta reagointia. Poliisilta odotetaan avointa ja aktiivista viestintää, sanoo Luotonen.

– Se tarkoittaa, että meillä pitää olla kykyä ja valmius vastata näihin kysymyksiin entistä kattavammin. Se on meille erittäin haasteellista esimerkiksi yksittäisten rikosepäilyjen yhteydessä, jossa tiedotusvastuu on lain perusteella tutkinnanjohtajalla. Tutkinnanjohtaja ei todellakaan ole 24/7 työnsä ääressä, eikä pysty näitä huhuja ihan konkreettisestikaan reaaliajassa torjumaan .

Viestinnän ohjeet pohdinnassa

Poliisi on kuitenkin kumonnut sosiaalisen median tietoja, joiden mukaan rikoksissa epäillään maahanmuuttajia tai turvapaikanhakijoita. Oulun poliisi puolestaan kertoi sekä uhrin että epäillyn olevan kantasuomalaisia. Marko Luotosen mukaan ohjeistusta ei ole muutettu, mutta sellainen on vireillä.

– Meillä on valmisteilla valtakunnallinen viestintäohjeistus siitä, miten turvapaikanhakijatilanteen myötä viestinnän käytäntöjä poliisissa voitaisiin yhdenmukaistaa ja varmistaa, että periaatteet ovat samat, joita eri puolilla Suomea noudatetaan.

“Uhri ja epäilty kantasuomalaisia”

Rikosylikomisario Seppo Leinonen Oulun poliisilaitokselta nimesi tiedotteessaan henkirikoksen osapuolet kantasuomalaisiksi. Hänen mukaansa huomiota herättävien rikosten yhteydessä tulee julkisuuteen runsaasti vihapuhetta. Useassa tapauksessa väärää tietoa ovat levittäneet maahanmuuttovastaiset henkilöt.

Täytyy aina samalla muistaa, että poliisin miekka näissä viestintäasioissa on huomattavasti lyhyempi kuin niiden, jotka sitä miekkaa tuolla somessa heiluttavat.

Viestintäpäällikkö Marko Luotonen

Kantasuomalainen-ilmauksella Leinonen sanoo estäneensä väärien tietojen ja vihapuheen levittämistä ja samalla vastanneensa ennakkoon myös median tiedusteluihin.

Marko Luotonen muistuttaa kuitenkin poliisia koskevista rajoituksista.

– Täytyy aina samalla muistaa, että poliisin miekka näissä viestintäasioissa on huomattavasti lyhyempi kuin niiden, jotka sitä miekkaa tuolla somessa heiluttavat. Eli lainsäädäntö hyvin tarkkaan määrittää ja rajoittaa niitä asioita, joita voimme kertoa.

Luotosen mukaan somessa voidaan periaatteessa kertoa vaikka millaisia huhuja ja vääriä tietoja. Poliisilla ei aina ole laillista mahdollisuutta lähteä oikomaan niitä.

Tilastoista faktaa kansalaisille

Poliisi kaipaisi julkiseen keskusteluun kättä pidempää. Poliisihallitus selvittääkin parhaillaan, kuinka julkisuuteen voitaisiin tuoda rikostilastoihin perustuvaa faktaa keskustelujen pohjaksi. Näin keskustelu voisi Luotosen mukaan perustua tosiasioihin, eikä pelkästään tunteeseen.

– Poliisin intressissä ja tehtävänäkin on tuoda ilmiötasolla esille jatkossa hieman yksityiskohtaisemmin sitä, miten ulkomaalaiset tai turvapaikanhakijat ovat mukana rikostilastoissa. Niin rikoksista epäiltyinä kuin uhreinakin.

Suomessa ei ole tarjolla ajantasaisia tilastoja.

– Meillähän on ollut sellainen käytäntö, että tutkimuslaitokset julkistavat muutaman vuoden välein erilaisia raportteja ja tilastoja. Tässä uudessa vallitsevassa tilanteessa tutkimustietoja ei ole saatavilla.

Luotosen mukaan poliisi on joutunut miettimään, kuinka kansalaiset saisivat selkeän tilannekuvan siitä, missä mennään.

– Siinä meidän omat tilastointimme ovat mahdollisia välineitä.

Poliisi selvittää parhaillaan, miten tietojärjestelmät saadaan siihen tilaan, että riittävää tilastotietoa voidaan ottaa käyttöön hyvinkin nopeasti, sanoo Marko Luotonen.

– Tavoitteena on saada uusi käytäntö voimaan mahdollisimman pian.