Irakilainen Ala ja karjalainen Sanni – sotaa paenneet naiset

Ala Saaed pakeni perheineen Saddam Husseinin hirmuhallintoa ja äärimuslimeja. Sanni Tikka lähti ensimmäistä kertaa evakkomatkalle talvisodan syttyessä. Kaksi erilaista tarinaa, joissa on jotakin samaa.

turvapaikanhakijat
Ala Saeed ja Sanni Tikka.
Janne Ahjopalo / Yle

Pelko ja ahdistus ovat takanapäin. Suomen Pakolaisavussa vertaisohjaajana työskentelevä helsinkiläinen Ala Saaed on asunut perheensä kanssa Suomessa nyt 16 vuotta.

Saaed kertoo, että hänen elämänsä uudistui Suomessa täysin. Irakin jälkeen perhe oli pakolaisleirillä Turkissa puolitoista vuotta odottamassa pääsyä uuteen pohjoiseen kotimaahan.

– Ihmiset olivat Suomessa rauhallisia, hiljaisia ja turvallisia. Täällä pystyin miettimään vapaasti, mitä haluan tehdä. Irakissa opiskelin fysiikkaa yliopistossa, mutta en pitänyt siitä. Minua on aina kiinnostanut sosiaali- ja terveysala, ja sitä aloin opiskella Suomessa.

Ala Saeed ei halunnut enää miettiä menneisyyttään.

– Mä aina katson eteenpäin.

Kipeää muisteltavaa riittäisi, sillä Saaed joutui kokemaan äärimuslimien vainoa miehensä ja lastensa kanssa Saddam Husseinin hirmuhallinnon aikana. Ala Saaed oli aktiivinen naisten oikeuksien ajaja kotimaassaan.

Ihmiset olivat Suomessa rauhallisia, hiljaisia ja turvallisia.

Ala Saeed

– Järjestimme koulutuksia ja seminaareja. Eräänä iltana äärimuslimit räjäyttivät toimistomme. Onneksi sisällä ei ollut silloin ketään, muistelee Saeed.

Karjalaistytön äkkilähtö sodan jaloista

Joensuulainen Sanni Tikka on tehnyt pitkän uran luokanopettajana. Lähtökohdat elämään olivat haasteelliset: äiti kuoli pian synnytyksen jälkeen, pakeneminen sodan alta kahdesti sekä isä, joka halusikin oman erillisen perhe-elämänsä. Mutta onneksi oli mummo. – Elämäni alku tuntuu tavallaan sirpaleiselta, mutta täytyy sanoa, että minulla oli ihana lapsuus ja mummo. Mummo oli tavattoman suurenmoinen ihminen. Hän oli vahva ortodoksi ja eli ortodoksisuuttaan. Tämän ansiosta minunkin on ollut helppo suhtautua elämässäni vaikeuksiin.

– Mummo sanoi mielestäni maailman kauneimman lauseen pitäessään minua sylissään ja silittäessään tukkaani. Hän sanoi "Oi, armas anheline" eli armas enkelini, muistelee Tikka. Nyky-Suomessa lehahteleviin vihapuheisiin ja vihatekoihin uusia ihmisiä ja erilaisuutta kohtaan Sannilla on mielipiteensä. Hän kun on tietoinen siirtokarjalaisten kohtaamasta väheksynnästä ja ryssittelystä Suomessa.

– Onhan tämä jollakin tavalla toki ymmärrettävää, kun tulee yhtäkkiä paljon uusia ihmisiä ja erilaisia tapoja aivan kuin karjalaisten muuttovaiheessa, mutta kyllä meidän vain pitäisi ymmärtää ihmisiä, joilla on hätä. Meillä kuitenkin on Suomessa kaikilla, voi sanoa että kaikilla, hyvät oltavat. Meillä on rauha ja se on erittäin tärkeää, päättää Sanni Tikka.