1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Vain tutti ja vaipat puuttuvat – Kun aikuinen palaa lapsuudenkotiinsa, lapsuuden käyttäytymismallit ottavat huomaamatta vallan

Kun aikuinen ihminen palaa lapsuudenkotiinsa vaikkapa vain käymään, niin toisille se merkitsee aikahyppyä ajassa taaksepäin. Selvemmin asian huomaa mukana oleva kumppani, joka ihmettelee mihin hänen tuntemansa ihminen katosi. Kuka on vallannut sen ihmisen pääkopan, jonka hän luuli tuntevansa.

Kuva: Henrietta Lehtinen / Yle

Kun aikuinen palaa lapsuuden kotiinsa, lapsuuden roolit ja käyttäytymismallit ottavat herkästi vallan. Jo aikuistuneilla lapsilla roolit lipsahtavat helposti takaisin entisiin lapsuuden ja nuoruuden aikaisiin rooleihin, ja samalla myös käyttäytyminen muuttuu.

– Se ei ole tietoista käytöstä. Jos asiasta oltaisiin tietoisia, niin silloin käyttäydyttäisiin edelleen fiksusti ja aikuismaisesti, sanoo psykoterapeutti Soili Poijula.

Asetelma vanhempien vahvasta roolista säilyy mielessä

Psykoterapeutti Soili Poijulan työssä kuitenkin tutumpi tilanne on se, että lapset ovat joutuneet ottamaan vanhempiensa roolin perheessä. Sen vuoksi lapsille jää usein turvattomuuden tunne.

Mutta jos perheen sisällä on ollut riittävä turvallisuuden tunne, niin silloin lapset ovat voineet kokea olleensa lapsia. Tämän kaltaisessa tilanteessa voi olla vaikeampaa toimia tasavertaisena aikuisena suhteessa omiin vanhempiinsa tai sisaruksiin lapsuuskodin piirissä.

– Lapsuuden perheen sisällä voi olla keskinäistä kilpailua ja mustasukkaisuutta. Sisaruskateus on tosi asia aikuisilla ihmisillä. Kuinka hyvin sen sitten tunnistaa itsessään, sillä on merkitystä sisarusten käymiin fyysisiin ja sanallisiin otteluihin, Poijula muistuttaa.

Tietyssä iässä irrottaudutaan vanhoista arvoista ja säännöistä

30–40 ikävuoden välillä elämässä koetaan yksi kehityksellinen kriisi, jonka vuoksi moni hakeutuu terapiaan. Tässä iässä ihmiset irrottautuvat yleensä lopullisesti vanhempiensa arvoista ja säännöistä. Silloin he alkavat oikeasti elämään omien arvojensa pohjalta ja tehdä omia valintoja.

Onni on hyvät läheiset ihmissuhteet

Soili Poijula

Jos aitoa itsenäistymistä ei ole tapahtunut, niin silloin on vielä suurempi vaara, että lapsuudenperheen kokoontuessa taannutaan vanhoihin rooleihin.

– Yleensä ihminen, joka kokee asian ongelmana ottaa asian puheeksi. Paras tilanne on silloin kun kaikki perheen lapset ovat käyneet läpi oman yksilöllisen itsenäistymiskriisinsä, ja pystyvät kohtaamaan toisensa aikuisen ihmisen roolissa.

Perheen koostumus voi vaikuttaa myös siihen, miten asiat otetaan puheeksi ja toimintaa muutetaan

– Tyttövaltaisissa perheissä ollaan yleensä joustavampia, siellä on totuttu puhumaan asioista ja ollaan näin myös avoimempia muutoksille. Poikavaltaisissa perheissä muutoksien suhteen ollaan paljon jäykempiä, Soili Poijula muistaa.

Ystävät voi valita, mutta perhettään ei

Silloin kun oma suhde lapsuuden perheeseen on myönteinen ja tukea antava, se vaikuttaa myös fyysiseen terveyteen myönteisellä tavalla.

– Jos takana on vaikeita asioita, kuten kaltoin kohtelua vanhempien taholta tai sisarusten välisiä pahoja ristiriitoja, niin ei ole ihan tervettä takertua näihin ihmissuhteisiin. Jo oman terveydenkin kannalta on tärkeää pitää etäisyyttä lapsuuden perheeseen, toteaa Soili Poijula.

Mitä sosiaalisempi ja läheisempi ihminen on, niin sen helpompaa perheen kanssa on tulla toimeen.

– Onni on hyvät läheiset ihmissuhteet. On paljon vaikeampaa selviytyä elämän vastoinkäymisistä, jos läheisissä ihmissuhteissa on ongelmia, kiteyttää psykoterapeutti Soili Poijula lopuksi.