Näkökulma: Indonesiassa roihuaa vuosisadan kenties pahin ympäristökatastrofi

Pariisin ilmastokokouksen lähestyessä Indonesialle tulisi tarjota sekä keppiä että porkkanaa, kirjoittaa radion ajankohtaistoimituksen Tuukka Pasanen.

Ulkomaat
Tuukka Pasanen
Tuukka PasanenKalevi Rytkölä / Yle

Juuri kun maailman valtiot ovat suuntaamassa katseensa tämän kuun lopussa alkaviin Pariisin ilmastoneuvotteluihin, on Indonesiassa meneillään yksi toistaiseksi tämän vuosisadan pahimmista ympäristökatastrofeista.

Yli puolitoista miljoonaa hehtaaria metsää on palanut, ja palot ovat vaatineet ainakin 19 ihmisen hengen. Puoli miljoonaa ihmistä on kärsinyt hengitysvaikeuksista, liikenne on takkuillut ja kouluja on jouduttu sulkemaan savusumun vuoksi, joka on paikoin pudottanut näkyvyyden jopa alle 50 metriin. Palot ovat ajaneet yhä ahtaammalle jo ennestään uhanalaisia eläinlajeja, kuten erittäin uhanalaisen sumatranorangin sekä maailman uhanalaisimman sarvikuonolajin, sumatransarvikuonon.

Indonesia on noussut viime viikkojen aikana hetkellisesti myös maailman suurimmaksi hiilidioksidin tuottajaksi. Maa tuotti pitkän aikaa syys- ja lokakuussa enemmän hiilipäästöjä kuin koko Yhdysvaltain talous. Indonesia ohitti myös Kiinan 14 päivänä kahden viime kuukauden aikana. Mittakaavaa asialle antaa se, että Yhdysvaltain talous on 20 kertaa suurempi ja Kiinan väkiluku 6 kertaa suurempi kuin Indonesian.

Metsäpalot ovat yksistään tupruttaneet jo melkein koko Brasilian vuotuisen päästömäärän verran hiiltä taivaalle. Uusimmat arviot nyt ilmaan nousseesta hiilidioksidista ylittävät 1,6 gigatonnin rajan. Vertailun vuoksi koko Suomen hiilidioksidipäästöt olivat vuonna 2013 noin 0,06 gigatonnia. Indonesia onkin palojen takia noussut maailman neljänneksi suurimmaksi päästömaaksi ohi Venäjän ja Japanin tänä vuonna.

Katastrofin syihin ja vaikutuksiin olisi aika herätä. Ongelma ei nimittäin ole yksistään Indonesian, vaan koko maailman.

Indonesian pääkaupungin Jakartan pilvenpiirtäjät ovat nousseet samassa tahdissa kuin maa on hakannut ja polttanut metsiään matalaksi. Indonesian bruttokansantuote on 1990-luvun alusta yli kaksinkertaistunut, kun samalla metsäpinta-alasta katosi vuosien 1990–2005 välillä noin 25 %. Suunta on pysynyt pitkälti samana – vuonna 2012 Indonesia ohitti Brasilian maailman eniten metsää hävittävänä maana.

Kansainvälisellä yhteisöllä on asiassa vastuunsa. Indonesian merkittävimpiin vientituotteisiin kuuluvat mm. palmuöljy, kumi ja selluloosa, joiden edestä raivataan laajoja metsäalueita plantaasikäyttöön. Suuri osa Indonesian sademetsästä on lisäksi suoperäistä turvepohjaista sademetsää, jonka maaperästä vapautuu kulotuksen ja metsänhakkuun myötä valtaisat määrät hiilidioksidia ilmaan. Sumatran ja Borneon suosademetsien hiilimääräksi on arvioitu 68,5 gigatonnia. Kun metsää kaadetaan ja turvetta kuivatetaan plantaasien vuoksi, siirtyy osa tästä hiilivarannosta ilmakehään jo silloin.

Nyt käynnissä olevat palot ovat saaneet alkunsa pitkälti yksityisten pienviljelijöiden metsien kulotuksesta. Indonesiassa pohditaan nyt parhaillaan lakimuutoksia, jotka rajoittaisivat pienviljelijöiden oikeutta kulottaa metsää. Se, kuinka paljon tämä todellisuudessa ilman toimivia valvontamekanismeja tilannetta auttaisi, jää nähtäväksi.

Pariisin ilmastokokouksen lähestyessä Indonesialle tulisi tarjota keppiä ja porkkanaa lainsäädännön kiristämiseksi ja sen valvomiseksi. Yritysten tulisi miettiä tarkkaan tuotantonsa ja hankintansa ympäristövaikutuksia – raivaamalla kyseenalaisesti metsää toisaalla ja kauppaamalla lopputuotteet Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin ne asettavat myös valtioiden käymän päästökaupan kovin kyseenalaiseksi.