Järvikalastuksesta turha haaveilla matkailuvalttia Itä-Suomeen – "Ahven, kuha ja hauki eivät tuo turisteja"

Kalastusopas, kalastustarvikemyyjä ja vapaa-ajankalastaja Heikki Turunen ei usko, että Itä-Suomi voisi saada ulkomaalaisten matkailijoiden silmissä lisävetovoimaa kalastuksesta. Heinävedellä on hienot virtavedet, mutta muuten Saimaa on järvikalastusaluetta. Ahven, kuha ja hauki eivät kalastusmatkailijoita Suomeen tuo.

luonto
Heikki Turunen Joensuussa Jokiaseman laiturilla.
Tanja Perkkiö / Yle

Järvi-Suomessa vettä riittäisi kalastettavaksi, mutta suomalainen sirpaloitunut vesiomistus ja jalokalakantojen taantuminen virtavesien rakentamisen myötä ovat vieneet alueelta kalastusmatkailun vetovoimatekijät.

– Ahventa, haukea ja kuhaahan meillä on, mutta ei niitä tulla ulkomailta pyytämään. Niitä on muuallakin, mm. Keski-Euroopassa ja esimerkiksi hauen järvikalastus on Ruotsissakin järjestetty paremmin kuin meillä, tyrmää itäsuomalaista kalastusmatkailua haaveilevien visiot kokenut kalamies ja 12 vuotta maailmalla kalastusoppaana kiertänyt Leppävirralla asuva Heikki Turunen.

Sata vuotta sitten virtavesien Suomi oli vetovoimainen kalastusmatkailukohde, kun joet virtasivat vapaina. Perhokalastajat ovat edelleen hanakoita matkustamaan kauaskin suurten kalojen ja kirkkaiden vesien perässä, mutta Suomeen he eivät enää sankoin joukoin tule. Harvat kohteet ovat pohjoisessa.

– Yleensä siellä missä valtio omistaa vedet, asiat on järjestetty kalastuksen suhteen hyvin. Meillä on toisenlainen malli ja toisaalta vesivoimarakentaminen on tuhonnut vaelluskalakannat. Se on vallitseva tilanne, vaikka meillä Itä-Suomessa on jotain hyviäkin kohteita, vaikkapa Heinävedellä, kehuu kotivesistöään reitin varrella asuva Heikki Turunen.

Perho-opettaja, opas ja tarvikekauppias

Reilu nelikymppiseksi Heikki Turunen on ehtinyt nähdä paljon, koska kalastaminenkin alkoi muutaman vuoden iässä.

Heikki Turunen Joensuun Jokiasemalla.
Heikki Turunen kehuu lähikalastuskohteita, joita löytyy kaupungeistakin. Tässä ollaan Pielisjokisuussa Joensuussa.Tanja Perkkiö / Yle

– En halua leimautua vain perhokalastajaksi, vaikka minut siitäkin tunnetaan. Kalastan kaikilla aktiivisilla tavoilla, verkoille vain ei ole aikaa.

Kalastuspiireissä ollaan säännöllisesti huolissaan lajin ukkoontumisesta, eikä suotta, myöntää kalaporukassaan nuorimpiin kuuluva 43-vuotias savolainen.

– Että kalastus olisi mielekästä, pitäisi päästä joko virtavesien ääreen tai veneellä vesille. Mitenpä vaikkapa kuopiolainen 16-vuotias pääsee, kun lähimmät hyvät virtapaikat ovat monen kymmenen kilometrin päässä? Mikkelin seudulla ja Joensuussa on tilanne parempi, Joensuussakin kalastuspaikkoja ihan kaupungin ytimessä. Heinävedellä olisi hyvät kalastuspaikat, mutta ei ole nuoria, pohtii Heikki Turunen.

Itäsuomalainen kalastuskulttuuri muuttuu hitaasti

Itä-Suomeen myös jigikalastus tuli myöhemmin kuin muualle.

– Netissä on kaikki tieto nähtävissä ja nuoret kokeilevat uusia kalastustapoja. Netistä voi katsoa vaikkapa miten kaikuluotainta käytetään pilkkimisessä, Ruotsi on tässä Suomea edellä ja saaliit isoja. Ja mikä toimii merellä, sitä nuoremmat kokeilevat myös järvillä ja kas, kala on kala järvessäkin. Nuoret ovat Itä-Suomessa samanlaisia kuin muuallakin, mutta vanhempien kalastajien joukoissa painavat perinteet.

Netillä on myös varjopuolensa, koska siellä korostuvat huippuhetket.

Ja mikä toimii merellä, sitä nuoremmat kokeilevat myös järvillä ja kas, kala on kala järvessäkin.

– Saatetaan katsoa videoita valtavankokoisista saaliskaloista, joita pyydetään maailman hienoimmilla paikoilla vaikkapa Bahamalla ja siitä tulee harha, että tuollaista kalastus on. Se pieni pilkkiahven ei sitten kovasti jaksa sykähdyttää, koska nykyään elämyksen pitää olla iso. Se pitäisi saada muualta kuin saaliin koosta.

Nuoret kalastavat aivan eri tavalla kuin vanhempansa.

– Haetaan elämystä, ei ruokapöytään tuotavaa. Toki lähes kaikki kalastajat jotain syövätkin, mutta päähuomio on muualla, ja "catch and release" ihan oma lukunsa. Itse en ole yhtään taimenta näiltä vesiltä 2000-luvulla nostanut ylös, vaan päästänyt kalan takaisin nostamatta sitä edes vedestä. Ei sitä vain hentoa, kun tietää, että kannat eivät kestä verotusta.

Vaelluskalat ahdingossa

Oman kokemuksensa perusteella Heikki Turunen uskoo, että vaelluskalojen kannat eivät enää taannu seisovilla pyydyksillä kalastuksen, vaan lisääntymispaikkojen tuhoutumisen vuoksi. Jo aiemmin myös geneettinen pohja on rappeutunut, kun todella suuret kalat on pyydetty pois. Ylämitat edistävät asiaa ja Turunen perää kalastajilta vastuullisuutta.

Nykyinen kalakantojen suojelu on lähinnä maisemointia.

– Pohjaeroosio on vienyt turvapaikat kalanpoikasilta, joten petokalat vievät poikastuotannon. Ja kutupaikkoja ei ole. Nykyinen kalakantojen suojelu on lähinnä maisemointia. Jos todella haluttaisiin nähdä, mikä on Saimaan järvilohen tilanne, pitäisi lopettaa kalastus viideksi vuodeksi. Itse olisin siihen valmis, mutta muut eivät, ymmärrän sen, nauraa Heikki Turunen.