Rauli Baddingiä äänitettiin salaa, Nightwishin levyä hiottiin loputtomiin – legendaarinen äänitysstudio 50 vuotta

Vuonna 1965 perustettu Finnvoxin äänitysstudio on oleellinen osa kotimaista musiikihistoriaa. Studiolla ovat vierailleet niin Dingo kuin kotimaisen metallimusiikin suuret nimet.

kulttuuri
Risto Hemmi
Risto Hemmi vuonna 1981Finnvox

– Se taisi olla Vaavi-yhtyeen debyyttilevy syksyllä vuonna 1979. Samoihin aikoihin tein jo Se-yhtyeen Pahaa unta _-albumia, ja seuraavana keväänä tuli Pelle Miljoonan _Moottoritie on kuuma, joka sitten onkin jo klassikko, Risto Hemmi muistelee ensimmäisiä äänitystöitään Finnvoxilla.

Kyllä näistä kaikista on jäänyt mukavat muistot, ja nyt on hauska katsella tätä Sam Yaffan musiikkiohjelmaa telkkarista. Hän soitti silloin Moottoritien aikoihin Pelle Miljoonan bändissä bassoa ja oli vasta 16-vuotias.

Risto Hemmi.
Risto HemmiJussi Mankkinen / Yle

Äänitystekniikan edelläkävijä

Risto Hemmi sujahti Finnvoxille insinööriopintojensa lomassa äänittäjäksi, sitten hän eteni studiopäälliköksi ja viimeiset 20 vuotta hän on ollut Finnvoxin toimitusjohtajana. Finnvox perustettiin vuonna 1965 Helsingin Pitäjänmäen teollisuusalueelle, ja siitä muodostui saman tien kotimaisen äänitystekniikan edelläkävijä ja kulmakivi, jossa on työskennellyt lukuisia kotimaisia eturivin muusikoita.

– Finnvox taisi olla jo heti alussa ensimmäinen paikka Suomessa, jossa oli neliraitainen nauhuri. Tänne tuli myös ensimmäinen 16-raitanauhuri, ja cd-masterointiin ja digitaalitekniikkaankin siirryttiin nopeasti, Hemmi kertoo C-studiolla, jonka tunnelma mäntyseinineen ja kuparinauloineen on rauhallinen ja hieman pysähtynytkin.

–Tällaisessa tarkkaamossa on tärkeää, että taajuusvaste on suora. Ettei ole jälkikaikuja, eivätkä mitkään taajuudet jää kumisemaan. Tämä ei kuitenkaan ole mikään kaiuton huone, vaan jälkikaiunta on siinä 0,2 kaikilla taajuuksilla.

Akustinen kitara.
B-studioJussi Mankkinen / Yle

Mielikuvia soundeista

Hemmi on miksannut ja äänittänyt tähän mennessä yli 500 kotimaista albumia, joiden musiikkityyli vaihtelee laidasta laitaan.

– Minulla ei ole yhtä sapluunaa, vaan suhtaudun jokaiseen artistiin eri tavalla ja käytän sellaisia ratkaisuja, jotka ovat kyseiselle artistille sopivat. Ajattelen aina myös kuulijaa ja sitä, kuinka soundimaailma tukee sitä mitä biisissä kerrotaan.

Viime aikoina Hemmi on äänittänyt muun muassa Lauri Tähkää ja Matti Johannes Koivua. J. Karjalaisen kanssa hän on tehnyt peräti 12 albumia.

– J. Karjalaisen biisit ovat niin vahvoja, että ne herättävät heti mielikuvan itse soundista. Esimerkiksi Villejä lupiineja-albumista aisti jo tekovaiheessa, että tästä tulee kova juttu.

Risto Hemmi asettelee mikrofonia.
B-studioJussi Mankkinen / Yle

Ujo ja herkkä Rauli Badding 

Rauli Baddingin kanssa taas jouduttiin hyödyntämään hieman poikkeuksellista metodiikkaa.

– Rauli oli tosiaankin herkkä ja haavoittuvainen taiteilijapersoona, ja vaikka hän olikin hyvin ujo henkilö, täällä studiossa työskentely saatiin sujumaan yllättävän hyvin. Hän kuitenkin pelkäsi sitä hetkeä, kun äänitysvalo syttyi. Me rukkasimme valoa, joten hän ei koskaan tiennyt, milloin äänitettiin ja milloin harjoiteltiin. Ja kyllähän se yleensä oli niin, että äänitettiin aina vaikka sanottiin että nyt harjoitellaan. Monesti ne parhaat otot olivatkin juuri niitä harjoitusottoja.

Risto Hemmi työskentelee.
B-studioJussi Mankkinen / Yle

Äänittäjän työssä vaaditaan runsaasti psykologista silmää.

– Jos tekniikka ja musiikki ovat hallussa mutta ei tule toimeen ihmisten kanssa, niin eipä tässä oikein voi tehdä töitä. Kyky yhteistyöhön on kaiken a ja o.

Patsas.
D-studioJussi Mankkinen / Yle

Synkkä metallistudio

Hieman toisenlaisissa maisemissa tekee töitä Mika Jussila. Pääkalloja, mustanpuhuvaa tunnelmaa ja goottitapetteja: Finnvoxin D-studio on masterointia tekevän Mika Jussilan valtakuntaa.

– Studio on henkilökohtaisessa käytössäni ja työskentelen täällä ainoastaan itse. Täällä näkyvä rekvisiitta on lähtenyt liikkeelle siitä että minut on leimattu metallimusiikin työntekijäksi. Asiakkaat ovat viihtyneet tässä sohvalla ja he ovat tunteneet täällä olonsa kotoisaksi. Ehkä tämä on ollut syy siihen miksi tästä on sisustettu synkemmän puoleinen, Jussila kuvailee.

Mika Jussila.
Mika JussilaJussi Mankkinen / Yle

Masteroinnilla tarkoitetaan soundien hiomista ja kiillottamista, ja tätä työtä Jussila on tehnyt Finnvoxilla 80-luvulta lähtien.

–Tuolloin tehtiin vielä vinyylikaiverrusta, ja minulla ei suoraan sanoen ole kyseistä prosessia kauhean ikävä. Se oli pikemminkin selviytymistaistelua. Yritettiin selvitä mahdollisimman vähin vaurioin eteenpäin. Nykyisin työpanokseni on hyvin erilainen, Jussila kertoo.

Metallimusiikin suuria nimiä

Jussila aloitti masteroimalla tyylillisesti hyvinkin erilaista musiikkia, mutta nyt hän on keskittynyt metalliin. Häneen ovat luottaneet kaikki suuret suomalaiset metallinimet Sonata Arcticasta ja Children Of Bodomista Nightwishiin.

– Työskentelymetodia ajatellen Nightwish on HIMin ohella yksi niistä harvoista orkestereista, jotka pystyvät toteuttamaan sen oman taiteellisen visionsa niin täydellisesti kuin he itse haluavat. Taloudellisten resurssien takia kompromissejä ei tarvitse tehdä. Se näkyy myös minun työpanoksessani siten, että saan käyttää masterointiin oikeastaan rajattomasti aikaa. Yhdessä tietysti tehdään, mutta tekeminen loppuu vasta sitten, kun kaikki osapuolet ovat sataprosenttisen tyytyväisiä lopputulkseen. Imaginaerum ei ollut yhtään sen haastavampi kuin _Dark Passion Play _tai _Once, _vaan ne kaikki ovat olleet yhtä haastavia ja toisaalta taas yhtä antoisia ja mielenkiintoisia projekteja.

Äänipöytä.
D-studioJussi Mankkinen / Yle

Korkea työmoraali

Rock-muusikoiden hurjista studiosessioista liikkuu itsepintaisia huhuja, mutta Jussilan mielestä ne eivät pidä paikkaansa.

– Sellaisinakin rock'n'rollin aikoina jolloin televisioiden heittely uima-altaisiin oli tärkeämpää kuin keskittyminen soittamiseen, bändit ovat aina studiossa käyttäytyneet hyvin ammattimaisesti. Täällä ei ole koskaan tarvinnut esittää rokkitähteä. Töitä on tehty kunnolla ja tosissaan, mutta se mitä tapahtuu sen jälkeen kun lähdetään tuonne rundille niin siitä en onneksi tiedä yhtään mitään, Jussila hymyilee.

Niin, ja se ensimmäinen Finnvoxissa äänitetty biisi oli Fredin Roskisdyykkarin balladi vuodelta 1965.

Pääkallo.
D-studioJussi Mankkinen / Yle