Pepe & Saimaa -levyn jälkihöyryissä syntyi psykedeelisiä covereita – ilman Pepeä

Myynnin kannalta kultaiseksi keskitieksi miellettävät lainakappaleet ovat erottamaton osa kevyttä musiikkia. Jättimenestyksen Pepe Willbergin kanssa saavuttanut Saimaa-yhtye kuitenkin otti ja hyppäsi covereineen tuntemattomaan.

kulttuuri
Matti Mikkola
Matti Mikkolan mukaan Saimaa päätyi tekemään coverlevyn vahingossa.Yle

Tunnelma on kuin koululaisbändin treenikämpässä. Tavaran määrään nähden pieneen luukkuun on ahtautunut liikaa väkeä, mutta innostusta riittää.

Äänimaailmakin on perinteinen: yksi virittelee soitintaan, toinen jauhaa sähkökitarallaan klassikkoriffiä. Kosketinsoittaja pitää yllä pehmeää musakkia.

Saimaa-yhtyeen treenikämpillä, piuhojen, soittimien, kantolaukkujen, ständien ja muun tavaran keskellä viihtyvät lyömäsoittaja, puhaltaja, kosketinsoittaja, pari rumpalia ja kolme kitaristia.

Yksi heistä on Saimaan sielu, Matti Mikkola.

Yhtyeen vastikään julkaisema Matka mielen ytimeen on ehta coverlevy – reilut 70 minuuttia muilta lainattua musiikkia.

Levottomasta tuhkimosta vartin trippi

Suomen coverkulttuuria ovat tällä vuosituhannella leimanneet tribuutit, versioidut virret sekä tv-formaattien vaikutuksesta syntyneet uusiohitit. Lainabiisejä pidetään rahavirran kannalta keskitien ratkaisuina, mutta nyt kyse ei ole varmistelusta.

Kymmenminuuttinen, turboahdettu versioLentävästä kalakukostalienee viimeisenä mielessä, kunveistellään tulevia listahittejä. Saimaa antoi 1950-luvun suosikkikappaleelle nitroja. Psykedelian keskellä ei voi kuin ihmetellä.

Nyt vaikuttaa siltä, että teimme oikean ratkaisun.

Matti Mikkola

Dingon Levoton tuhkimo kääntää Saimaan käsittelyssä kurssin kohti eksotiikan pimeitä polkuja. Äkkiväärä trippi kestää vartin. Radiosoitosta ei ole takuuta.

– On syytä ehkä mainita, ettei tämä ole ensisijainen tulonlähde kenellekään osalliselle. Menemme plus miinus nolla -hommalla – voimme laittaa liikevaihdon yhtyeen pyörittämiseen. Se on tarpeen, koska porukkaa on paljon ja laitteet ja systeemit ovat isoja. Tätä ei ihan nappikaupalla pysty pyörittämään, Mikkola sanoo.

Joutsenlaulukin uusiksi

Jos rytmillä olisi sävellaji, yhtyeen biisit paahtaisivat poikkeuksetta duurissa. Jopa Yön paatoksellinen Joutsenlaulu sinkoilee Saimaan soittamana positiivista energiaa. Bändi tekee lainaamillaan kappaleilla mitä haluaa, sillä taustalla vaikuttaa iso levy-yhtiö, Warner. Sopimusasiat ovat kunnossa.

– Esimerkiksi Jussi Hakulinen vastasi yhdellä sanalla: "Käy."

Roger Whittakerin Le Mistral aiheutti pienen mutkan matkaan, sillä Timo Kiiskisen suomennokselle ei saatu oikeuksia. Levyllä kappale kuullaan alkuperäiskielellä.

– Ranskasta tuli kategorinen "non". Onnen kauppa oli, että toinen rumpalimme, Eppu Kosonen, on viettänyt lapsuutensa Belgiassa. Häneltä kävi ranskan kieli ihan luonnostaan.

Vaihtoehto natsitohtorin tuottamille biiseille

Idea coverlevystä syntyi, kun bändi kokoontui Pepe & Saimaa -levyn jälkihöyryissä. Jotkut järjestävät saunaillan, Saimaa pisti pystyyn jamisession.

– Improvisaatiot onnistuivat niin hyvin, että alkoi itää ajatus levyn julkaisemisesta niistä jutuista. Nyt vaikuttaa siltä, että teimme oikean ratkaisun.

Mikkola kertoo olevansa tyytyväinen siitä, että yhteistyö Pepe Willbergin kanssa jäi yhden levyn mittaiseksi. Solistin ja bändin tiet erkanivat ulkopuolisen silmiin yllättäen viime vuoden kesän päätteeksi.

– Ei syntynyt kiusausta lypsää väkisin.

Sen sijaan yhtye lähti jälleen hämmentäville, uusille vesille, kuten tehtiin myös Pepe & Saimaa -levyllä.

– Jälkeen päin kun katsoo, niin tämä on halua tarjota vaihtoehto jonkun natsitohtorin turbotuottamille kappaleille: "Näin saamme maksimaalisen määrän ihmisiä kuuntelemaan biisejämme." Annamme ihan piut paut tuollasille keloille, Mikkola summaa.