Näkökulma: Syrjässä sinä purskahtaisit itkuun

Halusin jututtaa ja kuulla mistä ihmiset saavat leipänsä syrjäisessä Suomessa syksyllä 2015. Jaksan yhä hämmästellä, miten syrjäisimmänkin tien päässä, keskellä ei-mitään, nököttää asuttu talo, kirjoittaa Itä-Suomessa työskentelevä toimittaja Pasi Peiponen.

Näkökulmat
Pasi Peiponen

Tässä on talo: asut siinä kaukana kaikesta ja keskellä pimeintä pimeyttä. Ei ole kaupat, ei huvit eikä naapurin valon kajastus lähellä.

Sinä ja minä – ja suurin osa meistä – purskahtaisimme itkuun jo ensimmäisenä päivänä. Painaisimme paniikkinappulaa: minusta ei ole tähän! Auttakaa herran tähden! Haluan täältä pois, kuolen tänne pimeyden, hiljaisuuden ja tyhjyyden keskelle! Tuo metsä ikkunan takana ei sitä paitsi rauhoita – vaan pelottaa minua.

Onneksi Suomessa ei ole pakko kuin verot ja kuolema. Saa asua missä tahansa – vaikkapa Portugalissa veroja paossa.

Moni suomalainen asuu silti yhä juuri näin: kaukana kaikesta. He ajavat autolla käsittämättömän pitkiä matkoja arkisten pakollisten asioiden takia: maitopurkin tai lääkärin reseptin.

Niin ajoin minäkin. Halusin jututtaa ja kuulla mistä ihmiset saavat leipänsä syrjäisessä Suomessa syksyllä 2015. Mitä asuminen vaatii asukkailtaan? Mikä on se elämäntapa, joka ui vastavirtaan nykykehitystä?

Millä he elävät -reportaasi vei tekijänsä eri puolille Pohjois-Karjalaa, Kainuuta ja Pohjois-Savoa. Takana on satoja kilometrejä autossa.

Mitä kilometrit sitten kertoivat?

Syrjä-Suomi ei ole tyhjä. Puheet tyhjentyneestä ja kuolevasta syrjänperästä ovat ennenaikaisia. Edelleen nyky-Suomessa asutaan vakituisesti käsittämättömän kaukana kaikesta.

Tottakai – väki on vähentynyt. Autioitunut, hylättyjen talojen ja pihojen Suomi on totisinta totta. Asukkaita on totisesti yhä vähemmän.

Mutta heitä on. Jaksan yhä hämmästellä miten syrjäisimmänkin tien päässä, keskellä ei-mitään, nököttää asuttu talo. Ken ei usko, ajakoon vaikkapa Valtimolta Hiirikylän kautta Rautavaaralle. Maisemat ovat upean jylhiä vaaramaisemia. Vaaran päällä ollaan kaukana kaikesta ja silti – siellä täällä soratien varressa yhä asuttuja taloja.

Helsingin Sanomat kirjoitti elokuussa 2015, kuinka maaseutu tyhjenee arvioiden mukaan sadoilla tuhansilla ihmisillä tulevien 15 vuoden aikana.

Ken elää, se näkee, miten tässä kehityksessä käy.

Mitä sitten minä näin?

En ole maalaiselämän hehkuttaja. Ne, jotka ovat sitä maistaneet, tietävät sen kaikki maut: makeasta aina syvään karvauteen. Ihmiselon ihanuus ja kurjuus voivat olla maaseudulla vielä armottomampia pienten yhteisöjen keskellä.

Näin ja tunnistin valon.

Elämän kirkkauden löydetystä elämänasenteesta, tyytyväisyydestä omaan elämään. Vaikka asutaan kaukana, vaikka leipä on tiukassa osataan silti olla sinut oman elämän kanssa. Tyytyä vähään mutta saaden paljon.

Valo loistaa myös Vallilasta.

Lastensairaalan ruhtinatar, Vallila Interiorin toimitusjohtaja ja liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) innovoi äskettäin puutteen pois peräkylistä. Maakunnan lehdessä Karjalaisessa sattui silmään Bernerin vierailu Iisalmessa. Ministeri oli todennut, kuinka maaseudun elinvoimaa voidaan turvata digitalisation ja robotiikan avulla:

Berner sanoo, että juuri kauko-ohjattavien miehittämättömien ilma-alusten käyttö toisi uusia palvelumahdollisuuksia.

– Lennokki voidaan lähettää tietylle alueelle ja samalla voidaan toimittaa vaikkapa lääkkeitä ja postia. Mahdollisuuksia olisi monia, Berner sanoo. (Karjalainen 30.10.2015.)

Purskahdin onnesta itkuun. Mikä helpotus asumiseen syrjässä. Lopultakin.

Sieltähän se taivaanrannasta pörrää, Alkon posti, Burana ja kirjaston lähetys.

Onpa vielä etuajassa tuo lentävä pulloposti.

Pitää myös lakaista kiitorata puhtaaksi syksyn lehdistä. Haravan varressa tuli ajatelleeksi: tämä on tarkemmin ajateltuna näiden lentävien robottien haaskausta – mitä paluupostissa voisi lennättää takaisin?

Niin mitä? Kertokaa lennonjohtoon – tai kuka niitä sitten lennättääkin – onko Vallilaan menossa painavaakin rahtia.

Mitä Berneriltä ja muilta kaltaisiltaan puuttuu, jota on Millä he elävät -reportaasin henkilöillä?

No, nyt kone lähtikin jo takaisin. Ensi viikolla se tulee uudestaan.