Jari Tervo: Johonkin nojaa Maalaisliitto

Miksi maan hallitus kepun vaatimuksesta perustaa viisitoista sote-aluetta, kun kaikki selvitykset ja asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että se on ehdottomasti liikaa, huonoin vaihtoehto ja todennäköisesti perustuslain vastainen, kirjoittaa Jari Tervo.

Jari Tervo
Jari Tervo
Jari TervoLassi Seppälä / Yle

Vuoden 1948 eduskuntavaaleissa Maalaisliitto (nykyisin Suomen Keskusta) teetätti historiallisen vaalijulisteen. Siinä talonpojan käsi on laskeutunut raamatun ja lakikirjan päälle. Teksti kuului: ”Näihin nojaa Maalaisliitto”. Sanoma tuli selväksi.

Nykykeskusta nojaa pelkästään omaan vallanhaluunsa. Pääministeri Juha Sipilän johtama hallitus vähät välittää lakikirjasta. Erityisesti perustuslakia maan hallitus tuntuu pitävän suosituksena. Se on joustavassa vallankäytössä sivuutettavissa, jos politiikka niin edellyttää.

Alkusyksystä Sipilän hallitus halusi selvittää, voisiko maassa laillisesti oleskeleville turvapaikan saaneille maksaa kantasuomalaisiin verrattuna alempaa sosiaaliturvaa. Hanke oli paitsi häpeällinen myös tarpeeton. Suomen perustuslain kuudennen pykälän ensimmäisessä momentissa todetaan yksiselitteisesti: ”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.”

Kun hokee tarpeeksi ”maakuntaa”, haja-asutusalueilla syntyy lämmin tunnelma.

Sivistysmaissa myös turvapaikan saaneet luetaan ihmisiin. Samassa perustuslaissa asiaa selvennetään: ”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”

Viikonloppuna hallitus kokousti kriisitunnelmissa yötä myöten sotensa kimpussa. Näissä pimeyden töissä päästiin lopputulokseen: sote-alueita perustetaan viisitoista. Alun perin kepu vaatimalla vaati kahdeksaatoista sote-aluetta, mutta tyytyi viiteentoista.

Miksi? Miksi maan hallitus kepun vaatimuksesta perustaa viisitoista sote-aluetta, kun kaikki selvitykset ja asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että se on ehdottomasti liikaa, huonoin vaihtoehto ja todennäköisesti perustuslain vastainen.

Eikä tässä perustuslain vastaisuudessa tarvitse luottaa vastahankaisen opposition lausuntoihin. Riittää, kun perehtyy sosiaali- ja terveysministeriön ja valtiovarainministeriön asiasta teettämään selvitykseen. Se julkaistiin elokuussa.

Maakunnalliset kepusuuruudet pääsevät tekemään sitä, mitä jo heidän isoisänsä parhaiten osasivat: jakamaan valtion verorahaa kannattajilleen.

Asiantuntijaselvityksen mukaan järkevä alueitten määrä olisi yhdeksästä kahteentoista. Nykyisiin maakuntiin perustuvaa jakoa eli kepun tahtoa selvitys pitää ongelmallisena. Se ei takaa perustuslain yhdeksännentoista pykälän edellyttämiä palveluita maassa yhdenvertaisella tavalla.

Yle Uutiset kysyi viime viikolla järkevää sote-alueitten määrää asiantuntijoilta. Alueet jaettiin kolmeen ryhmään: 4–5 aluetta, 10–12 aluetta, 15–19 aluetta. Aluemäärien toimivuutta testattiin neljällä eri kriteerillä.

Asiantuntijoitten mielestä surkeimmin toimi kepun malli. Sen tuottavuus ja kustannusten hillintä oli suorastaan heikkoa ja palvelujen yhdenvertainen saatavuus vain tyydyttävää. Parhaiten toimi, siis asiantuntijoitten mukaan, 10–12 alueen malli. Se toimi erinomaisesti kolmella osa-alueella neljästä.

Kannattaa myös miettiä hetken, kumpi malli, yhdeksän alueen vai viidentoista alueen, synnyttää enemmän byrokratiaa. Aivan.

Kepu myöntää mallinsa huonouden. Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula kertoi A-Talkissa, että myös tällä kepun mallilla saadaan aikaiseksi kolmen miljardin säästöt vuosikymmenten mittaan. Se on mahdollista, mutta miksi ihmeessä valita malli, jossa säästöjen toteutuminen on epätodennäköisintä? Se on sekä järjetöntä että vastuutonta. Ja tämä on vain taloudellinen näkökulma asiaan.

Maakunta on jo sanana kepun vanhoja mantroja. Kun hokee tarpeeksi ”maakuntaa”, haja-asutusalueilla syntyy lämmin tunnelma. Meitä ei ole unohdettu. Meidät on mainittu.

Näille uusille maakunnallisille hallintoalueille syntyy tuhansia pikkupäälliköitten vakansseja, joista vähintään puolet lankeaa kepulle. Maakunnalliset kepusuuruudet pääsevät tekemään sitä, mitä jo heidän isoisänsä parhaiten osasivat: jakamaan valtion verorahaa kannattajilleen. Isännän käsi lepää omistavasti rahahanalla. Tähän nojaa maalaisliitto.

Mikään seuraavista ei ole riittävä peruste kepulle: kansalaisten yhdenvertaiset palvelut, asiantuntijain selvitykset, lainoppineitten varoitukset, perustuslaki, isänmaan etu. Kaikkien näitten edelle menee aina yksi asia, kepun etu.

Jari Tervo
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija