1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Ulkomaat

Näkökulma: Onko reilua hakea sote-mallia Ruotsista? Siellä ei edes ole yksityistä erikoissairaanhoitoa

Suomeen perustetaan 15 sote-aluetta ja valinnanvapautta lisätään. Mallia on verrattu Ruotsiin, mutta vertailu ontuu monilta osin.

Ulkomaat
Ambulanssi ensiapuaseman oven edessä.
Jonas Ekstromer / EPA

Suomen sote-keskustelussa on usein noussut esille niin sanottu Ruotsin malli. Mitä sillä sitten tarkoitetaan, ja miten sitä tulkitaan, se onkin toinen juttu.

Käyttäjänäkökulmasta sanoisin 15 vuoden kokemuksella, että terveyskeskus voi olla Ruotsissa arvauskeskus siinä missä Suomessakin. Eikä erikoissairaanhoitoa saa rahalla, kuten Suomessa.

Ruotsissa terveyden- ja sairaanhoitopalveluista vastaavat maakäräjät, ja järjestelmää on rinnastettu sote-uudistuksen maakuntamalliin. Selvitetäänpä ensin, mitä maakäräjät ovat.

Maakäräjät luotiin Ruotsiin kuntauudistuksessa 1860-luvulla eräänlaiseksi "toisen tason kuntajärjestelmäksi". Ne vastaavat palveluista, jotka ovat liian kalliita kuntien järjestettäväksi, ensisijaisesti terveyden- ja sairaanhoidosta. Ne eivät vastaa sosiaalipalveluista.

Maakäräjiä on 21, ja niiden toimintaa ohjataan poliittisesti. Koska maakäräjät ovat itse vastuussa alueensa terveyden- ja sairaanhoidosta, hoidon tarjonta ja siihen pääsy vaihtelee maakäräjistä toiseen.

Sanomalehti Aftonbladet (siirryt toiseen palveluun) kertoi viime viikolla, että esimerkiksi eturauhassyöpäpotilas pääsee hoitoon nopeimmillaan 110 päivässä, jos sattuu asumaan Blekingen maakäräjien alueella ja pahimmillaan 236,5 päivässä, jos asuu Taalainmaalla. Eroa on huimat neljä kuukautta.

Eikä Ruotsissa ole yksityisiä sädehoidon tai syöpäleikkauksen tarjoajia, joihin pääsee hoitoon nopeammin, kuten Suomessa. Erikoissairaanhoito on yhä pääsääntöisesti julkisten palvelun järjestäjien hallussa, vaikka valinnanvapautta on alettu kokeilla tälläkin alueella.

Ruotsalaisetovatkin alkaneet löytää tietään Suomen yksityiseen erikoissairaanhoitoon. Esimerkkinä mainittakoon tukholmalainen Kjell Öberg, joka sairasti eturauhasyöpää.

Ruotsissa hänen olisi pitänyt odottaa hoitoa 5–9 kuukautta. Suomessa hän pääsi sädehoitoihin viikossa. Viulut maksoi Ruotsi, EU:n potilasdirektiivin perusteella.

Ruotsin sisällä valinnanvapaus merkitsee, että potilas voi valita julkisen ja yksityisen perusterveydenhuollon – siis käytännössä julkisen tai yksityisen terveyskeskuksen – välillä, ja hoito maksetaan verovaroin.

Järjestelmä on ollut käytössä vuodesta 2009. Yksityisten terveyden- ja sairaanhoitoyritysten Privat vårdfakta 2015 (siirryt toiseen palveluun) -raportin mukaan terveyskeskusten määrä on kasvanut 20 prosentilla ja terveyskeskuskäyntien määrä 10 prosentilla.

Esimerkiksi Tukholman alueelle on perustettu yli 50 uutta terveyskeskusta. Niitä on kuitenkin perustettu ennen kaikkea alueille, joissa asuu hyvin koulutettuja, korkeatuloisia ja keskimääräistä nuorempia ruotsalaisia, huomauttaa Valtiontalouden tarkastusvirasto. (siirryt toiseen palveluun) Siis alueille, joilla hoitotarve on pienin.

Viraston mukaanhoidosta onkin tullut epätasa-arvoisempaa. Vahvojen ryhmien kysyntä ohjaa hoidon saatavuutta, eivät heikkojen ryhmien tarpeet.

Omasta kokemuksestani sanoisin, että Ruotsin julkisessa terveyskeskuksessa osataan kyllä hoitaa korvatulehdus ja angiina. Mutta kun kroppaan pesiytyy hankala reaktiivinen niveltulehdus, erikoislääkärille saa lähetteen vasta puolen vuoden jatkuvien kipujen jälkeen.

Lue seuraavaksi