Tuhansia kuvia koneella? – Näin hallitset niitä

Suomalaisella on nykyään kamera aina mukana. Kuvia tärkeistä hetkistä on erilaisissa muisteissa tulvaksi asti. Kolme ammattikuvaajaa kertoo, miten kuvatulvaa voi hallita.

Kotimaa
Kuvatulva
Enja Heikkilä / Yle

Kännykästä on tullut entisajan pokkarikamera – sillä erotuksella, ettei koko vuoden tapahtumia tallenneta enää 24:n kuvan filmirullalle. Kuvia räpsitään koko ajan satoja, jopa tuhansia vuodessa.

Suuri osa suomalaisista kantaa tärkeitä kuvamuistojaan mukana. Ja ottaa niitä koko ajan lisää.

Ihmisten innostuminen valokuvasta ja maailman muuttuminen entistä visuaalisemmaksi ilahduttaa ammattikuvaajia.

– Asioita tehdään näkyviksi kuvaamalla. Kuvasta on tullut tärkeä todiste ja identiteetin vahviste, valokuvaaja Petteri Kivimäki sanoo.

Jyväskyläläinen valokuvaaja Petteri Kivimäki.
Petteri KivimäkiPetteri Kivimäen pilvikoti-albumi

Samaan aikaan moni tuskailee oman kuvatulvansa kanssa. Kännykkä ilmoittaa tuon tuosta tallennustilan puutteesta, muistikortit pursuavat ja läppärillä vallitsee kuvien sekamelska.

– Koneet ja muistikortit särkyvät ja kännykät katoavat. Samalla häviää valtava määrä kuvia, valokuvaaja Tommi Anttonen muistuttaa.

Kivimäen, Anttosen ja Hanna-Kaisa Hämäläisen mielestä muistikortit kannattaisikin tyhjentää koneelle ja kuvat varmuuskopioida parin kuukauden välein.

Kahden paikan sääntö

Kun kuvat siirtää esimerkiksi kotikoneelle, ne kannattaisi heti raaka-arkistoida eli lajitella edes väljästi kansioihin aihepiireittäin, vaikkapa "lomat", "perhejuhlat", "lapset".

– Kuvat kannattaisi myös nimetä. Kuva-arkisto -ohjelmalla kuviin voi lisätä hakua helpottamaan niin sanotut metatiedot, eräänlaisen kuvatekstin, jonka avulla on kätevää hakea yksittäisiä kuvia isosta massasta, Kivimäki neuvoo.

Teknisesti näppärille on tarjolla myös erityisohjelmia, jotka esimerkiksi tunnistavat kuvista kasvot.

Jyväskyläläinen valokuvaaja Tommi Anttonen.
Tommi AnttonenTommi Anttosen selfie

Kun kuvat on lajiteltu ja nimetty, kannattaa tehdä varmuuskopiointi.

Ammattikuvaajat noudattavat vähintään kahden säilytyspaikan sääntöä: esimerkiksi Tommi Anttosella kuvat ovat koneella, ulkoisella verkkolevyllä ja tiedostopalvelimella, jonka ansiosta paljon maailmalla reissaava kuvaaja pääsee materiaaliin käsiksi missä tahansa.

Paperi viehättää ammattilaisia

Tommi Anttonen purkaa kuvat muistikortilta koneelle, nimeää, arkistoi ja varmuuskopioi ne jokaisen kuvauskeikan jälkeen.

Hänen käsiensä läpi kulkee noin 150 000 raakakuvaa vuosittain. Tavallisen kuvaajan kannattaisi tehdä työ edes kerran kahdessa kuukaudessa. Anttonen puhuu myös kädessä pidettävän kuvan tärkeydestä.

Valokuva-albumi on edelleen lyömätön käyttöliittymä.

Valokuvaaja Tommi Anttonen

– Valokuva-albumi on edelleen lyömätön käyttöliittymä. Itse valitsisin kuvista 30-40 parasta, jotka printtaisin tai teettäisin kuvakirjaksi.

Myös Hanna-Kaisa Hämäläinen korostaa paperikuvan merkitystä.

Jyväskyläläis-muuramelainen valokuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen
Hanna-Kaisa Hämäläisen selfie

– Paperi on ainoa, mikä säilyttää kuvan 70 vuoden päähän tuleville sukupolville, sähköiset tallennustavat vaativat muodosta riippumatta päivittämistä. Niitä teettämällä pidetään samalla yllä pieniä kivijalkaliikkeitä.

Kuva eläväksi katsomalla

Hämäläisen mielestä olisi surullista, että ihmiset tallentavat kuviksi koko elämänsä, mutta kuvat lopulta vain häviäisivät.

Jos kuvia ei ole kunnolla tallennettu tai niitä ei ole paperilla, se on sama kuin kuvia ei olisi.

Valokuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen

– Jos kuvia ei ole kunnolla tallennettu tai niitä ei ole paperilla, se on sama kuin kuvia ei olisi. Koulukuvaus on hieno perinne. Kuinkahan paljon muita paperikuvia on säilytettäväksi asti?

Luovan valokuvauksen keskuksen toiminnanjohtaja ja valokuvaaja Kimmo Lehtonen korostaa myös kädessä pidettävien kuvien merkitystä.

– Valokuva pysyy parhaiten elävänä, kun sitä katsoo. Kun kuva on paperilla tai kirjassa, siitä voi helposti tarkistaa jonkun asian, näyttää kavereille tai mennä muistoissa taaksepäin.

Kovalevylle vai pilveen?

Ainakin tärkeät kuvat Kivimäki tallentaisi niin, että ne varmasti löytää: vaikkapa useampaankin kertaan ja useisiin kansioihin. Kivimäki säilyttää itse mielellään kotikuviaan niin, että hän näkee kuvat sekä kotikoneelta että kännykästä.

Pilvipalveluiden käyttö ei vaadi suurta nörtteilyä.

Valokuvaaja Petteri Kivimäki

– Pilvipalveluiden käyttö ei vaadi suurta nörtteilyä. Pilvipalvelun avulla kuvat voi ladata perheen mobiililaitteisiin sähkösinä albumeina, jolloin kuvia on helppo selta. Pilveen ladatut kuvat eivät vie puhelimen tai tabletin muistia.

Myös Anttonen käyttää sähköisiä tallennuspaikkoja, mutta tavallista käyttäjää hän muistuttaa selvitystyöstä.

– Pitää tietää, millaisen pilvipalvelun hankkii, että kuvat sitten varmasti löytyvät. Kotikuvaajalle ulkoinen kovalevy on ihan hyvä ratkaisu. Myös vanha tapa polttaa kuvat cd:lle toimii, vaikka se onkin varmasti jossain vaiheessa häviävä formaatti.

Hanna-Kaisa Hämäläinen puolestaan muistuttaa, ettei kaikkien varmuuskopioidenkaan pitäminen samassa paikassa ei ole suositeltavaa.

– Itse hankkisin useita pieniä ulkoisia kovalevyjä.

Malttia siivoushetkeen

Jos samasta aiheesta räpsii lukuisia kuvia, ihan kaikkia ei tietenkään ole pakko tallentaa.

Kimmo Lehtonen toivoo kuitenkin siivoushetkeen malttia. Kuvissa kulkee muutakin kuin hetket, myös tilanteet, ihmiset ja aikakaudet.

Kuvaan liittyy aina vahva muistin ulottuvuus.

Toiminnanjohtaja Kimmo Lehtonen

– Kuvaan liittyy aina vahva muistin ulottuvuus. Tutkimuskin palaa aina uudelleen historialliseen kuvamassaan, ei vain valokuviin, vaan myös uutispätkiin, tv-sarjoihin ja leffoihin, ja aina niistä löydetään joku uusi puoli. Yksityiseen kuvamateriaaliin liittyy sama asia.

Lehtonen kannustaa kuvien säilyttämiseen myös siksi, koska jos kuva otetaan, asialla on kuvan ottamishetkellä ollut jotain arvoa. Siksi ryhmäkuviakaan ei kannata heittää pois, vaikka itsellä siinä sattuisi olemaan huono ilme.

Rauha kokea

Se on sitten toinen juttu, milloin kannattaa kuvata.

Hanna-Kaisa Hämäläinen on kuullut kollegoilta, että sulhanen tai työtään tekevä hääkuvaaja ei enää näe kirkon käytävää alttaria kohti astelevaa morsianta, kun kännykkäkuvaavat vieraat tukkivat käytävän.

Toivoisin, että ihmiset rauhoittuisivat kokemaan asioita, ettei aika menisi täydellisen kuvan hakemiseen.

Valokuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen

Itse hän on huomannut esimerkiksi konserteissa, että ihmisiä vaivaa kärsimättömyys: he eivät malta olla hetkessä.

– Toivoisin, että ihmiset rauhoittuisivat kokemaan asioita, ettei aika menisi täydellisen kuvan hakemiseen. Siinä ei ole mitään pahaa, että ihmiset ovat kuvaamisesta innostuneita. On ilahduttavaa, että tavallista arkeakin tallennetaan.

Petteri Kivimäen mielestä joillekin kuvaaminen on selvästi itsetehostamisen väline.

– Joskus tuntuu, että ihmisten pitää kuvallisesti todistaa, että itse on tehnyt jotain tai jotain on tapahtunut. Ihan kuin muisto ei enää riittäisi, vaan "kuvaan, siis olen olemassa".

Välittömyys tekee spontaaniksi

Suurin harppaus kuvauksessa on Lehtosen mielestä mobiiliteknologian ansiosta tapahtunut siinä, miten spontaanisti, sunnittelematta, ihmiset voivat itseään ilmaista, ja millainen hallinta tilanteeseen on, ei pelkästään kuvaan.

– Kuvat ovat muuttuneet herkullisella tavalla toisenlaisiksi: jo selfieen ei ole tyytyväinen, se poistetaan ja otetaan uus, kunnes kuva tavoittaa sen, mitä ihminen on siihen halunnut.

Lehtosta kuvatulvassa viehättää ihmisten kanssakäymisen rikastuminen.

– Kuvan välittömyys tekee sen mahdolliseksi. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa näkee paljon kuvia, jotka ihmiset ovat ottaneet omista ruokalautasistaan. Niitä sitten kommentoidaan, että "näyttää ihanalta" tai "mekin syötiin suppiksia viime viikonloppuna".

Koska kuvien ottaminen ja julkaiseminen on helppoa, Lehtonen toivoisi, että kuvan käyttäjät ja katsojat kasvaisivat sen välittömyyden mukana.

Kännykkäkuvien maailma ja emojit

Jyväskylässä on Galleria Ratamossa on ollut marraskuussa esillä Mobile Nordic -näyttely, joka pysäyttää älypuhelinten kuvavirran hetkeksi. Näyttely esittelee, miltä kännykkävalokuvien maailmaa tällä hetkellä näyttää.

Mihin kaikki tämä uusi vie, sitä ei pidä turhaan pelätä.

Toiminnanjohtaja Kimmo Lehtonen

Lehtosen mukaan ihmiset kuvaavat kännykällä asioita, jotka ovat hetkessä kiinni, mutta myös hyvin henkilökohtaisia.

Ja vaikka valokuvien määrä kasvaa, niiden merkitys ei vähene.

– Ei se ole välttämättä miltään muulta pois. Se on vain uusi tapa jäsentää ja ilmaista.

Lehtonen odottaa malttamattomana, Suomi julkaisee ensimmäsenä valtiona ensimmäisenä maana maailmassa kansalliset emojit, hymiöt.

Suomi-emojit kuvaavat suomalaisia tunteita ja ne ovat osa ulkoministeriön tuottaman ThisisFINLAND-maakuvasivuston joulukalenteria.

– Esimerkiksi 7 vuotta sitten kukaan ei olisi tätä voinut uskoa. Mihin kaikki tämä uusi vie, sitä ei pidä turhaan pelätä, mutta ei sitä kannata ennustellakaan: uskon, että tulee tapahtumaan paljon arkipäivisempiä asioita kuin tänä päivänä osaamme aavistella.

_Kiimmo Lehtosta haastatteli Pauliina Tolvanen.

Jorma Myllyn mobiilikuvateos Pääsiäisrobotti kuvasarjasta Trullit.
Jorma Myllyn mobiilikuvateos Pääsiäisrobotti kuvasarjasta Trullit.Galleria Ratamo
Jorma Myllyn mobiilikuvateos Harry Potter kuvasarjasta Trullit.
Jorma Myllyn mobiilikuvateos Harry Potter kuvasarjasta Trullit.Galleria Ratamo
Jorma Myllyn mobiilikuvateos Naurava Kissa kuvasarjasta Trullit.
Jorma Myllyn mobiilikuvateos Naurava Kissa kuvasarjasta Trullit.Galleria Ratamo