Poliisiopiskelija: "Yhteiskunta ei toimi niin, että kaikki touhuavat mitä sattuu"

Ihanteellinen poliisiammattilainen ei kyynisty, vaikka joutuukin näkemään ammatissaan yhteiskunnan nurjan puolen. Ensimmäisenä opiskeluvuonna päntätään lakipykäliä, mutta keskitytään myös henkiseen valmentautumiseen.

Kotimaa

Poliisiammattikorkeakoulun (Polamk) piha on marraskuisena aamupäivänä harmaa, mutta betoniseinää vasten erottuu kaksi väripilkkua. Ensimmäisen vuoden poliisiopiskelijat Pihla Venho, 22, ja Jorma Niskasaari, 32, ovat sonnustautuneet perinteiseen koulupukuunsa – siniseen univormuun.

Poliisin työstä Venho on haaveillut pienestä tytöstä saakka. Toive toteutui viime tammikuussa, kun poliisikoulun ovet aukenivat.

– Ajattelen, että pääsen tekemään konkreettista ja merkityksellistä työtä, enkä vain istu näpyttelemässä vaikkapa turhanpäiväisiä excel-tiedostoja, Venho perustelee ammatinvalintaansa.

Jorma Niskasaari on aiemmalta koulutukseltaan sähköinsinööri. Hän tahtoi työn, jonka voisi kokea omakseen ja josta nauttisi.

– Nyt se oma juttu näyttää löytyneen, ja huikeaahan tämä on, Niskasaari kuvailee alanvaihdoksen aikaansaamia tuntemuksia.

– Mielestäni yhteiskunta ei toimi niin, että kaikki touhuavat mitä sattuu. Elämälle täytyy olla jonkinlaiset raamit. Niillä turvataan rauhallinen yhteiskunta, jossa kaikkien on mukava elää. Haluan olla mukana tekemässä sellaista Suomea.

Pykälien pänttäystä ja arvojen puntarointia

Venho ja Niskasaari pääsivät Polamkiin sisään ensimmäisellä yrittämällä ja aloittivat opintonsa viime tammikuussa. Kaksiosaisissa pääsykokeissa testataan muun muassa fyysistä kuntoa ja kirjallisia taitoja. Hakijalta vaaditaan rehellisyyttä ja luotettavuutta eli ammatin vaatimusten mukaisia elämäntapoja.

Kilpailu sisäänpääsystä on kovaa. Vuonna 2014 alkaneissa koulutusjaksoissa aloituspaikkoja oli 180 ja hakijoita lähes 2 500. Yhtä paikkaa tavoitteli siis 13 hakijaa.

Uskon, että koulu antaa hyvät eväät henkiseen jaksamiseen ja valmiuden tehdä tätä työtä

Jorma Niskasaari, poliisiopiskelija

Koulutus kestää kolme vuotta. Ensimmäisen vuoden aikana Venho ja Niskasaari ovat päntänneet rikosoikeutta ja tieliikennelakia sekä perehtyneet poliisin toimivaltapykäliin.

– Lakia on luettu todella paljon. Tätä en sillä tavalla osannut ajatella etukäteen. Muuten käytännön tehtäviä on ollut runsaasti, ja olen tykännyt koulutuksesta, jatkaa Niskasaari.

Poliisi näkee työssään myös yhteiskunnan nurjan puolen. Venhon mukaan henkiseen jaksamiseen liittyvät kysymykset nostetaankin esille jo opintojen alkuvaiheessa. Mieltä ja kehoa opetellaan huoltamaan erilaisin tekniikoin.

Niskasaaren mukaan opiskelijat laitetaan myös puntaroimaan omia arvojaan ja käymään läpi asioita, joihin poliisin työssä täytyy varautua.

– Uskon, että koulu antaa hyvät eväät henkiseen jaksamiseen ja valmiuden tehdä tätä työtä, Niskasaari toteaa.

Univormu ei riitä auktoriteetiksi

Ensimmäiseen harjoitteluunsa Niskasaari ja Venho pääsevät ensi kesänä juhannuksen aikoihin. He ovat jo ehtineet pohtia, minkälaiset työt erityisesti kiehtoisivat valmistumisen jälkeen.

– Tällä hetkellä aika vahvoina ovat huumetutkinta ja vakavat rikokset. Toki sen näkee vasta sitten, kun on ensin päässyt harjoittelussa monenlaista koittamaan, Niskasaari toteaa.

Venho puolestaan tahtoisi tehdä töitä lasten ja nuorten parissa. Perinteisen kenttätyön lisäksi hän on kiinnostunut lähi- tai koulupoliisin työstä.

– Myöhemmin olisi hienoa päästä tekemään vaikka kuulusteluja rikostutkinnassa, Venho pohtii.

Toivon, että tämä duuni olisi sellaista, mitä oikeasti jaksaisi tehdä.

Hänen mielestään ihanteellinen poliisiammattilainen on itsevarma henkilö, jonka olemuksessa on luontaista auktoriteettia, sillä pelkkä univormu ei auktoriteetiksi riitä.

Niskasaaren mukaan tosiammattilainen tuntee lait, toimivaltuudet ja pakkokeinot, mutta osaa myös tarpeen tullen luovia työssään.

– Kaikkia pieniä rikoksia ei voi ikinä kitkeä maan päältä, hän toteaa.

– Itse haluaisin pitää kiinni myös positiivisuudesta. Ei mistään naiiviudesta vaan siitä, ettei skeptisty tai kyllästy, vaikka työssä joutuu näkemään myös elämän nurjaa puolta. Pitää jaksaa nähdä hyviäkin puolia, Venho jatkaa.

– Toivon, että tämä duuni olisi sellaista, mitä oikeasti jaksaisi tehdä. Että haluaisi lähteä aina aamuisin töihin ja pystyisi ylläpitämään hyvän asenteen.