Sosiaalipolitiikan professori: "Pitääkö jaksaa valita, jos kaikki on mennyt?"

Valtion täytyy vastata kokonaisuudesta, kun avuntarve on kova, sanoo Anneli Anttonen. Hän ei itsekään kyennyt valitsemaan iäkkäälle omaiselleen hoitopaikkaa 50 nimen listasta, vaikka on sosiaalipolitiikan professori.

Kotimaa
Anonyymi mies istuu yksin pöydässä.
Sini Salmirinne / Yle

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen lisää kansalaisten valinnanvapautta – myös sosiaalipalveluissa, lupaa hallitus.

Sosiaalipolitiikan professori muistuttaa, että valinnanvapaus ei ole uusi eikä ongelmaton asia. Siitä pitää keskustella, mitä se voi olla – ainoa, kaiken läpi käyvä periaate se ei voi olla, sanoo professori Anneli Anttonen Tampereelta.

– Jos elää hirveän vaikeassa elämäntilanteessa, jossa työ on mennyt, kaikki on mennyt, pitääkö ihmisen vielä jaksaa valita?

Jo palveluseteliuudistus toi valinnanvapautta

Anttosen mukaan sosiaalipalvelut ovat jääneet pahasti varjoon sote-keskustelussa, varsinkin päätöksenteon loppuhuipennuksessa. Sosiaalipuolen sijasta on puhuttu terveydenhoidosta, aluejaosta, päivystyksistä – ja valinnanvapaudesta.

Valinnanvapauden korostaminen on professorin mielestä hivenen harhauttavaa. Hän huomauttaa, että valinnanvapaus sosiaali- ja terveyspalveluissa ei ole uusi asia, vaan sen synnytti palveluseteliuudistus vuosia sitten.

Uudistus on mahdollistanut muidenkin kuin julkisten palvelujen käytön esimerkiksi vanhustenhuollossa. Terveydenhoidossa sairausvakuutusjärjestelmä on suonut korvauksia jo 50 vuotta, jos käytetään yksityislääkäriä.

"Vain valtio voi koordinoida vaativia asioita"

Sosiaalipuolella vapaus valita on tyystin toisenlainen asia kuin terveydenhoidossa, jossa vastaanottoajan tilaaminen sopivalta lääkäriltä sopivasta paikasta on ideaali esimerkki valinnanvapaudesta.

– Meillä on iso joukko muistisairaita, jotka eivät valitse mitään siinä vaiheessa, kun tarvitaan tehostettua palveluasumista 24 tuntia vuorokaudessa.

Anneli Anttonen

– Meillä on iso joukko muistisairaita, jotka eivät valitse mitään siinä vaiheessa, kun tarvitaan tehostettua palveluasumista 24 tuntia vuorokaudessa. Päihde- ja mielenterveyspuolella ei sielläkään valita 20 minuutin aikoja, huomauttaa professori Anttonen.

– Valinnanvapaus toimii helpoissa tapauksissa. Kun pitää koordinoida isoja asioita, nuoren koko elämää tai vanhusten hoitoa, asumis- ja ateriapalveluja, sen voi tehdä vain julkinen sektori. Jonkunhan täytyy vastata vaikeista avuntarpeista, joita ei voida paketoida ja kilpailuttaa.

Vielä uupuu tietoa siitä, miten vahva valtion ohjaus vuoden 2019 uudistuksen jälkeen on. Julkisen sektorin on oltava sosiaali- ja terveyspalveluja koordinoiva keskus vastedeskin, painottaa sosiaalipolitiikan professori.

Anttonen kertoo, ettei itsekään kyennyt valitsemaan iäkkäälle omaiselleen hoitopaikkaa 50 nimen listasta, vaikka on sosiaalipolitiikan professori.

– Miten valinnan olisi tehnyt, kun yksityisissä hoitopaikoissa ei saa edes käydä?

Valmistelu pitää tehdä kunnolla – "Muuten voi tulla kallis keitos"

Sote-uudistus tekee sosiaalipalveluille hyvää, jos se yhdistää asiantuntijuuksia, ei pelkästään sosiaali- ja terveyspuolelta, vaan myös asumisen, koulutuksen ja työllisyyden saralta, sanoo Anttonen.

– Todella vaikeissa tilantessa tarvitaan hyvin monenlaista ammatillista osaamista ja sen koordinoimista. Sote ei aina riitä.

– On äärimmäisen tärkeä saada ihmiset, varsinkin nuoret, integroitua yhteiskuntaan koulutuksen ja työelämän kautta, muuten meillä on näitä menetettyjä sieluja aika paljon.

Professori pitää hyvänä myös kansallisten standardien vahvistumista; nyt kunnilla on palvelujen järjestämisessä paljon vapautta, vaikkakin raha rajoittaa vapautta tehokkaasti.

Anttonen liittyy joukkoon, joka pelkää, että 15 sote-aluetta merkitsee monimutkaista ja raskasta hallintoa.

– Yksi uhkakuva on se, että tuleeko kuitenkin raskas, kaksinkertainen hallinto, koska palvelut kulutetaan lähiympäristössä. Hallinnollisten portaiden vastuut, velvollisuudet ja työnjako pitää tarkasti harkita valmistelussa. Muuten voi tulla kallis keitos.