Kun hätä on suuri, Teho-Ulvo vonkuu 100 desibelin voimalla

Kun taajamassa räjähtää, ilmassa leijuu myrkyllistä kaasua tai radioaktiivinen säteily uhkaa, ulahtavat väestöhälyttimet soimaan. Väestön nopeaan varoittamiseen kehitettyjä järjestelmiä tarvitaan todella harvoin.

Kotimaa
Puheohjeita annettiin Oulun keskustan väestöhälyttimistä.
Reijo Lähteenmäki / Yle

Julkisten rakennusten katoilta voi siellä täällä nähdä kaiutinryppäitä. Ne ovat osa valtakunnallista järjestelmää, jolla varoitetaan ihmisiä nopeasti erittäin vaarallisista tilanteista.

Kajaanissa hälyttimiä on kahdeksassa paikassa. Muualla Kainuussa hälyttimiä on taajamissa ja vaarallisten aineiden kulkureittien varrella, muun muassa Vuokatissa.

Suuremman hälytintyypin, Teho-Ulvo R2400:n laskennallinen kuuluvuusalue on säteeltään 1 248 metriä. Pienemmän tyypin kantama on 761 metriä. Todellinen kantama riippuu paljon maasto-oloista, rakennuksista ja muista esteistä, sanoo Kainuun pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Anssi Parviainen.

– Ääntä lähtee lähemmäs 100 desibeliä siinä lähellä, eli isommat kattaa noin kilometrin päähän ja pienemmät noin puolen kilometrin päähän.

Käyttö erittäin harvinaista

Väestöhälyttimien kautta voidaan antaa tarvittaessa ohjeita puhumalla. Hälyttimien käyttö tositilanteissa on hyvin harvinaista Kajaanissa, sanoo Parviainen.

Hän ei muista Kajaanista tositilannetta. Reilut kymmenen vuotta sitten hälyttimet pärähtivät käyntiin huoltotöiden vahingon seurauksena.

Tavallisesti vaaratiedote riittää, esimerkiksi savusta annetaan tarvittaessa vaaratiedote, mutta ei hälytystä.

Anssi Parviainen

– Toimittajan soittaessa ja ihmetellessä, mitä on tapahtunut, totesin, että on tapahtunut virhehälytys jossa inhimillisen erehdyksen takia hälyttimet lähtivät käyntiin. Talvivaaran kaivoksella on hälytyksiä ollut. Hälyttimiä käytetään sekä kaivoksella että prosessiteollisuudessa niiden sisäiseen pelastautumiseen, eli ohjataan ihmiset sellaisiin sisätiloihin, joihin mahdollinen myrkkypäästö ei pääse.

Väestöhälyttimen tositilanne tulee eteen taajamissa, kun syntyy nopea tarve saada ihmiset sisätiloihin. Varsinainen hälytys kestää minuutin kerrallaan. Päätöksen hälytyksen tekemisestä tekee pelastustoimen johtaja, eli Kainuussa päivystävä palomestari, sanoo Parviainen.

– Hän tekee tilannearvion, onko väestö saatava nopeasti suojautumaan sisätiloihin. Kun päätös on tehty, hän käskee hätäkeskuksen käynnistämään hälyttimet. Sen jälkeen annetaan vaaratiedote, jossa kerrotaan tarkemmin, mitä on tapahtunut ja miten pitää toimia.

Vaaratiedote annetaan myös silloin, kun hälyttimet ovat soineet aiheettomasti vaikkapa järjestelmävian takia. Tiedotteessa kerrotaan tällöin, että kuultu yleinen vaaramerkki oli aiheeton.

– Niitä käytetään esimerkiksi pikaiseen evakuoimiseen tai tiedonantamiseen kuntalaiselle, kun vaikkapa säiliörekka on nurin tai myrkyllistä kaasua pääsee ilmaan.

Väestöhälytintä käytetään myös radioaktiivisesta säteilystä varoittamiseen. Parviaisen mukaan nopeus on hälyttimien hyvä puoli.

– Tavallisesti vaaratiedote riittää, esimerkiksi savusta annetaan tarvittaessa vaaratiedote, mutta ei hälytystä.

Kerran kuussa ulvahtaa, paitsi Tampereella

Laitteet pidetään kunnossa ja niitä testataan säännöllisesti. Kerran kuussa, kuun ensimmäisenä maanantaina hälyttimet soivat noin seitsemän sekunnin ajan.

Testaus tehdään kaikkialla Suomessa kerran kuussa, paitsi Tampereella, jossa se tehdään joka viikko.

Anssi Parviainen

– Silloin tiedetään, että hälytin on kunnossa. Hätäkeskus tekee tämän testauksen automaattisesti. Testaus tehdään kaikkialla Suomessa kerran kuussa, paitsi Tampereella, jossa se tehdään joka viikko.

Hälyttimet sijaitsevat yleensä korkeiden julkisten rakennusten katolla. Julkisten rakennusten suosiminen johtuu muun muassa siitä, että niiden luo on päästävä ilman suuria kommervenkkejä, muun muassa huollon takia.

– Eikä niistä tule huolia esimerkiksi vuokrien takia. Ja kun omistaa rakennuksen, ei tarvitse miettiä, voiko sijoittaa sinne hälyttimen vai ei. Toisen rakennuksiin sijoittaminen on aina vähän hankalampaa.