Rakkaustarina joka päättyi – ja alkoi uudestaan

Ei se mihinkään pääty se rakkaus, joka isolla kirjoitetaan ja kaikille julistetaan. Jotenkin se vain saattaa unohtua. Joskus jopa niin, että huomaa eronneensa ikään kuin vahingossa, siitä ainoasta oikeasta sielunkumppanistaan.

ilmiöt
Ulla Hagkvist istuu sylissään musta koira.
Minna Mustonen / Yle

Ulla ja Jan-Peter tapasivat ihan klassisesti ravintolassa, viime vuosituhannella, ihan siinä 1990-luvun alkumainingeilla. Kälviältä kotoisin olevalle neitokaiselle Kotkamaan komea mopopoika oli entuudestaan tuttu. Katseita oli jo vaihdettu nuoruusaikoina kioskin nurkalla. Ravintolassa se iski. Rakkaus nimittäin.

– Ensi suukoista asti tiesin, että tämä mies on minun, kertoo Ulla Hagkvist ruskeat silmät tuikkien.

Ensi suukoista asti tiesin, että tämä mies on minun.

Ulla Hagkvist

– Maaliskuussa tavattiin, elokuussa vaihdettiin kihlat ja seuraavana kesänä mentiin naimisiin, summaa maatalon emännäksi päätynyt Ulla.

Vuoden päästä häistä syntyi ensimmäinen tytär ja kaiken kaikkiaan neljä lasta teki perheen elosta ihanaa, huikeaa ja kaikkea sitä, mitä se arjen pyörittäminen isoissa perheissä ikinä onkaan. Lisänä vielä lypsykarja ja sonnien kasvatus takasivat sen, että leipää tulee pöytään, mutta samalla työtä oli viikon jokaiselle päivälle aamusta iltaan.

– Niin siinä kävi, kuin ei saisi ikinä käydä. Tehtiin paljon työtä, elin lapsilleni ja unohdin mieheni, kumppanini ja parhaan kaverini, huokaisee Ulla.

Arki ajoi pariskunnan erilleen, yhteistä säveltä ei yrityksistä huolimatta löytynyt. Vuosia yhtä pitänyt pari päätyi jättämään avioerohakemuksen.

Ulla muutti tyttärineen maalta kaupunkiin, ja poika jäi isän kanssa pitämään tilaa.

Vanha rakkaus ei ruostu, sanotaan

Vuoden verran erossa eloa ennätti vierähtää ja niinhän alkuperäinen rakkaus alkoi kutsua. Pitkät puhelut muuttuivat aina vain pitemmiksi ja syvällisimmiksi.

Niin siinä kävi, kuin ei saisi ikinä käydä. Tehtiin paljon työtä, elin lapsilleni ja unohdin mieheni, kumppanini ja parhaan kaverini.

– Kuitenkin siellä rinta-alassa oli ollut ikävä omansa luo. Lopullinen päätös yhteen paluusta oli helppo. Oli niin helppo jatkaa, tulla omaan kotiin takaisin. Eikä sitä enää edes muista, että on oltu erossa, huokaa Ulla.

Pariskunta vietti tuplahäät Vaasassa ja ikimuistoiset yhteenpaluujuhlat, joksi heidän hääpäivää nykyään kutsutaan.

– Kun näissä toisissa häissä, meidän kaikki lapset ympäröivät meitä, ja iloitsivat meidän kanssamme. Mietin, että tätä se on se oikea rakkaus.

Vaikka on ollut ristiriitoja, ei se koskaan ole mihinkään loppunut. Se oikea rakkaus.