Kattilallinen hopeaa ja outoja tulia – maagiset aarretarinat paikannettiin kartalle

Kainuusta on kerätty 200 maagista aarretarinaa. Kulttuuriantropologi Satumaarit Myllyniemen tavoitteena on julkaista ensi vuonna karttakirjamainen teos, jossa satojen vuosien aikana syntyneet tarinat on merkitty taiteellisten aarrekarttojen avulla oikeisiin kohteisiin.

ilmiöt
Taiteilja Sari Hiltusen kuvituskuva Kainuun maagisista aarretarinoista kertovasta teoksesta.
Sari Hiltunen

Kulttuuriantropologi Satumaarit Myllyniemi on koonnut ja paikantanut maagiset aarretarinat koluamalla arkistoja sekä haastattelemalla kainuulaisia tarinankertojia. Hän on etsinyt tarinoiden jälkiä muun muassa Suomen kansanrunousarkistosta, Museovirastosta sekä Kotimaisten kielten keskuksen nimi- ja nauhoitearkistosta. Kainuun kaikki kunnat ovat mukana kartoituksessa ja Kainuussa on haastateltu yli 50 ihmistä.

Tässä muutamia maagisia aarretarinoita, yksi kustakin Kainuun kunnasta.

Kajaani: Ärjänsaaren hopeavene (rappasota 1570–1595)

Ärjänsaaressa on haudattuna vene täynnä hopeaa. Laurukainen on kätkenyt veneen rappasodan aikana maa-kuoppaan sellaisella uhrilla, että sen saa, jos sen hakee yksiöinen mies yksiöisellä hevosella yksiöistä jäätä myöten. Venäläiset ottivat Laurukaisen kiinni ja veivät Toukan saareen Kajaanin Koutaniemen ja Neuvosenniemen välissä. Poikaa kiusattiin kovasti ja vain lusikalla ruokaakin viskattiin. Mutta yöllä poika pääsi pinteestä. Hän laski veneet vapaiksi ja karkasi itse yhdellä.

Venäläiset kuulivat kolinaa ja yrittivät ottaa Laurukaisen kiinni, mutta poika löi venäläisiltä sapelilla kädet poikki. Venäläiset huusivat perään: ”A kun sie tulisit, niin suolet honkaan lapettais ja kuuma tina kurkkuun valettais”. Venäläisillä ei ollut pakenemisen mahdollisuutta, ja niin vihollisen täytyi nääntyä Toukan saareen surullisella tavalla. Laurukainen vei veneen aarteineen ja souteli Ärjänsaareen. Sinne hän kaivoi hopeat.

Paltamo: Valajanlahden aarretulet (1881)

Valajanlahdella, Junttilasta Valajaan päin luullaan olevan aarre. Eräänä syysyönä 1881 sanotaan siinä nähdyn vähäsen revontulia muistuttavan sinisen tulen palaa lekottavan. Se oli ollut tavallisen niittyrovion suuruinen. Pari rotevaa miestä oli ilmiötä heti lähtenyt tarkastamaan, mutta jäljettömiin se oli huvennut.

Vaala: Siiranniemi (lappalaisaika, viimeistään 1600-luvun alku ja 1923)

Siira on talo Paatinjärven rannalla Siiranniemellä, jonka kerrotaan olleen ennen lappalaisten asuttama paikka. Siiranniemellä sanotaan olevan lappalaisten aarteen, ja sen vuoksi Siiraankin liittyy erikoislaatuisia tapauksia. 1923 oli helmikuun markkinoille lähtö, kun Rimpiläis-vainaa juoksi hätäyksissään kertomaan, että Siira palaa. Ihmettelyä riitti että mikähän sen on sytyttänyt. Vaan sitten nähtiin, että eihän Siira tulessa ole, vaan se palaa viinavalkeassa. Silloin tuli näkyi koko illan, mutta aina aika ajoin pieni tuli on palanut Siiranniemellä.

Puolanka: Rasinkylän Rasinrinne, aarretulet (1900-luku)

Kerran kauppamatkustaja ajeli autollaan juhannusyönä ja näki tulen palavan Rasinkylän Rasin rinteessä, ja oli aivan hätääntynyt, että mitähän tuo hänelle ennustaa.

Ristijärvi: Roukavirran aarresaari, tuntematon aarre (VP. 1800-luku)

Roukavirroilla, pari kilometriä Seitenoikean alla, on pieni saari jota kutsutaan Aarresaareksi. Siellä on ollut iso koivu saaressa ja sen alla aarre. Uskottiin, että aarre avautuu kun koivu kuivaa ja kun kolmiöinen mies kolmiöisellä hevosella ajaa saareen kolmiöistä jäätä myöten.

Hyrynsalmi: Salmijärvi, hopea-aarre (1900-luvun alku)

Hyrynsalmi ja Salmijärvi yhtyvät risteyspaikaksi, kirkonkylän seuduksi, jossa kymmenkunta taloa, kirkko ja silta vaihtelevat sinisen veden kaistaleiden ja tummain edempänä olevain petäjämetsäisten kunnaiden kanssa. Siinä on Salmen vanha talo.

Salmen rannalta on kerran löydetty hopea-aarre, jonka löytäjät jakoivat keskenään. Mutta kun he eivät saaneet rauhaa, veivät ne kaikki tyynni takaisin. Aarre oli nimittäin pantu maahan sellaisella ehdolla, että löytäjä ei saa sielun rauhaa. Yksi löytäjä on jo kuollutkin kauan kiduttuaan.

Suomussalmi: Sarvijärven Aarresaari, hopeakattila (VP. rappasodista 1800-luvulle)

Iijärven pohjoispuolella Sarvijärvessä on Aarresaari, johon kerrotaan venäläisten kätkeneen kattilan täysi hopeaa. Kerran poika oli isänsä kanssa kalastellessaan kuullut helinää ja ruvennut ilvehtimään, jotta joko sinä nyt antaisit. Niin oli semmoinen vaiva tarttunut poikaan, ettei se siitä päässyt, ennen kuin eräs tietäjäukko kävi pojan Sarvijärvessä pesemässä.

Kuhmo: Lentiirajärvi (isoviha)

Venäläiset ovat upottaneet aarteen Lentiirajärveen, Seppälän ja Sutelan talojen välille. Haltija polttaa aarteesta juhannusöisin hometta, ja joka silloin katselee järvelle, näkee aarteen palavan. Mutta jos onnistuu saamaan aarteen ja tulee kironneeksi, painuu aarre romisten näkymättömiin.

Sotkamo: Susihiekka, aarretulet, puolikko sekä pytty hopearahoja (isoviha)

Laakajärven ympäristössä on useita vihovenäläisten kätköjä. Susihiekalla palaa iltaisin tuli, se on vähän sininen ja vähän punainen ja se näkyy läpi. Kerran tulen oli taas joku nähnyt ja mennyt aamulla katsomaan, vaan kun se ei tiennyt uhria, se ei saanut aarretta, näki sen kohdalla vain vähän hiiltä.

Kerran 1800-luvulla Aatami Korhonen oli törmännyt Susihiekalla rahakätköön. Kalassa ollessaan hän oli siihen tullut, ja silloin yhtäkkiä hietikolle oli ilmaantunut puolikko ja kannellinen pytty, molemmat täynnä hopearahoja. Hän ennätti tempaista vain pytyn käsiinsä, kun toinen astia vajosi helisten hiekkaan.

Korhonen oli siirtänyt saamansa aarteen korpeen, mutta kun hän meni myöhemmin sitä noutamaan, ei sitä enää löytynyt.