Maaginen, kirottu aarre ei antaudu helpolla – aarretarinat kartalle ensimmäisenä maailmassa?

Kainuun korvista, historian havinoista on kerätty 200 maagista aarretarinaa. Tarinat kerännyt kulttuuriantropologi arvelee, että aarretarinoiden kokoelma on kansainvälisestikin ainutlaatuinen tapaus.

ilmiöt
Kajaanilainen Hilkka Piippo henkilökuvassa.
Hanna Koikkalainen

– Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun kuulin, että Hyrynsalmella, isäni kotitilan lähellä, on järvessä aarre, mutta se on kirottu. Toinen aarteen löytäjistä oli aikoinaan tarinan mukaan kuollut ensin kiduttuaan. Jäi mietityttämään, mitä ihmettä ovat nämä maagiset aarteet, kertoo kulttuuriantropologi Satumaarit Myllyniemi aarretarinoiden keräämisen alkusysäyksestä.

Taiteilja Sari Hiltusen kuvituskuva Kainuun maagisista aarretarinoista kertovasta teoksesta.
Kuvataitelija Sari Hiltusen kuvitusta tulevaan aarrekirjaan.Sari Hiltunen

Myllyniemi on kerännyt kainuulaistarinoita ennenkin. Vuonna 2013 julkaistiin tiiliskivi, Tarinakartasto (siirryt toiseen palveluun), jossa maagiset vanhan kansan tarinat on istutettu Ylä-Kainuun kartalle tapahtumapaikkoihinsa. Magiikka aikojen takaa veti jälleen puoleensa, mutta nyt aarretarinoiden muodossa.

– Sain Kainuun kulttuurirahastolta vuoden työskentelyapurahan – se on jo käytetty. Mutta koossa on nyt 200 maagista aarretarinaa kaikista Kainuun kunnista ja ne on myös paikannettu kartalle. Tämä on kutsu tarinoiden maailmaan ja luontoseikkailuun.

Myllyniemen pohjatyön perusteella kokoelma on ainutlaatuinen jopa kansainvälisesti tarkasteluna.

– Maagisista aarretarinoista ei ole tehty kansainvälisesti tutkimusta. Muutaman tieteellisen tutkimuksen olen aiheesta löytänyt. Maagiset aarteet ovat ilmeisesti hyvin tutkimaton aihealue – ja tällainen teos, jossa on kartat mukana, on todella harvinaisuus. Tässä on mahdollisuus luoda Kainuulle todella uniikki, omalaatuinen tuote, Myllyniemi hehkuttaa.

Hänen kaksoissiskonsa, kuvataiteilija Sari Hiltunen on kuvittanut kirjan ja laatinut tarinoiden pohjalta taiteelliset aarrekartat.

Rahaa, silkkiä ja järven pohjassa moukuvia kirkonkelloja

Maagisissa aarretarinoissa ei kerrota mistä tahansa aarteista.

– Kun puhutaan maagisista aarteista, niin ei pidä sekoittaa tätä mihinkään metallinetsintään – nämä aarteet ovat siis sellaisia, että niitä ei todellakaan voi saada, Satumaarit Myllyniemi nauraa.

Näinä öinä on nähty aarnivalkeiden, aarretulien palavan, kun aarteiden haltijat puhdistavat aarteita homeista.

Satumaarit Myllyniemi

Aarretarinat ovat kansan kertotaidetta kuten kansanuskomukset. Erityisen paljon niitä liittyy juhannus- ja uudenvuodenöihin, joita on pidetty hyvin salaperäisinä ajankohtina ja otollisina aarteiden löytämiseksi.

– Näinä öinä on nähty aarnivalkeiden, aarretulien palavan, kun aarteiden haltijat puhdistavat aarteita homeista. Näille aarteille on aina asetettu ehtoja, vanhanaikaisia lukkoja.

Myllyniemen mukaan aarretarinoissa itse aarre kuvataan usein suurpiirteisemmin kuin aarteen saamisen ehdot. Ehtojen täyttäminen on ollut tarkkaa puuhaa, useimmiten mahdotonta.

– Esimerkiksi että aarre on saaressa, mutta sitä ei voi saada kuin yksiöinen poika, joka matkaa yksiöistä jäätä pitkin yksiöisellä varsalla.

Taiteilja Sari Hiltusen kuvituskuva Kainuun maagisista aarretarinoista kertovasta teoksesta.
Sari Hiltusen kuvituskuva aarrekirjaan. Sari Hiltunen

Kulttuuriantropologi luokitteli löytämänsä tarinat muutamiin tyyppeihin. Suurin aarretyyppi on raha-aarteet. Toinen tarinatyyppi on silkkiaarre, koska entisvanhaan myös kangasta kätkettiin aarteena. Oma tarinatyyppinsä ovat myös esimeriksi järvien pohjaan piilotetut ja siellä moukuvat kirkonkellot.

En tiedä, mitä puolankalaisille juomavedessä tarjotaan, mutta siellä on todella erikoiset jutut.

Satumaarit Myllyniemi

– Näihin maagisiin aarretarinoihin liittyy se, että nämä aarteet ovat mahdollisesti, ainakin osittain todellisia. Ihmiset ovat piilottaneet oikeasti omaisuuksiaan esimerkiksi sotia paetessaan, mutta he ovat asettaneet monituisia ehtoja, miten näitä piilotettuja on mahdollista tai mahdotonta saada.

Viimeiset tarinankertojat äänessä

Kainuun aarretarinat on paikannettu niin ajallisesti kuin maantieteellisestikin.

– Aarteet on paikannettu todellisiin historiallisiin tapahtumiin. Tarinoita löytyy aina Kainuun historian alkujuurilta, 1500-luvulta aina näihin päiviin. Isossa roolissa on erityisesti rappasotien ja isovihan aika. Olen myös pystynyt paikantamaan historialliset asutukset, kulkureitit.

Tarinat sijoittuvat koko Kainuun alueella, kaikkiin kuntiin.

– Paltamo on vanha emäpitäjä, erityisesti Oulujärven ympäristöön, Manamansaloon, Paltanemeen liittyy hyvin paljon tarinoita. Mielettömän paljon tarinoita löytyi Sotkamosta, joka on tietysti vanhan, Vienan puolelle yltävän vesireitin varrella. Puolanka taas on kuntana syrjässä isoista vesireiteistä, siellä kulttuuri on kehittynyt originelliksi. En tiedä, mitä puolankalaisille juomavedessä tarjotaan, mutta siellä on todella erikoiset jutut, jotenkin se kunnan syrjäisyys tulee tarinankerronnassa ilmi, Satumaarit Myllyniemi nauraa.

Ristijärveläinen Aino Mikkonen henkilökuvassa.
Ristijärveläinen Aino Mikkonen pääsi mukaan tarinankertojien muotokuvagalleriaan.Hanna Koikkalainen

Myllyniemi on haastattelut teostaan varten kymmeniä kainuulaisia. 20 tarinankertojaa ikuistettiin valokuvaaja Hanna Koikkalaisen ottamaan muotokuvagalleriaan, joka tulee mukaan aarrekirjaan.

– Tämä on samalla tarina viimeisistä tarinankertojista. Huomasin haastatteluja tehdessä, että tarinankertojat alkavat olla vähissä. heitä on muutamia jäljellä ja voi sanoa, että he ovat aarteita itsekin. Eihän tarinaperintö kuollut ole, mutta kertominen on muuttanut muotoaan.

Myllyniemi viimeistelee teostaan, ja kuvataitelija-sisko työstää edelleen kirjan aarrekarttoja. Tavoitteena on, että aarretarinoille löytyisi kustantaja ja karttakirjamainen teos päästäisiin julkaisemaan vuonna 2016.

– Tämän työn perusteella Kainuun erämaissa on edelleen paljon salaperäisiä asioita.