Aikuisuuden kynnyksellä rimpuileva Pikku Prinssi herätetään eloon tanssiteatterin lavalla

Tanssiteatteri MD:n näyttämöllä nähdään lauantaina ensi-illassa uudenlainen ja räväkkä tulkinta ranskalaisesta klassikkosadusta. Vanha tarina kääntyy rohealle nuorisokielelle monipuolisen audiovisuaalisen kerronnan keinoin. Mikä **t*n Pikku Prinssi on? on tanssiteatterin ensimmäinen nuorille suunnattu teos.

Pikku prinssi (Kirja)
Tanssiteatteri MD
Jukka Töyli / Yle

– Mä vaan vihaan tätä nykymaailmaa! puhkuu vimmainen nuorukainen teatterilavan hämärässä.

Hän heittää katsomoon paperilennokin ja aloittaa sulavaliikkeisen tanssin pehmeän popmusiikin soidessa taustalla. Näyttämön takaseinämälle heijastuu jättimäinen kynän terä, joka alkaa hahmotella lentokoneen ääriviivoja.

Tanssiteatteri MD:n Mikä *tn Pikku Prinssi? -esityksen läpimenoharjoitukset ovat juuri alkaneet. Ensi-ilta nähdään Hällä-näyttämöllä tulevana lauantaina. Teos on tanssiteatterin ohjelmistossa ensimmäinen nuorille suunnattu näytelmä.

Aikuisuuden kynnyksellä rimpuilevan nuoren kasvutarinaa kuvaavan teoksen inspiraationa on käytetty Pikku Prinssi -klassikkosatua, jonka kirjoitti ranskalainen Antoine de Saint-Exupéry 1940-luvulla. Alkuperäisessä sadussa aikuisten maailmaa tarkastellaan lapsen silmin, mutta tanssiteatterin versiossa näkökulma on käännetty päinvastaiseksi.

– Pikku Prinssi -sadussa on hyvä mahdollisuus esittää nuorten elämää aikuisten näkökulmasta, vieläpä hieman vinosta kulmasta katsottuna. Tässä näytelmässä aikuisetkaan eivät ole ihan järkeviä, kertoo teoksen ohjaaja ja koreografi Elina Jakowleva.

Päähenkilönä on 17-vuotias lukiolaispoika Ville, jonka isä huitelee maailmalla. Äiti taas viihtyy enemmän viinipullon kuin jälkikasvunsa kanssa. Koti pursuilee noutopizzalaatikoista, eikä kesätyö hautausmaalla ota sujuakseen.

Vahvat teemat, kuten ystävyys ja rakkauden kaipuu ovat läsnä myös nykyversiossa. Muutoin vanhan sadun tarinaa on modernisoitu rankoin ottein nuorison kielelle.

– Satu on tuotu täysin nykypäivään ja nuoren elämään. Tarinassa liikutaan nuorta koskettavien asioiden ja paikkojen parissa, kuten koulussa ja kesätyöpaikalla.

Tanssiteatteri MD ohjaaja Elina Jakowleva
Ohjaaja Elina Jakowleva.Jukka Töyli / Yle

Ei lasten korville

Pikku Prinssin nykytulkinnassa kerrontaa kuljetetaan eteenpäin musiikin, tanssin ja erilaisten äänimaailmojen avulla. Esityksen aikana toista tasoa tarinaan taiteilee livepiirtäjä Petri Seppä, jonka kynän jälki heijastetaan näyttämön takaseinään videokameran avulla.

Roheiden mustavalkokuvien on tarkoitus kuvata päähenkilön sisäistä maailmaa.

– Kuvat ovat hänen pelkonsa ja haaveensa, Villen alter ego, Jakowleva täsmentää.

Näytelmässä myös kritisoidaan medikalisoitunutta nyky-yhteiskuntaa, jossa tarjotaan pilleripurkkia vaivaan kuin vaivaan. Niin tehdään myös hukassa olevalle Villelle. Mieleenpainuvassa kohtauksessa nuori mies kiemurtelee lattialla sivuvaikutusten kourissa. Livepiirrosseinämälle heijastuu kasa lääketabletteja. Siniset valot välkehtivät ja ahdistava musiikki vyöryy ylle. Voidaanko aikuisuuden kynnyksellä todella näin pahoin?

– Nuorelle pasahtavat kaikki vastuut päälle melkeinpä sillä kellonlyömällä, kun hän täyttää 18. Siinä voi olla vähän hämillään. Nytkö minun pitäisi olla aikuinen? Olet kypsä tekemään omia ratkaisuja, ja vaikket olisikaan, niin joudut tekemään niitä, Jakowleva pohtii.

– Myös tässä näytelmässä huomataan, että lääkkeet eivät ole se asia, mikä saattele nuoren onnelliseen aikuisuuteen.

Mikä *tun Pikku Prinssi? -teoksessa kuullaan roisia kieltä, joten teosta ei suositella alle 13-vuotiaille. Näytelmää varten ohjaaja seurasi nuorison kielenkäyttöä puolen vuoden ajan.

– V-alkuisia sanoja tupsahtelee monen nuoren suusta. Tahdoimme näytelmän nimen perusteella tehdä selväksi, että kyseessä ei ole lastensatu. Siinä on viesti, että älkää äidit tuoko pikkulapsianne tätä katsomaan. Siksi päädyimme herättelevään nimeen, Jakowleva kertoo.