Breaking the waves kertoo erilaisen rakkaustarinan – julma pahoinpitelykohtaus vaatii tarkan harjoittelun

Oulun kaupunginteatterissa lauantaina ensi-iltansa saava Breaking the waves on voimakas ja traaginen kertomus siitä, mihin kaikkeen ihminen on valmis rakkauden takia. Tarina on monelle tuttu Lars Von Trierin parinkymmenen vuoden takaisesta elokuvasta. Myös näyttämöversiossa käytetään videokameraa.

kulttuuri
Lotta Vaattovaara esittää Bessiä Oulun kaupunginteatterin Breaking the waves -draamassa.
Kurkistus Oulun kaupunginteatterin Breaking the waves -näytelmän harjoituksiin paljastaa, että pahoinpitelykohtaus vaatii tarkkaa suunnittelua ja pitkällistä harjoittelua.

Hilkka-Liisa Iivanainen on tarttunut väkevään haasteeseen ohjatessaan Oulun kaupunginteatterille näyttämöversion Lars Von Trierin elokuvasta Breaking the waves. Näytelmässä nuori uskonnollisessa yhteisössä elävä Bess rakastuu itseään vanhempaan Janiin. Bess pääsee lopulta taistelun jälkeen naimisiin Janin kanssa.

Elämä on onnellista, kunnes öljynporauslautalla työskentelevä Jan halvaantuu työtapaturmassa. Rakkaus joutuu koetukselle, kun Janista ei ole enää rakastelemaan vaimonsa kanssa.

Rakkauden nimissä Jan pyytää Bessiä rakastelemaan muiden miesten kanssa ja kertomaan kokemuksistaan Janille. Kuten draamaan kuuluu, tarinalla on onneton loppu.

Videokuvaaja mukana näytelmässä

Oululaisversiossa erikoista on se, että lavalla on lähes koko näytelmän ajan videokuvaaja. Lähikuvia näyttelijöistä heijastatetaan yleisölle suurena kuvana.

Ohjaaja Hilkka-Liisa Iivanaisen mukaan kamera on hyvä keino ilmaista tunnetiloja. Pääosien esittäjät Lotta Vaattovaara ja Janne Raudaskoski saavat Iivanaiselta täyden tunnustuksen, koska tekniikka vaatii näyttelijöiltä tavallista enemmän.

Kamera on suurella näyttämöllä ainoa väline, jolla päästään intiimisti ihmisen lähelle

Hilkka-Liisa Iivanainen

– Ihmiset käyvät näytelmässä niin läpikotaisia tunteita, että kamera on suurella näyttämöllä ainoa väline, jolla päästään intiimisti ihmisen lähelle. Se vaatii myös näyttelijöiltä kylmiä hermoja, koska kameralla kuvataan usein voimakkaita lähikuvia ja näyttämö- ja elokuvakohtauksia tehdään yhtäaikaa, kuvailee Iivanainen.

Ihmisten halut kauppatavarana

Iivanainen on kokenut voimakkaan elokuvan ohjaamisen näyttämölle välillä ristiriitaisena. Hänellä on kuitenkin mukana vahva oma näkemys.

– En voi sanoa, että Breaking the waves olisi minun lempielokuvani, mutta sen käsikirjoituksessa esitetyt väitteet ja tunteet herättävät minussa voimakasta halua sanoa itse, mitä mieltä minä olen niistä samoista asioista. Haluan ikäänkuin vastata Von Trierin huutoon.

Kaksikymmentä vuotta sitten tehty elokuva sijoittuu 70-luvulle. Oulun kaupunginteatterissakin näytelmässä on vintage-henkeä, 70-luvun värejä, käyttäytymismalleja ja tapoja.

– Ihmiset ikäänkuin repeytyvät sieltä 70-luvulta tähän meidän postmoderniin todellisuuteen, jossa visuaalisuus, kuva, yksilönvapaus ja individualismi määrittävät meitä paljon. Siinä näkyy ihmisten halujen käyttäminen kauppatavarana, maalailee Iivanainen.