Liikemiehet kätkivät tavoitteensa venäläisiltä – näin sai alkunsa Kouvola

Kouvola oli aluksi vain asemakylä, joka alkoi kasvaa Pietarin radan varteen 145 vuotta sitten. Joukko paikallisia liikemiehiä tahtoi Kouvolasta kauppalan ja osti keskustan maat. Kaupungin syntyvaiheita tutkinut Sakari Viinikainen sanoo, että sen aikaiset visionäärit olivat valmiita ottamaan kovia riskejä.

Kotimaa
Harmaanpäinen mies seisoo laiturilla joen rannalla. Toisella rannalla näkyy puita ja viljapeltoja.
Opetusneuvos Sakari Viinikainen on tutkinut Kouvolan seudun historiaa ja julkaissut siitä useita kirjoja.Kirsi Partanen / YLE
Kuvassa näkyy Kouvolan kasarmin tiilirakennus ja paraatikenttä,jossa seisoo sotilaita venäläisissä univormuissa.
Opetusneuvos Sakari Viinikainen on tutkinut Kouvolan historiaa 100 vuotta sitten perustetun Liikemiesyhdistyksen näkökulmasta ja julkaisi aiheesta kirjan.

Kun Kotkasta tuli kaupunki 136 vuotta sitten, Kouvola oli vielä pieni asemakylä Salpausselän harjulla. Kouvolan kaupungin perustana ollut yhdyskunta alkoi kasvaa Helsingistä Pietariin rakennetun radan varteen 145 vuotta sitten. Tuolloin talot oli rakennettu sikin sokin ja tiet päättyivät usein niiden pihaan.

Joukko liikemiehiä tahtoi, että Kouvolasta tulisi kauppala ja osti riskillä Kouvolan keskustan maat, kertoo kaupungin historiaa liike-elämän vaikuttajien näkökulmasta tutkinut Sakari Viinikainen.

– Sen ajan visionäärit olivat valmiita ottamaan kovia riskejä. Maat myytiin Kouvolalle välittömästi sen jälkeen kun yhdyskunnasta oli tullut oikeustoimikelpoinen yhteisö, kertoo Viinikainen.

Aivan aluksi oli yhdyskunnan saatava asemakaava, jota varten Kouvolan piti itsenäistyä Valkealasta. Lain mukaan kunta ei kuitenkaan voinut olla itsenäinen, ellei sillä ollut omaa seurakuntaa.

– Venäläiset olivat rakennuttaneet kasarmin viereiselle mäelle varuskuntakirkon, joka jäi Suomelle maan itsenäistyttyä. Kouvola anoi ja sai muutettua sen luterilaiseen käyttöön. Entisestä ortodoksikirkosta tuli Kouvolan seurakunnan pitkäaikainen kirkko, toteaa Viinikainen.

Kaikkea tämän tekemistä varten luotiin uusi yhteisö, Kouvolan Liikemiesyhdistys. Sakari Viinikaisen kirjoittama yhdistyksen historiikki ilmestyi tänä vuonna.

– Yhdistyksen varsinaiset tavoitteet piilotettiin. Tsaarin poliisi Ohrana tarkkaili uusia yhdistyksiä eivätkä liikemiehet tahtoneet vaarantaa yhdistyksensä sääntöjen läpimenoa, Viinikainen selittää.

Vain neljännes jäsenistä oli liikemiehiä

Valtaosa jäsenistä oli aluksi muita kuin liikemiehiä. Mukana oli opettajia, rautatievirkamiehiä, tuomareita, insinöörejä, maanmittareita ja yhdyskunnan pappi. Sen ensimmäinen puheenjohtaja Oskari Ahti tuli pankinjohtajaksi Kouvolaan samaan aikaan, kun venäläiset alkoivat rakentaa varuskuntia Kouvolan rautatieristeyksen ja Korian sillan suojiksi.

Ahdin johdolla liikemiesryhmä perusti yhtiön, joka alkoi kehittää Kouvolan keskustaa. Ahti kuului myös Kouvolan Sanomien omistajiin ja perusti puhelinyhtiön lisäksi lukuisia muitakin yhtiöitä. Ahti oli lisäksi mukana koulujen johtokunnissa ja kunnallisissa luottamustehtävissä.

Ahdin johtaman Liikemiesyhdistyksen johtokunta käynnisti myös muun muassa hankkeen maantieyhteyden saamiseksi Korialle. Sitä ennen Kouvolasta pääsi Helsinkiin päin vain lossilla Kymijoen yli. Maantieyhteys toteutui 1920-luvun lopulla muuttamalla Korian vanha rautatiesilta maantiesillaksi.

Työväen ja porvariston välit kiristyivät

Vuonna 1915 kansalaissodan alla elettiin tulenarkoja aikoja. Kansakunta oli jakautumassa punaisiin ja valkoisiin. Kouvolassa kinastelu kauppalaksi pyrkimisestä sai poliittisia väritteitä. Työväki vastusti ja porvaristo kannatti kauppalaa.

– Koska jälkimmäisellä oli liike-elämän vaikutusvalta ja sen edustajat omistivat myös vasta perustetun Kouvolan Sanomat, se pystyi muokkamaan mielipiteitä, tekemään aloitteita ja myöhemmin myös päättämään niistä saatuaan suvereenisen vaikutusvallan kunnallisissakin elimissä, kertoo Viinikainen.

Liikemiehet kuuluivat porvaristoon, joka kannatti Suomen itsenäistymistä Venäjästä. Autonomisessa suuriruhtinaskunnassa ei ollut tuolloin kokoontumisvapautta ja venäläiset santarmit pitivät kaikkea silmällä. Yksi syy perustaa Kouvolan Liikemiesyhdistys kumpusi myös tältä pohjalta. Punaisten ympäröimässä Kouvolassa haluttiin koota yhteen eräänlainen valkoinen veljeskunta.

– Yhdistyksen jäsenet osallistuivat myös Kouvolan suojeluskunnan salaiseen perustamiseen syksyllä vuonna 1917 ja kokoontuivat myöhemmin kuusankoskelaisten kanssa miettimään salaisten puhelin- ja lennätinyhteyksien muodostamista. Miehet pelkäsivät jäävänsä punaisten keskelle saarroksiin, jos jännittynyt tilanne puhkeaa sodaksi, kertoo Sakari Viinikainen.

Jatkosodan jälkeen valvontakomissio määräsi suojeluskunnat lakkautettaviksi.

– Saadakseen varat pysymään paikkakunnalla Kouvolan suojeluskunta siirsi ne Liikemiesyhdistykselle. Myöhemmin omaisuus siirrettiin Kouvolaan perustetulle Sivistys- ja urheilutalosäätiölle, kertoo Viinikainen.

Kouvolan kauppalasta Kymen läänin pääkaupunki

Kouvola kuului Viipurin lääniin, joka pirstoutui talvisodassa. Pääkaupungin paikasta käytiin Kaakkois-Suomessa todella ankaraa vääntöä. Viipurin lääninhallitus oli väliaikaisesti siirretty Kotkaan, ja myös toinen vanha kaupunki Lappeenranta teki töitä sen saamiseksi itselleen. Kukaan ei uskonut, että Kouvolan kauppalasta voisi tulla uuden läänin pääkaupunki.

– Kouvolassa oli kuitenkin tosi vahvoja kangenkääntäjiä, joiden keulassa oli Viipurista evakkoon tullut kauppaneuvos Reino Olkku. Hänellä oli kova suhdeverkosto, jonka avulla hän sai houkuteltua Kouvolan kauppalanjohtajaksi toisen kovan vaikuttajan Erkki Tuulen.

Kolmas vahva mies oli pankinjohtaja Erkki Eerikäinen. Kolmikko sai silloisen sisäministeri Simosen vakuuttuneeksi, että Kouvola on paras paikka ja lääninhallitus ja lääninhallitus siirtyi tänne vuonna 1955.

– Lääninhallituksen statuksella oli kauppalan imagolle valtavan suuri merkitys ja viisi vuotta myöhemmin Kouvolasta tuli kaupunki, toteaa Sakari Viinikainen.

Lähteet: Sakari Viinikainen : Kouvolan Liikemiesyhdistys 100 vuotta. 2015.