Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen: Uusperheissä tarvitaan hoksottimia ja hienotunteisuutta – "Eroottista hehkua ei tuoda aamiaispöytään"

Uusperheissä lasten ja aikuisten välisten suhteiden rakentaminen voi toisinaan olla tasapainoilua. Ja jos perheytyminen kompuroi, ei siitäkään kannata syyllistyä, lohduttaa lastenpsykiatri Jari Sinkkonen.

Kotimaa
Nainen aamupalapöydässä pienessä yöpaidassa.
Yle

Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan uusperheessä tarvitaan erityistä hienotunteisuutta, kun nuori tulee ikään, jolloin seksi alkaa kiinnostaa.

Sinkkosen mukaan ydinperheen nuori pystyy suhtautumaan vanhempiensa seksielämään eri tavoin kuin uusperheessä elävä nuori.

– Biologisten vanhempien kanssa elävä nuori voi jotenkin rauhassa ajatella, että näitä haudan partaalla hoippuvia vanhuksia ei voi nyt enää mikään seksi kiinnostaa, jos koskaan on kiinnostanutkaan, Sinkkonen toteaa.

Jos vanhemmalla on uusi partneri, niin usein heidän eroottinen latauksensa ja vetovoimansa voi olla niin näkyvää, että nuorikin sen huomaa.

– Se on nuorista erittäin hankalaa katsottavaa. Aikuisten tulisi olla tosi sensitiivisiä, että aamukahvipöytään ei tulla vähäpukeisena ja hehkuta sitä eroottista onnea.

Suhde uuteen aikuiseen syntyy ajan kanssa

Sinkkosen mukaan uusperheen vanhemmilta tarvitaan tuntosarvia, jotta lapsi saa muodostettua kiintymyssuhteen perheen uuteen aikuiseen.

Tiedän moniakin tapauksia, joissa esimerkiksi äidin uusi mies on ollut 10-vuotiaalle ikään kuin kertakaikkiaan pelastus.

Jari Sinkkonen

– Tarvitaan hoksottimia, malttia ja hienotunteisuutta. Ja nimenomaan sitä, että suhdetta lapseen luodaan vähitellen ja kunnioittaen.

Sinkkosen tähdentää, että toisinaan lapsi kaipaa elämäänsä isä- tai äitihahmoa ja silloin elämä asettuu uomiinsa hyvinkin nopeasti.

– Tiedän moniakin tapauksia, joissa esimerkiksi äidin uusi mies on ollut 10-vuotiaalle ikään kuin kertakaikkiaan pelastus. On tullut tervejärkinen, mukava mies kasvavan pojan elämään.

Suhdesoppa voi hämmentää

Lapsen lähipiirissä olevien ihmisten määrä voi olla melkoinen. Sinkkonen muistelee yli parinkymmenen vuoden takaista aikaa, jolloin hän toimi Lastenlinnassa erikoislääkärinä.

– Meillä oli osastolla semmoinen kaveri, jolla oli lähipiirissä viisi sukunimeä. Hän ei kertakaikkiaan – poloinen, fiksu ja nokkela poika – ymmärtänyt ketä nämä kaikki ihmiset olivat.

– Se laittaa kertakaikkiaan lapsen pään pyörälle ja panee miettimään omaa asemaa.

On ydinperheen vanhempia, jotka eivät tajua tuon taivaallista lapsistaan ja on uusperheitä, joissa on erittäin sensitiivisiä ja lasten tarpeita kuuntelevia aikuisia.

Jari Sinkkonen

On myös tilanteita, joissa suhteet eivät yksinkertaisesti synny. Tulee kilpailuasetelmia lasten kesken ja on isä- ja äitipuolia, jotka eivät milläään tahdo saada minkäänlaista otetta kumppaninsa lapsiin.

– Aikuinen voi jossakin kohdin ihan hyvin sanoa, että en tiedä mitä sinun kanssa pitäisi tehdä, jotta välimme muuttuisivat paremmiksi. Mikähän tässä on vikana. Ja kas kummaa, lapsethan kertovat, Sinkkonen vakuuttaa.

Syyllistyä ei kannata

Uusperheen lapsi on voinut joutua muodostamaan perheensä moneen otteeseen elämänsä aikana. Ei ole aivan tavattoman harvinaista, että lapsella on ollut sekä äidin että isän puolelta parikin perhettä, jossa hän elämänsä aikana on elänyt.

Sinkkonen tähdentää, että kaikkien vanhempien tulee muistaa, että kaikki mitä lapset tekevät tai jättävät tekemättä tai oireilevat, ei ole vanhempien syy.

– Niin ydinperheitä kuin uusperheitäkin on niin moneen lähtöön. On ydinperheen vanhempia, jotka eivät tajua tuon taivaallista lapsistaan ja on uusperheitä, joissa on erittäin sensitiivisiä ja lasten tarpeita kuuntelevia aikuisia.