Lapsuuden haaveammatista tuli totta – Taikuri Riku Pajari rakentaa yllätyksiä korteilla ja kolikoilla

9-vuotiaana taikuudesta innostunut Riku Pajari ei haaveile Las Vegasista ja suurista saleista. Lähitaikuus eli yleisön yllättäminen kosketusetäisyydeltä on Pajarille mieluisin taikuuden muoto.

kulttuuri
Taikuri Riku Pajari harjoittaa suunäppäryyttä.
Susanna Pekkarinen / Yle
Taikuri Riku Pajari harjoittaa suunäppäryyttä.
Taikuri Riku Pajari kävi hämmästyttämässä mikkeliläisiä.

– Sitähän sanotaan, että taikurit harjoittavat sorminäppäryyttä. Minä käytän myös suunäppäryyttä, taikuri Riku Pajari sanoo.

Hän laittaa korttipakan suuhunsa, ja saa esiin kortin, jonka yleisöstä valitun tempun avustaja on merkannut omalla nimikirjoituksellaan. Avustaja saa kortin muistoksi.

– Näitä minulla riittää, kortteja, Pajari toteaa.

Mikkelin keskustassa sattumalta valittua yleisöä naurattaa. Lähitaikuus eli close up magic hyödyntää kortteja, kolikoita ja muita pieniä esineitä. Tarkoituksena on hämmästyttää ja yllättää.

– Kolikot ja kortit ovat olleet se mun lempparijuttu ja niistä minut tunnetaan. Joitakin vuosia sitten lähdin hakemaan itselleni uutta tyyliä, sillä pelkät kortit kävivät tylsäksi. Nyt olen yrittänyt olla mahdollisimman monipuolinen kaikessa, mitä teen. Jopa improvisaatiotaikuutta olen lähtenyt koittamaan.

Pajari kertoo kuluttavansa loppuun jopa 200 korttipakkaa vuodessa.

– Teen paljon temppuja, jossa kortteja tuhoutuu.

"Olin aina se luokan pelle"

Riku Pajari innostui taikuudesta 9-vuotiaana.

– Ala-asteen koululla Mikkelin Tuppuralassa alettiin pitää valinnaiskursseja taikuudesta. 9-vuotias tietysti ajatteli, että tää on tosi siistiä. Innostus kyllä lopahti välillä, niin kuin sen ikäisenä helposti käy.

Into koetella taitoja iski kuitenkin uudestaan 2000-luvun alussa, kun Suomi tempautui pokerin maailmaan. Pajari ryhtyi tekemään sorminäppäryystemppuja korttipakalla, eikä kutsunut temppuja edes taikuudeksi.

– Innostuin kokeilemaan, miten voi jakaa pakan pohjalta ja sellaista. Sitten joku kaveri taisi jossain kuppilassa sanoa, että tuohan näyttää ihan taikuudelta. Aloin sitten tutkimaan alaa enemmän ja taikuriksi olen tituleerannut itseäni 2006 tai 2007 alkaen. Pidän esiintymisestä, olin aina se luokan pelle.

Pajari arvelee taikuuden kiehtovan, koska ihmistä kiehtoo kaikki se, mitä ei heti pysty selittämään.

– Ehkä siinä on alussa ensin sellainen pieni egon pönkityskin, pitää osata jotain, mitä muut eivät osaa. Onneksi se yleensä vuosien mittaan kasvaa kunnioitukseksi tätä kulttuuria ja klassikkotemppuja kohtaan. Tätä pitäisi pystyä kehittämään ja kehittyä myös itse ihmisenä siinä samalla. Koen, että nykyään teen tätä nimenomaan tätä hienoa kulttuuria pönkittääkseni.

Uransa alkuaikoina Pajari kertoo harjoitelleensa kahdeksankin tuntia päivässä. Joskus vuodenkaan harjoittelu ei hio temppua valmiiksi.

– Sitten on harjoiteltava lisää. Rakkaus lajiin ja kärsivällisyys ovat ne tärkeimmät taikurin ominaisuudet. Into vain kasvaa, kun huomaa, mitä voi tehdä käsillään ja hahmollaan ja miten paljon se vaikuttaa muihin ihmisiin.

Taikuri on enemmän kuin luonnerooli

Taikuri on taikuri, liikkui hän missä tahansa. Jos ystäväporukka pyytää kesken illanvieton näyttämään tempun, Pajari ei vastustele. Ystävät yleensä kyllä erottavat, milloin taikuri on vapaalla.

– Kyllähän minulla aina jotain on mukana, mutta en minä erikseen varustaudu. Kolikot on siitä helppoja välineitä, että niitä on jokaisella. Mutta yleensä kyllä tiedän, milloin odotetaan esiintymistä, milloin ollaan pitämässä hauskaa. Muutenhan kaikki kaverit jo kyllästyisi, että taasko teet jotain.

Oma persoona on eittämättä taikurin tärkein työkalu taitojen ohessa, jos niitä edes voi toisistaan erottaa. Esitystä muovataan yleisön ja tilanteen mukaan.

– 2- tai 3-vuotias jo ymmärtää tästä, ja vanhimmat yleisöt ovat iso-iso-isovaariin saakka. Vanha sanonta kuuluu, että lapset on se kovin yleisö. He sanovat heti, jos joku ei mene oikein. Mutta tykkään esiintyä lapsille, siinä pitää pystyä eläytymään siihen lapsen osaan.

Tilanne tai yleisö ei välttämättä muuta tempun sisältöä sinänsä, vaan sitä, millä sanoilla ja eleillä taikuutta kuljetetaan.

– Riippuen siitä, miten yleisö reagoi, voi reagoida mukana.