Suuri työttömyysmusikaali on sohvakulttuurin ylistys

Määritteleekö työ ihmisen arvon? Tätä pohditaan Vaara-kollektiivin Suuressa työttömyysmusikaalissa, jossa sukelletaan samalla työttömyyden historiaan. Ohjaaja toivoo, että eri sukupolvet saisivat musikaalin kautta kiinni toistensa kokemuksista.

kulttuuri
Vasemmalta oikealle Sara Saxholm, Panu Huotari ja Juho Hannikainen.
Jani Liimatta

Kolme työtöntä ja yksi sohva. Se on miljöönä, kun kaverijoukko velloo työttömyyden ikeessä ja pohtii maailman menoa. Vaara-kollektiivin (siirryt toiseen palveluun)Suuren työttömyysmusikaalin teema kytkeytyy työttömyyden riepottelemaan Kainuuseen, mutta näytelmässä käsitellään työn puutetta myös sukupolvi-ilmiönä.

Ohjaaja Veikko Leinonen toteaa, että työttömyyden luonne on muuttunut vuosikymmenten saatossa paljon: nykyään kilpailu on kovaa ja työelämä silppuuntunut pätkätöiksi.

– Monille koulutetuillekaan ihmisille ei yksinkertaisesti ole tarvetta. Työelämä ei pysty imemään kaikkia mukaansa, joten paljon ihmisiä jää tarpeettomiksi. Kovallakaan osaamisella ei ole välttämättä rahallista arvoa, Leinonen toteaa.

Työelämän murrosta peilataan menneiden vuosikymmenten maailmaan ja näytelmän hahmot päätyvät oudolle matkalle halki työttömyyden historian.

– Vaikkapa 70-luvulla nuori toimittajan alku saattoi soittaa toimitukseen, että olisiko töitä, ja sieltä saattoi löytyä jotain. Eihän sellaista maailmaa ole enää olemassa, kyllä tämä on kovempaa jahankalampaa aikaa nuorille aikuisille.

Toivon, että vanhempi väki tulisi katsomaan ja saisi kiinni nuoremman porukan kokemuksista ja myös toisin päin.

Veikko Leinonen

Tämän kaltaisia ajatuksia Suuren työttömyysmusikaalin tiimi pyöritteli kirjoittaessaan näytelmän tekstiä. Inspiraatiota saatiin omista kokemuksista ja kavereilta kuulluista tarinoista – ja sohvakulttuurista, jonka Leinonen sanoo olevan tyypillistä ainakin osalle nuorista aikuisista.

– Se on sellaista sohvalla istuskelua, höpöttelyä ja ajan kuluttelua. Nykyään on kaikenmaailman viihdesysteemit sun muut ja vierailemme toistemme asunnoissa paljon ja asumme kimppakämpissä.

Kaukana perinteisestä teatterista

Nimestään huolimattaSuuri työttömyysmusikaaliei ole perinteinen musikaali, vaan Leinonen kuvailee sitä lyyriseksi näytelmäksi ja sohvakulttuurin ylistykseksi, jossa toki on musiikkiakin mukana. Katsomo on rakennettu Seurakunnan olohuoneelle, mutta yleisö liikkuu näytelmän perässä pariinkin otteeseen.

Työelämä ei pysty imemään kaikkia mukaansa, joten paljon ihmisiä jää tarpeettomiksi.

Veikko Leinonen

Ohjaaja Leinonen kuvailee näytelmää lämminhenkiseksi "kainuulaisen sitkauden ylistykseksi". Katsomossa työttömyydelle ja sen lieveilmiöille on lupa nauraa.

– Kajaani on tällainen kaupunki, missä on tiimalasiväestö: on paljon nuoria, mutta monet kaksi- ja kolmekymppiset ovat muuttaneet opiskelemaan muualle ja sitten on tätä vanhempaa porukkaa. Toivon, että vanhempi väki tulisi katsomaan ja saisi kiinni nuoremman porukan kokemuksista ja myös toisin päin.

Suuren työttömyysmusikaalin on ohjannut ja käsikirjoittanut yhdessä työryhmän kanssa Veikko Leinonen. Näyttelijöinä ovat Juho Hannikainen, Panu Huotari, Karoliina Kuvaja, Pekka Moilanen ja Sara Saxholm. Visualisointi on Pirkko Paanasen käsialaa ja musiikista vastaa Juho Hannikainen.