Majakkalaiva Kemi kellui viimeisenä – valo sammui yli neljä vuosikymmentä sitten

Majakkalaivoilla oli entisaikaan suuri merkitys merenkulkijoille. Alukset pysyivät ankkuroituina paikoilleen koko kesän, ja välillä se koetteli miehistön hermoja. Suomen viimeinen majakkalaiva oli ankkuroitu Perämerelle, Kemin edustalle.

Kotimaa
Majakkalaiva Kemi.
Wikimedia commons

Oli synkkä ja myrskyinen yö, kuten tarinoissa tapaa olla. Tuuli puhalsi lähes 30 metriä sekunnissa ja meren aallot nousivat yhä korkeammiksi. Elettiin vuotta 1972, ja syysmyrsky oli iskenyt marraskuiseen Perämeren pohjukkaan.

Tuolloin Kemin edustalla oli ankkuroituna majakkalaiva Kemi. Majakkalaivassa oli 13 miehistön jäsentä ja kapteeni Job Heikkinen.

Myrskytuuli puhalsi 10 boforin voimalla, kun ankkurin kettinki katkesi. Punainen alus alkoi ajelehtia kylki edellä kohti Kemin matalikkoa. Aallot olivat kuusi metriä korkeita ja alus kallisteli voimakkaasti.

Miehistön ja laivan pelasti kaksipyttyinen höyrymoottori, jonka turvin majakkalaiva pääsi Kemin Ajoksen hätäsatamaan.

Majakkalaivan dramaattisia vaiheita kertaa sen viimeisenä kapteenina toiminut Job Heikkinen Suomen majakkaseuran tänä syksynä julkaistussa (siirryt toiseen palveluun)dokumentissa Yössä keinuva valo.

Pannukakku ei paistu merenkäynnissä

Kemin majakkalaivaa kutsuttiin leikkisästi Heikkisläksi, koska kapteeni Heikkisen vaimo Taimi Heikkinen toimi aluksen emäntänä.

Majakkalaivalla työskentely vaati kärsivällisyyttä ja keinutuksen sietämistä. Pääsiäisestä jouluun asti ankkuroituna ollut alus kellui ja keinui merellä, eikä paikallaan olo ollut kaikille helpointa.

Merikapteeni Seppo Laurel seisoo majakkalaiva Kemin edustalla.
Merikapteeni Seppo Laurell on tutustunut majakoiden historiaan. Kuvassa hän seisoo kunnostettavana olevan majakkalaiva Kemin edustalla.Pekka Väisänen / Suomen majakkaseura

Emäntä Heikkilä kertoo dokumentissa keinuvan keittiön vaikeuksista.

– Hellalla on aita, ja jos on oikein huono ilma, iso kattila sidotaan köydellä kiinni. Joskus uunissa on vaikeuksia tehdä pannukakkua ja laatikkoruokaa matalassa vuoassa.

"Matka ei edistynyt mihinkään"

– Majakkalaivalla työskentely oli hermoja koettelevaa, rohkeiden miesten hommaa. Matka ei edistynyt mihinkään vaan siinä keikuttiin paikallaan. Taloushenkilökunnalla oli myös hyvin hankalaa, koska kaikki keittäjät ja emännät eivät kestäneet merikipua, kertoo majakkahistoriaan perehtynyt merikapteeni Seppo Laurell.

Hiiltä kului toimintakauden aikana useita tonneja, ja kun alus haki hiililastin satamasta, pääsi miehistö hetkeksi vapaalle.

Muutoin aika kului muun muassa kalastaen, lukien ja televisiota katsellen.

Entisöinti valmistuu – jos rahat riittävät

Majakkalaivalla työskentely oli hermoja koettelevaa, rohkeiden miesten hommaa.

Seppo Laurell

Vuodesta 1960 lähtien Kemi oli Suomen ainoa toimiva majakkalaiva. Majakkalaivan valo sammui yli 40 vuotta sitten. Aluksen viimeinen työkesä oli vuonna 1974.

Vuosisadan alussa valmistuneen aluksen piti päästä eläkkeelle jo vuonna 1973, jolloin valmistuivat Kemin edustalle merenpohjaan perustetut majakat. Majakat kuitenkin tärisivät jäästä niin paljon, että ne piti räjäyttää pois ja majakkalaiva Kemi hälytettiin vielä vuodeksi hommiin.

Alus on kunnostettu jo kertaalleen museokäyttöä varten mutta ehtinyt sen jälkeen uudelleen mennä huonoon kuntoon.

Tällä hetkellä Kemi sijaitsee Kotkassa merimuseon laiturissa. Aluksen majakkaosa on juuri restauroitu ja odottaa paikalleen asentamista.

Majakkalaivan ovet avautuvat yleisölle vuonna 2018, jos rahat kunnostustöihin riittävät. Merimuseolta puuttuu urakasta vielä noin 150 000 euroa.