Valovoimaisen seksikäs otus – kiiltomatonaaraan kirkkaus kiihottaa lajin urospuolisia siipiveikkoja

Oulun yliopiston eläintieteen laitoksen kiiltomatotutkimuksessa selvitettiin, mitä kiiltomatonaaraiden tuottama valo viestii. Tutkimuksessa naaraiden valoa matkittiin vihreillä led-valoilla. Tulosten mukaan koiraat kiihottuivat kaikkein valovoimaisimmista naaraista. Kirkkaimmat naaraat tuottivat huomattavasti enemmän munia kuin himmeät lajitoverinsa. Suomalainen tutkimus kiiltomatojen seksuaalivalinnoista on herättänyt kansainvälistä kiinnostusta maailmalla.

Kotimaa
Kiiltomatonaaras loistaa kesäyössä
Gautier Baudry

Kiiltomatojen seksuaalivalintoja ei ole aiemmin tutkittu. Se on tiedetty, että naaras loistaa pimeässä ja koiras hakeutuu naaraan luo valon houkuttelemana.

Muuten kiiltomatojen käyttäytymisestä on tiedetty tähän mennessä hyvin vähän.

– Mielenkiintoisinta kiiltomadoissa on juuri se, että naaras houkuttelee koiraita luokseen. Yleensä nämä asiat tapahtuvat luonnossa päinvastoin, kertoo tutkimusryhmän vetäjä Oulun yliopiston eläintieteen professori Arja Kaitala.

Naaraan loiste määrää koiraan hanakkuuden

Kiiltomatonaaraat ovat siivettömiä ja niiden peräpäässä oleva valoelin loistaa vihreää valoa kemiallisen reaktion seurauksena.

Koiraat poikkeavat naaraista ulkonäöltään. Niillä on siivet ja ne etsivät lentäen lajikumppaneitaan.

– Tutkimuksessa selvisi, että koiraat ovat todella valikoivia kumppanin suhteen. Kirkkaimmin loistava naaras houkuttelee luokseen suuren määrän koiraita. Pienemmät ja himmeämmät kiiltomatonaaraat saattavat jäädä täysin ilman partneria. Kirkkaus kertoo koiraalle naaraan arvon, Kaitala selvittää.

Led-valot matkivat naaran vihreää loistetta

Tvärminnen eläintieteellinen aseman läheisyydestä kerättiin tutkimuksen aluksi yli 300 koirasta ja nelisenkymmentä naarasta. Koiraiden kerääminen oli vaivatonta puuhaa, sillä vihreät led-valot vetivät alueen kiiltomatokoiraat luokseen.

Kokeen tuloksena selvisi myös led-valojen yleistymisen tuoma uhka kiiltomadoille. Vihreistä keinovaloista lumoutuneet koiraat eivät huomaa enää omaa lajikumppaniaan ja naaraat voivat jäädä ilman parittelukumppania.

– Britanniassa tehdyissä tutkimuksissa on selvinnyt, että vihreää hehkuva valo voi olla syynä lajin katoamiseen tietyiltä alueilta. Valosaaste voi toimia myös siten, että yöt ovat liian valoisia ja koiraat eivät löydä naaraita, tuumii professori Arja Kaitala.

Koiraat ovat todella valikoivia kumppanin suhteen

Arja Kaitala

Naaraat loistavat juhannuksesta heinäkuuhun

Tutkimuksessa selvisi, että naaraat eroavat toisistaan niin kirkkaudeltaan kuin munamäärältään. Isoimmat ja kirkkaimmat naaraat saattoivat munia lähes 200 munaa, kun taas pienten naaraiden munamäärät jäivät alle kahdenkymmenen.

– Naaraat eivät syö aikuisena mitään. Niillä on tietty määrä energiaa, jonka ne käyttävät joko loistamiseen tai munimiseen. Kirkkaimmat naaraat pystyvät houkuttelemaan koiraat nopeammin luokseen ja myös munimaan tehokkaammin.

– Koiraat tekevät oikean päätöksen, kun menevät kirkkaimman naaraan luokse, Kaitala laskee.

Oululaiselle kiiltomatotutkimukselle näytetään vihreää valoa maailmalta

Työryhmän alkuperäisartikkeli tutkimuksesta julkaistiin Biology Letters -lehdessä 21. lokakuuta 2015. Tohtoriopiskelija Juhani Hopkins oli artikkelin ensimmäinen kirjoittaja.

Artikkelin julkaiseminen jälkeen kiiltomatojen seksuaalivalintaa selvittävä tutkimus on herättänyt laajaa huomiota kansainvälisessä mediassa. Tiedelehti Nature ja The Times raportoivat tutkimuksesta. Myös National Geographic -lehden nettisivulla on kerrottu oululaistutkimuksesta.

Jopa dokumenttiohjelmistaan tunnettu Discovery Channel on huomioinut tutkimustulokset kanavallaan.

Tutkimme kiiltomatoja – selvitämme naaraiden yöllistä loistamista ja valosaasteen vaikutusta lajin selviytymiseen

Oulun yliopiston eläintieteen professori Arja Kaitala käynnisti kiiltomatotutkimuksen kaksi vuotta sitten.

Kiiltomatoryhmänä tunnetun tiimin facebook-sivulla valaistaan tutkimuksen etenemistä kuvin ja videoin.

Mainetta niittäneeseen tutkimustyöryhmään kuuluvat Oulun yliopistosta ryhmän vetäjä Arja Kaitala, sekä tutkijat Juhani Hopkins ja Gautier Baudry, Helsingin yliopistosta on mukana tutkija Ulrika Candolin.