Katuväkivalta Suomessa yhä harvinaista: Helsingissä heiluu puukko, Tukholmassa pyssyt

Ruotsin suurissa kaupungeissa on jouduttu tottumaan viime vuosina jengiläisten aseellisiinkin konflikteihin. Suomessa vastaavaa ilmiötä ei ole, vaikka pelkona onkin, että naapurimaiden ongelmat voivat tulla maahan viiveellä. Poliisin ja nuorisotyöntekijöiden mukaan toistaiseksi toimiva lääke on ollut tiivis yhteistyö.

Kotimaa
Poliisikoira ja -auto sekä kaksi poliisia.
Poliisin ja nuorisotyöntekijöiden yhteistyöllä on saatu pidettyä tähän asti jengiväkivalta pois Suomesta. Enja Heikkilä / Yle

Ruotsin suurkaupungeissa aseellinen väkivalta on kasvanut viime vuosina merkittävästi. Jengilähtöinen ammuskelu ja välienselvittely on ollut ongelmana muun muassa Tukholmassa, Malmössä ja Göteborissa. Vastakkain ovat usein erilaisista etnisistä taustoista tulevat ryhmät.

Suomessa samantyyppistä kehitystä ei vielä ole havaittu. Helsingin poliisin ylikomisarion Heikki Porolan mukaan yleisin väkivallan muoto on Suomessa yhä perinteiset känni- ja puukkotappelut. Ampuma-aseita käytetään Suomessa rikolliseen toimintaan muutoinkin harvoin.

– Suomessa näyttää siltä, että perinteisemmät aseet, jos niitä ylipäätään on, on puukko ja puntari niin kuin ovat olleet ennenkin. Ampuma-aseita käyteään Suomessa yleensä vain neljän seinän sisällä, yleisillä paikoilla aseita ylipäätään käytetään erittäin harvoin. Ja puukko on edelleen Suomessa paljon yleisempi vakavan väkivallan muoto kuin ase, Porola sanoo.

Suomessa puututaan heti

Sekä poliisin että nuorisotyöntekijöiden mukaan Suomessa on tähän asti osattu puuttua asioihin ajoissa ja heti. Pienempiinkin pahoinpitelyihin puututaan yleensä yhdessä.

Nuorten parissa kadulla työtä tekevän Aseman Lapset ry:n kouluttajan Virpi Roposen mukaan tiedonkulun on oltava nopeaa.

– Joko me nähdään kadulla, tai poliisi saa rikosilmoituksen tai järjestyksenvalvonta huomaa jossain jotain. Sitten aletaan yhdessä tunnistamaan kysessä olevia nuoria ja mietitään, mitä näille asioille tehdään, Roponen sanoo.

Poliisin mukaan asiaa on helpottanut myös se, että poliisilla on Suomessa käytössä nollatoleranssi.

– Pieniä asioita ei ole olemassa, vaan kun luvattomia aseita havaitaan, ne otetaan heti pois, Porola sanoo.

Oppia Ruotsista

Ruotsin ammuskelujen ja jengiväkivallan taustalla on usein ollut maahanmuuttajataustaisia nuoria ja nuoria aikuisia.

Suomessa maahanmuuttajia on selvästi vähemmän kuin Ruotsissa, samoin väkivaltaa.

Poliisin ja nuorisotyöntekijöiden mukaan Suomessa on pyritty oppimaan naapurimaan tilanteesta ja ennaltaehkäisemään väkivaltaa jo nyt.

– On tärkeää, että asuntopoliittisiin kysymyksiin kiinnitetään huomiota. Että mietitään mihin maahanmuuttajia sijoitetaan asumaan. Ettei kaikkiea laiteta asumaan samaan kortteliin, vaan ympäri pääkaupunkiseutua, sanoo kouluttaja Virpi Ropponen.

Myös ylikomisario Porola muistuttaa, että väkivallan ehkäisyyn auttaa myös syrjäytymisen ehkäisy.

– Usein on kysymys nimenomaan syrjäytymisestä. Jos puhutaan esimerkiksi maahanmuuttajista, usein se auttaa, kun saadaan joku puhekumppani valtaväestöstä. Ja toisaalta nuorisotyön, sosiaalitoimen ja lähipoliisin toimeilla voidaan myös puuttua siihen.