Neljännesvuosisata rässäystä ja rälläystä – Himanes-yhtye tuli miehen ikään

Neljän haukivuorelaisteinin vuonna 1990 perustama Himanes on ollut monen suomalaisbändin esikuva ja innoittaja. 25-vuotista taivaltaan juhliva punk'n'roll-orkesteri jaksaa yhä painaa, vaikka tempo on hiukan alkuaikoja rauhallisempi.

kulttuuri
Himanes-yhtye.
Himanesin miehet. Oikealla rumpali Saku Niilo-Rämä.Himanes

Eteläsavolaisen rock-musiikin historiassa saavutetaan tänä vuonna iso merkkipaalu, kun neljän haukivuorelaisteinin vuonna 1990 perustama legendaarinen Himanes-yhtye täyttää 25 vuotta.

Neljännesvuosisata punkinsävytteistä rässäystä ja rälläystä virittää lämpimiä muistoja yhtyeen rumpali-laulajassa Saku Niilo-Rämässä.

– On hienoa muistella bändin pitkää taivalta. Kun ajattelen kaikkea, mitä teimme 1990-luvun alussa, tulee vieläkin hyvä mieli. Aika moni bändi on sanonut aloittaneensa meidän innoittamina.

Himanes tekee suomenkielistä rock-musiikkia, jonka juuret ovat vahvasti punkissa. Esikuva ja innoittaja ylitse muiden on ollut vuonna 1974 perustettu newyorkilainen Ramones.

– Siihen aikaan, kun aloitimme, isoja suomalaisia nimiä meidän genressä olivat Ne Luumäet, Klamydia, Luonteri Surf, Pojat ja vastaavat. He olivat kuitenkin kaikki meitä muutaman vuoden vanhempia. Me osoitimme, että rokkia voivat soittaa teinipojatkin, Niilo-Rämä muistelee.

Yhdeksän vuoden hengähdystauko

Raivokkaan alun jälkeen työt, opiskelut, armeijat ja muut arkielämän välttämättömyydet kuljettivat Himanesin miehiä siten, että bändi pantiin telakalle. Lopulta sapatti venyi yhdeksänvuotiseksi.

– Soitimme kyllä koko ajan tauonkin aikana myös toistemme kanssa. Vuonna 2004 kuitenkin muutaman fanin painostamana päätimme lyödä taas Himanes-hynttyyt yhteen, ja siitä se lähti.

Alun perin paluun piti olla yhden keikan mittainen, mutta keikkatarjouksia alkoi tulla nopeasti lisää. Samalla alkoi syntyä uusia kappaleita. Lopulta niitä tuli levyllisen verran.

– Tuumittiin, että jos tämä on mukavaa, niin antaa mennä vaan sinne, minne nenä vie, Niilo-Rämä sanoo.

Varpaat Haukivuoren mullassa

Tuhkasta nousi yhtye, jonka jäsenille oli tullut lisää elämänkokemusta ja ehkä soittotaitoakin. Pitkäsoittoja on tauon jälkeen tehty neljä, joista viimeisimpänä tänä vuonna julkaistu Moodiin.

Nykyään tempot ovat hiukan alkuaikoja rauhallisempia, ja kolmen soinnun rinnalle on tunkenut neljäs ja viides. Himanesin miehet ovat nelikymppisiä aikamiehiä.

– Tietty teinimeininki on jäänyt pois ihan luonnostaan, kun ikää on tullut lisää. Ehkä musiikissa myös melodisuus ja nyanssit ovat korostuneet. Mutta ikääntymisen vaikutukset yritetään kyllä peittää parhaan mukaan, Niilo-Rämä valottaa.

Mikkelissä asuva Saku Niilo-Rämä on bändin jäsenistä ainoa, joka elää yhä kotiseudulla. Niilo-Rämän mukaan Haukivuori on yhtyeen jäsenille kuitenkin ikuisesti henkinen koti.

– Minusta on hienoa, että oltiin pienestä maalaiskylästä kotoisin ja ruvettiin vääntämään tällaista New Yorkista peräisin olevaa meininkiä. Me ollaan meidän juurista tosi ylpeitä, Niilo-Rämä sanoo.