Pariisi toipuu ja varjelee eheyttään

Terrorin pysäyttämä Pariisi on vakuuttanut, ettei pelkää. Sunnuntaina kaupunki haparoi kohti normaalia eloa. Kansallinen eheys on kuitenkin Ranskassa koetuksella, kirjoittaa toimittaja Sampo Vaarakallio Pariisista.

Yle maailmalla
Kynttilöitä ja kukkakimppuja
Juha Nurminen

Kun toinen terrori-iskujen jälkeinen päivä Pariisissa valkeni, niin kaupunki alkoi jo näyttää elpymisen merkkejä. Usko tulevaan oli aistittavissa kaduilla liikkuvista ihmisistä, eloisuuden palaamisesta kaupunkiin.

Vaikka pariisilaiset ovat julistaneet kuin yhdestä suusta, etteivät he alistu pelkoon, niin sanomattakin on selvää, että moni asia ei palaa entiselleen.

Silmiinpistävää Pariisissa on edelleen se, että jos poliisiauton pillit alkavat soida, kaikki kadulla kääntyvät ja säpsähtävät. Ihan normaaliin ei ole vielä päästy.

Tietysti tapahtuneen hulluuden syyn perään kysellään vielä pitkään.

Voivatko iskut toistua? Kuinka monta itsemurhapommittajaa hautoo vastaavaa keskuudessamme? Tällaisinkin miettein huomiseen horjutaan. Se on inhimillistä.

Eheys koetuksella

Sisäisen eheyden kannalta kipeä asia on se, lähteekö Ranska jakautumaan eri leireihin. Muuttavatko terrori-iskut joidenkin ihmisten suhdetta toiseen ihonväriin, toiseen uskontoon tai erilaiseen tapakulttuuriin.

Julisteita seinällä
Ranskalaisten pelkona on kansan jakautuminen. Juha Nurminen

Kaikkein kipein kysymys on se, polttomerkitsiköperjantai-ilta islamin uskonnon joidenkin ajatuksissa. Jos terrori ja ihmisyyden vastaisuus selitetään islamin ominaisuutena, siirretään osa kansasta suoraan marginaaliin. Marginaalissa marginalisoidutaan ja katkeroidutaan.

Ranskan aluevaalit häämöttävät muutaman viikon päässä. Äärioikeistolainen Kansallinen rintama pitää uskollisesti vaaliteemoinaan maahanmuuton vastaisuutta ja islamin pelkoa. On odotettavissa vettä myllyyn.

Porte de Clignancourtin kortteleissa asuu etnisesti afrikkalais- ja arabitaustaisia ranskalaisia. Sunnuntaipäivänä etenkin heistä näki, että elämä ja elämänhalu ovat palaamassa.

Väkeä kadulla
Pop up -tori sunnuntaina Porte de Clignancourtin kortteleissa. Juha Nurminen

Vaikka Ranskan suruaika kieltää markkinat, niin korttelin väki pisti pystyyn pop up –pohjalta kaupankäynnin yhden kadunpätkän ja sillanalusen mitalla. Väentungoksen ja heräteostosten terapeuttista vaikutusta ei sovi vähätellä.

”Ranska on kotimaamme”

Dalmani Khadija kiiruhtaa miehensä ja lastensa kanssa sunnuntaiostoksille. Hän sanoo edelleen olevansa murheen murtama. Ajatukset ovat kuolleissa nuorissa ja heidän vanhempiensa surussa.

– Itkin vielä eilen. Toivon, että nyt asiat rauhoittuvat, sanoo Dalmani Khadija.

Dalmani ei pelkää, että arabi- ja afrikkalaistaustaisten ranskalaisten tarvitsisi tuntea oloaan ahdistetuksi. Hän sanoo, että Ranska on kotimaa. Se siitä. Vive la France.

– Me olemme Ranskan todellisuus. Elämme täällä rinnakkain. Ranska on meidän maamme, lapsemme ovat syntyneet täällä ja käyvät täällä koulua. Tällainen Ranska on.

Kahvila
Nainen näppäili kitaraa kahvilassa. Juha Nurminen

Maallista veljeyttä ja rauhaa

Patrick Raderot on peloton hänkin. Patrick arvelee, ettei Ranska ole mihinkään muuttunut. Se on edelleen sama Ranska kuin ennen terrori-iskujakin.

– Me olemme kaikki samanlaisia. Tämä on maallinen, uskonnoton valtio, muistuttaa Patrick Raderot.

Yossi Arafat pelaa kavereittensa kanssa jalkapalloa. Pikaisen silmäyksen mukaan mikään etninen tausta ei ole porukalle vieras. Kun puhut jalkapalloa, puhut kielistä kansainvälisintä.

– Olen ollut Ranskassa kahdeksan vuotta ilman mitään ongelmaa. Suhteet perustuvat tasa-arvolle, veljeydelle ja solidaarisuudelle, päivittää Yossi Arafat Ranskan vallankumouksen periaatteet.

Sunnuntain aurinko paistaa Pariisin päämoskeijan Grande Mosquéen minareettiin. Moskeijan odotustilan kahvilassa nainen näppäilee pienen kitaran kieliä ja laulaa hiljaisesti mumisten.

Kaikki vaikuttaa ihan rauhalliselta.

Sampo Vaarakallio, Yle, Pariisi