Harjus ei enää hypi Kajaaninjoella – "Ne tarvitsevat virtaavaa, hapekasta vettä"

1980-luvulla Kajaanin Linnanvirrassa välkehtivät nuorten harjusten hopeaselät niiden hyppiessä rantavyöhykkeessä. Nyt virtaavaa vettä tarvitseva laji on ahtaalla, ja niiden luonnonvaraista kantaa tuetaan istutuksin. Kalakanta on kokenut myös joen kuivattamisen.

luonto
Kalanpoikasia ui rantavedessä.
Juha Väisänen

Kajaaninjoki virtaa hiljalleen Koivukosken ja Ämmäkosken voimaloiden välissä. Pinnan alla uiskentelee harjuksia, joita Kajaaninjoen Linnanvirrasta on perinteisesti kalastettu paljon. Nykyään kalastajat tietävät, että kaloja kyllä on, mutta kannan koosta ei ole tietoa. Kajaanin Perhokerho aikoo selvittää asiaa ensi keväänä, sanoo yhdistyksen sihteeri Juha Väisänen.

Perhokerho on useiden vuosien ajan istuttanut harjuksia ja taimenia Linnanvirtaan lahjoitusrahalla. Olemassa on myös luontainen kanta, mutta se on heikentynyt. Perhokerhon puheenjohtaja muistelee 80-lukua, jolloin hän itse kalasti joella paljon.

– Silloin siellä näkyi joka kesä harjuksen kesänvanhoja poikasia, jotka elivät rantavyöhykkeessä ja saattoivat ihan hyppiä ilmaan. Välkehtivät kyljet erottuivat, kun ne tavoittelivat hyönteisiä ravinnoksi, Kimmo Virtanen muistelee.

Harjukset eivät pidä hitaasta virrasta

Harjusten säilyttäminen Linnanvirrassa on ollut haasteellista. Viitisen vuotta sitten Kainuun Voima kuivatti Ämmäkosken ja Koivukosken voimaloiden välissä sijaitsevan jokipätkän, ja kalat huuhtoutuivat alajuoksulle tai kuolivat. Kainuun Voima korvasi uusien kalojen istutuksen.

Välkehtivät kyljet erottuivat, kun ne tavoittelivat hyönteisiä ravinnoksi.

Kimmo Virtanen

Väisäsen ja Virtasen mukaan kuivatustakin suurempi vaikutus on kuitenkin tunnelivoimalalla. Se rakennettiin Kajaaniin kaksikymmentä vuotta sitten. Sen myötä virtaumat pienenivät Kajaaninjoen Linnanvirrassa, joka muuttui enemmän järven kuin joen kaltaiseksi elinympäristöksi kaloille.

– Harjukset ovat ahtaalla. Ne tarvitsevat virtaavaa, hapekasta vettä. Niiden elinolosuhteet ovat heikentyneet, sanoo Kimmo Virtanen.

Veden virtaus Kajaaninjoessa voimalaitosten välissä on vähintään 25 kuutiota sekunnissa. Loput vedestä kulkee tunnelivoimalan läpi.

Kuva Kajaaninjoelta.
Kimmo Virtanen

Istuttamisen ja kalastamisen kehä ei häiritse

Virtanen sanoo, että toki myös kalastuksella on ollut oma vaikutuksensa harjuksen säilymiseen. Kalastusta ylläpidetään alueella esimerkiksi ilmaisella kalastusluvalla, johon kuuluu saalisilmoitusvelvollisuus.

Harjukset ovat ahtaalla. Ne tarvitsevat virtaavaa, hapekasta vettä.

Kimmo Virtanen

Kaloja istutetaan, kalastetaan ja istutetaan taas uudestaan. Virtanen ei kuitenkaan pidä tilannetta turhauttavana.

– Kalojen istuttaminen on tyypillistä kalavesien hoitoa tänä päivänä. Kyseisellä alueella ollaan mietitty kaikkia vaihtoehtoja, mutta muita keinoja ei ole löydetty.