Lepopäivänä ei mennä kalaan – Entisaikojen taruolennot pitivät kansan kurissa

Muinaissuomalaisille vesien taruolennot olivat pelotteita ja viihdettä. Olennot eivät ole unohtuneet nykyihmisiltäkään, vaan vesihiisi sihisee lastenloruissa vielä tänäkin päivänä.

ilmiöt
Aalto lyö rantaan.
Risto Koskinen / Yle

Vanhojen tarinoiden mukaan Veli vetehinen ja naispuolinen Näkki olivat harvinaisen pahansuopa kaksikko. Kaunis Näkki saattoi nousta rantakiville houkuttelemaan soitollaan lapsia veteen tai muuttua jopa koiraksi. Ilkeä Veli Vetehinen taas saattoi siepata veden syvyyksiin jopa hevosia.

Vetehinen kiinnosti ihmisiä myös siksi, että tällä oli kyky ennustaa tulevia. Paljon pelätylle vedenhaltijalle tehtiin talvella avanto järveen ja sieltä hänelle huudeltiin kysymyksiä tulevaan vuoteen liittyen.

Tämänkaltaiset tarinat pitivät entisaikojen ihmiset moraalisessa otteessa ja ohjasivat heidät pysymään oikealla tiellä. Olentoja pelättiin ja palvottiin toivoen apuja arkielämään – esimerkiksi hyvää kalaonnea.

– Muinaissuomalaisten elämä on ollut aika rankkaa ja kovaa, ja siksi henkiolennoista on yritetty hankkia apuja. Myös vesi oli tärkeää ja paljon korostettiin puhtautta ja hygieniaa, toteaa kirjallisuuden maisteri ja informaatikko Mervi Koski, joka on tutkinut aihetta kirjaansa _Suomalaisia haltijoita ja taruolentoja _varten.

– Ja sitten oli rangaistuspuoli, että jos ei toiminut oikein, niin pelotteena olivat pahat haltijat, Koski lisää.

Kaljaa avantoon Ahdin mieliksi

Vanhoissa veteen liittyvissä tarinoissa korostetaan paljon asioita, jotka on yhdistetty hyviin elämäntapoihin.

– Esimerkiksi kalaonni oli tärkeää, koska sillä saatiin elantoa. Sitä toivottiin merkittävältä herralta, vedenhaltija Ahdilta, jolle saatettiin kaataa avantoon kaljaa, Mervi Koski kertoo.

Ja kyllähän vesihiisi sihisee hississä yhä eli hyvin paljon on haltijoilta tarttunut.

Mervi Koski

Jos sunnuntaina joku meinasi hairahtua ja jättää kirkonmenot välistä, oli riskinä joutua Ahdin suuttumuksen kohteeksi. Uskomusten mukaan kalastamaan lähtenyt saattoi joutua hätään, jos Ahti päätti nostaa vesillä myrskyn.

Myös vesistöjen puhtaus oli tärkeää jo entisaikojen suomalaisille. Kosken mukaan veden haltijoiden perinpohjainen tarkoitus oli pitää vedet puhtaana.

– Jos hyväntahtoiset haltijat joskus suuttuivat, niin nimenomaan siihen, että ihmiset likasivat vesistöjä. Huonoissa haltijoissa, vetehisissä, oli mukana myös sellaisia, jotka aiheuttivat tauteja: ne saivat aikaan limaisia kiviä ja veden saastumista, joka sairastutti ihmiset.

– Varmaankin niiden tarkoitus oli varoittaa, että likaisesta vedestä voi saada kaikenlaisia iho- ja hengityssairauksia, Koski arvelee.

Järvimaisema.
Miia Roivainen / Yle

Kosken mukaan vedenhaltijoita on tarujen mukaan esiintynyt kaikenlaisissa vesistöissä valtameristä piskuisiin lätäköihin.

– Usko on ollut voimakas. Toki kaikki olennot eivät ole omaperäisiä, sillä tarinat kulkivat suusta suuhun ympäri Eurooppaa. Esimerkiksi kalevalainen merihirviö Iku-Turso on monessa muussakin maassa mutta eri nimellä.

Taruolennot kiehtovat yhä

Kosken mukaan vanhat vesien olentoihin liittyvät tarut tuntuvat yhä kiinnostavan ihmisiä. Näkki ja sen vedenalaiset kumppanit voivat olla tehokas pelote pitää esimerkiksi lapset turvassa kuivalla maalla.

Muinaissuomalaisten elämä on ollut aika rankkaa ja kovaa, ja siksi henkiolennoista on yritetty hankkia apuja.

Mervi Koski

Veden olennot ovat seuranneet nykypäivään myös muun muassa yritysten ja tuotteiden nimissä.

– Esimerkiksi Sinipiika-siivousväline on saanut nimensä haltijalta ja samoin Tapiola-vakuutusyhtiö. Ja kyllähän vesihiisi sihisee hississä yhä eli hyvin paljon on haltijoilta tarttunut, Mervi Koski mainitsee.

Koski uskoo, että nykyihmisiä kiehtoo taruolennoissa se, että ne ovat vastapainoa materialismille ja kaupallisuudelle.

– Kun on uutta kansallisromanttista virtausta tullut, tällaiset toisenlaiset voimat ovat alkaneet kiinnostaa. Samoin kuin tietoinen läsnäolo, mindfullness ja tämänkaltaiset asiat. Tämä on henkilökohtainen näkemykseni, toteaa Koski.