Epätoivoinen Otto Hahn – Nobel-voittajan vahinko johti atomipommiin

Saksalaisen Otto Hahnin piti oikeastaan vain keksiä uusia radioaktiivisia alkuaineita, kun hän kaikkien yllätykseksi halkaisi uraaniatomin ytimen joulukuussa 1938. Hahnille myönnettiin sensaatiomaisesta keksinnöstään vuoden 1944 Nobelin kemianpalkinto, jonka hän sai kuitenkin vasta sodan jälkeen 16.11.1945.

Ulkomaat
Arkistokuva ydinpommin räjähdyksestä Japanin Nagasakissa 9. elokuuta 1945.
Arkistokuva ydinpommin räjähdyksestä Japanin Nagasakissa 9. elokuuta 1945.Nagasaki Atomic Bomb Museum / EPA

Otto Hahnin erikoinen löydös berliiniläisen Kaiser-Wilhelm-instituutin laboratoriossa muutti maailmaan, vaikka tapahtumahetkellä joulukuun 17. päivänä 1938 sille ei vielä mitään käyttöä tiedettykään.

Laboratorion uumenissa Otto Hahn ja assistetti Fritz Straßmann pommittivat uraania neutroneilla. Tarkoitus oli löytää uusia uraania raskaampia alkuaineita. Kemian laitoksen johtaja Hahn ei ollut kuka tahansa tiedemies, vaan oli radioaktiivisilla isotooppilöydöksillään ollut ehdokkaana fysiikan Nobel-palkinnon saajaksi jo useita kertoja.

– Onhan se valtava keksintö saada joku atomi hajalle, vaikka sille ei olisi minkäänlaista käyttöä tai seurausta. Sitä pidettiin koskemattomana yksikkönä. Koko ajatusmaailma oli sellainen, että sehän ei olisi edes mahdollista, sanoo Helsingin yliopiston radiokemian professori Jukka Lehto.

Hahn Leitner
Otto Hahn ja Lise Meitner Berliinin yliopiston laboratoriossa vuonna 1909. Wienissä opiskellut itävaltalainen Meitner oli 1905 fysiikan ensimmäinen naistohtori. Kemisti Hahn ja fyysikko Meitner toimivat tutkijaparina kolme vuosikymmentä. Juutalaistaustainen Leitner pakeni natseja Ruotsiin 1938, eikä ollut Hahnin laboratoriossa enää 17. joulukuuta.Arkistokuva Max-Planck-Gesellschaft Berlin-Dahlem

Uraaniatomin halkeamisesta joulukuussa 1938 ei löytynyt raskaampia vaan kevyempiä alkuaineita. Löydös oli niin ihmeellinen, että Hahn ja Straßmann eivät sitä aluksi itsekään uskoneet. He olettivat löytävänsä radiumia, mutta löysivätkin bariumia.

Tammikuussa 1939 Naturwissenschaft-lehdessä julkaistussa artikkelissa tutkijat kertoivat, kuinka fissiossa syntyi kaksi kevyempää ainetta ja samalla siinä vapautui myös neutroneita, josta voisi syntyä ketjureaktio.

Ketjureaktio oli kuolemaksi

Otto Hahnilla oli kokemusta kuolettavista aseista. Vuonna 1879 syntynyt Hahn kehitteli ensimmäisen maailmansodan aikana Saksan armeijalle myrkkykaasuja.

Toisen maailmansodan alettua Hahnille oli selvinnyt fissio-keksintönsä suurin uhka. Amerikkalaiset käynnistivät nopeasti ydinohjelman, koska epäilivät saksalaisten kehittävän atomiaseen. Todellisuudesssa saksalaisten ydinhanke ei kuitenkaan edennyt. Hahn ei ollut edes mukana Saksan sodanaikaisessa ydinohjelmassa vaan keskittyi laboratoriossaan tutkimaan isotooppeja.

Amerikkalaisten ensimmäisessä ydinreaktorissa 1942 ydinvoiman siviilikäyttöä energiatuotantoon ei vielä ollut ja kaikki osaaminen suunnattiin aseeseen. Atomipommin ajatus perustui ketjureaktioon. Sopivasti rikastettuna ytimen halkeaminen kahtia halkaisisi samalla kaksi tai kolme ydintä lisää. Siitä purkautuisi valtava määrä energiaa.

Kun amerikkalaiset elokuussa 1945 pudottivat kehittelemänsä atomipommit ensin Hiroshimaan ja sen jälkeen Nagasakiin, oli Hahn epätoivoinen. Hänen löydöksensä johdosta kymmenet tuhannet ihmiset menettivät hetkessä henkensä.

Kemian Nobel-palkinto tuli – rauhanpalkintoa ehdotettiin

Otto Hahn sai atomin hajottamisesta vuoden 1944 Nobelin kemianpalkinnon. Se myönnettiin hänelle takautuvasti sodan jälkeen 16.11.1945.

Heti ydiniskujen jälkeen Hahn aloitti elämänsä loppuun asti kestäneen äänekkään kampanjoinnin ydinaseettomuuden puolesta. Hän oli huolissaan kilpavarustelun lisäksi myös siitä, että hallitsemattomat ydinkokeet lisäsivät maapallon radioaktiivista saastumista. Näistä ansioistaan Hahn oli ehdolla vuoden 1957 Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.

Otto Hahn 1938
Kaiser-Wilhelm-instituutin kemian laitoksen johtaja Otto Hahn vuonna 1938. Sodan jälkeen Kaiser-Wilhlemistä tuli osa Max-Planck-instituuttia.Arkistokuva Max-Planck-Gesellschaft Berlin-Dahlem

Vuonna 1968 kuolleen Otto Hahnin mukaan on nimetty niin kuita, kaktus kuin useita saksalaiskouluja. 1950-luvulla Otto Hahn oli Saksassa suosittu alkoholijuoma, jossa esilämmitettyihin laseihin ”halkaistiin” tasamäärä viskiä ja sherryä. Niiden liiallisesta nauttimisesta saattoi seurata "ketjureaktio".

– Otto Hahnin keksintö on luonnontieteissä yksi niitä kaikkein merkittävimpiä keksintöjä, ei epäilystäkään. Ja yhteiskunnallisilta vaikutuksiltaan se on erinomainen. En pidä ydinvoimaa niinkään merkittävänä kuin ydinaseita, niiden käyttöä ja käytön uhkaa. Siitä johtuu, että ydinvoima on saanut maineen vaarallisena asiana, radiokemian professori Jukka Lehto sanoo.

Pieni särö Otto Hahnin keksinnön erinomaisuuteen kuitenkin liittyy. Hahn oli todennäköisesti 1938 täysin tietämätön, että toinen saksalainen tieteilijä Ida Noddack oli jo 1934 kirjoittanut visionsa kemistien ammattilehteen. Noddackin mukaan saattoi olla mahdollista, että atomiytimen säteilyttäminen neutroneilla voisi hajottaa ytimen pienempiin osiin.