Suomen tuottoisin rapujoki elpymässä täystuhosta – ”Vielä ei kannata ihokasta repiä”

Maankuulun Kuhmon Pajakkakosken jokirapukanta tuhoutui täysin vuoden 2009 rapuruttoepidemiassa. Viikonloppuna joesta löytyi mätilastia kantava naarasrapu. Joen kuntoutuminen voi kestää parhaassakin tapauksessa vielä vuosikymmenen.

luonto
Jokirapu kalastuksenvalvojamerkin vieressä.
Juhani Kyllönen

Kalastuksenvalvoja Juhani Kyllönen nosti Pajakkajoesta hoitokalastuskatiskaa viime viikolla. Harmaaseen syksyyn tuli hyvän mielen pilkahdus.

– Viimeisessä nostettavassa katiskassa oli yksi naarasrapu, se oli hyväkuntoinen ja sillä oli hedelmöittynyt mätikuorma mukana.

Maankuulussa rapujoessa ei ole rapuja nähty sen koommin, kun rapurutto tuhosi kannan vuosikymmenen vaihteessa. Samalla tuhoutui satojen tuhansien eurojen arvoinen raputalous. Kyllösen mukaan joen jokirapukannan palautumiseen menee vielä aikaa, eikä mertoja vielä kannata ryhtyä desinfioimaan.

– Tämä on se ensimmäinen pääskynen, ei se yksin kesää tee.

Salaravustukseen varaudutaan

Pajakkakoskella on vuosikymmenten perinteet ravustuksessa. Vaarana on, että ahneimmat lähtevät ravustamaan liian aikaisin. Ravustuslupia ei tulla myymään vielä moneen vuoteen, sanoo Juhani Kyllönen. Salaravustukseen varaudutaan valvontaa lisäämällä.

Kyllä tässä otetaan ammattilaisten neuvot, vinkit ja ohjeet huomioon ja koetetaan tehdä mahdollisimman vähän vahinkoa ja mahdollisimman paljon hyvää.

Juhani Kyllönen

– Jokialueella joudutaan vielä tarkemmin tarkistamaan ranta-alueet ja vesialueellakin liikutaan. Luvattomat pyydykset kerätään pois ja jos itse teosta tavataan, niin lainsäätäjä on onneksi vähän tiukentanut pykäliä sen suhteen, mitä väärin toimijoille tehdään, sanoo Kyllönen.

Nopeaa joen elpymistä ei lupaa Raputietokeskuksen rapubiologi Japo Jussilakaan. Mikäli kaikki menee parhaalla mahdollisella tavalla ravun kannalta, ensimmäisen kerran saalista voisi saada jossain vaiheessa 2020-luvulla.

– Mutta on hyvin vaikea sanoa, palautuuko joki vielä samalla vuosikymmenellä yhtä tuottoisaksi rapuapajaksi kuin ennen ruttoa. Niin voi käydä parhaassa mahdollisessa tapauksessa, mutta siinä ajattelussa on aikamoista optimismia mukana. Tässä ei vielä kannata ihokasta repiä.

Jokirapu mätilastissa
Jokirapunaaraan hedelmöittyneet mätimunat näkyvät selvästi pyrstön alla.Juhani Kyllönen

Jussilan mukaan kokemuksen perusteella voi sanoa, että vuosikymmen on oikea mitta-asteikko jokirapukannan selviämisessä. Asteikko alkaa siitä, kun ensimmäiset elpymisen merkit on havaittu.

Tämä on se ensimmäinen pääskynen, ei se yksin kesää tee.

Juhani Kyllönen

– Ravun parittelu ja mädinlasku on onnistunut, joten kannan elpyminen on käynnissä. Toivon mukaan siellä on useampikin jokirapu paikan päällä.

Pyydykseen käyneen ravun alkuperä on vielä hämärän peitossa. Se voi olla joko rapuruttoepidemiasta selvinnyt, tai jonkun sinne siirtoistuttama, sanoo Jussila.

– Ilman muuta parempi olisi, jos se olisi joen alkuperäinen yksilö. Silloin sillä voisi olla pieni vastustuskyky ruttoa vastaan. Tai sitten sillä olisi ollut hirveän hyvä säkä ja se olisi ollut vesialuepalalla, jonne ruttoitiöt eivät joutuneet.

– Jos sinne on jo tehty siirtoistutuksia muualta, niin asiaan saattaa löytyä lisätietoakin julkisuuden myötä.

Kaksi uhkaa

Hennon rapukannan uhkana on ensi kesäksi suunniteltu Pajakkakosken kalataloudellinen kunnostus. Siinä kunnostetaan kolme koskipaikkaa kutualueiksi. Japo Jussilan mukaan rapukantaa on syytä kartoittaa ennen kunnostuksia ja miettiä, miten se otetaan huomioon.

– Kun vesialueita kunnostetaan, erityisesti virtavesiä, sieltä vääjäämättälähtee pohjalta kiintoainetta liikkeelle. Se ei ole ravulle, eikä alapuoliselle vesieliöstölle hyväksi missään tapauksessa. Tässä on pohtimisen paikka.

Ilman muuta parempi olisi, jos se olisi joen alkuperäinen yksilö. Silloin sillä voisi olla pieni vastustuskyky ruttoa vastaan.

Japo Jussila

Kalastuksen valvoja Juhani Kyllönen jakaa huolen.

– Kyllä tässä otetaan ammattilaisten neuvot, vinkit ja ohjeet huomioon ja koetetaan tehdä mahdollisimman vähän vahinkoa ja mahdollisimman paljon hyvää. Ennen kunnostusta yritetään pyytää rapuja evakkoon puhtaan veden puolelle niin paljon kuin pystytään.

Toinen uhka tulee ylävirralta Lentuanjärven puolelta. Järveen on jossain vaiheessa istutettu laittomasti täplärapua, joka kantaa rapuruttoa. Ruttoitiöt valuvat vääjäämättä Pajakkakoskeen.

Jussilan mukaan tämä tekee nyt löytyneiden jokirapujen selviämisen entistä mielenkiintoisemmaksi ja monipuolisemmaksi.

– Nämä yläpuolisissa järvissä olevat täpläravut ovat rapuruton kantajia, valitettavasti. Ainakaan tähän asti itiömassaa ei ole valunut sieltä yläpuolisista vesistä siihen malliin Pajakkakoskelle, että ne olisivat tuhonneet näitä kahta yksilöä ja niiden mahdollisia kumppaneita.