Sanoja ei voi pakottaa – vierasperäisten ruokasanojen kirjoittamisessa monia eri tapoja

Uusia vierasperäisiä ruokasanoja putkahtelee jatkuvasti kieleemme. Ne pyritään suomentamaan, mutta toisinaan yleisö mieltyy alkuperäiseen versioon niin paljon, ettei käännöstä tehdä.

ilmiöt
Pizza Napolissa.
Pizza Napolissa.Petri Burtsov / Yle

Pizza vai pitsa? Jugurtti vai jogurtti? Kroissantti vai croissant? Toisinaan vieraskielisten ruokasanojen kirjoittaminen oikeaoppisesti vaatii miettimistä, mutta itse asiassa molemmat versiot ovat oikein. Sana voidaan ottaa kieleen sitaattilainana, jolloin se on samassa muodossa sekä kirjoitettuna että äännettynä kuin alkuperäiskielessä: pizza. Tai sitten se mukautetaan suomeen: pitsa.

– Molemmat tavat ovat oikein, mutta samassa tekstissä tulisi pysytellä yhdessä ja samassa kirjoitusasussa, vahvistaa erityisasiantuntija ja Kielikellon päätoimittaja Riitta Eronen Kotimaisten kielten keskukselta.

Hänen mukaansa jostain syystä suomennosten rinnalla on säilynyt sitaattilainoja tai hieman alkuperäisestä mukautettuja sanoja.

– On tietenkin helppoa ja kivaa, että sanat ovat suomen kielen mukaisia, mutta toisaalta kaikki oppivat kieliä monikulttuurisessa maailmassa. Se on valintakysymys.

Kielenhuollon tavoitteena on tarjota suomen kieleen mukautettu tai kokonaan käännetty vastine, mutta Erosen mukaan ei sanoja voi pakottaa – se on väärä tapa ohjata kielenkäyttöä.

– Jostain syystä joissain sanoissa on vain alkuperäinen muoto, esimerkiksi mozzarella-sana tuntuu miellyttävän ihmisiä.

Joissain tapauksissa alkuperäinen sana on kadonnut lähes kokonaan käytöstä suomennoksen myötä, mistä sana kuppikakku on hyvänä esimerkki. Toisinaan taas uutuudenviehätys saa ihmiset käyttämään vierasperäisiä ruokasanoja. Muun muassa kahviloissa maitokahvin sijasta usein näkee käytettävän sanaa latte.

– Tämä on sukupolvia suuresti erottava juttu, vanhemmat englantia tai muita kieliä taitamattomat joutuvat usein hankalaan tai noloon asemaan, kun eivät aina tunnista sanoja, Eronen mainitsee.

Kirjoitusasu joudutaan selvittämään

Oman hankaluutensa vierasperäisten ruokasanojen käyttöön suorina sitaattilainoina tuo niiden kirjoitusasu, koska jotkin sanoista ovat vaikeita kirjoittaa oikeaoppisesti. Ja vielä hankalammaksi asia muuttuu, kun kirjoitusjärjestelmä ei ole sama kuin meillä.

Molemmat tavat ovat oikein, mutta samassa tekstissä tulisi pysytellä yhdessä ja samassa kirjoitusasussa.

Riitta Eronen

Suomessa on ruokalainasanoja esimerkiksi kiinalaisesta, japanilaisesta, arabialaisesta ja nyt uusimpana korealaisesta keittiöstä.

– Niiden kirjoitusasua joudutaan moneen kertaan selvittämään. Mikä on se järjestelmä, minkä mukaan niitä olisi hyvä suomentaa. Nämä sanat kun usein tulevat muiden kielten, kuten englannin, kautta. Kuitenkin kielenhuollon pyrkimyksenä on alkuperäiskielen mukainen käytäntö, mikä on usein helpommin sanottu kuin tehty, Riitta Eronen naurahtaa.

Uusia vierasperäisiä ruokasanoja tulee suomen kieleen koko ajan eri kielialueilta, ja ne ovat aina vain eksoottisempia. Vaikkapa korealaiseen keittiöön kuuluva kimchi on yksi uusi tulokas kieleemme, joka lisätään ensi vuonna Kielitoimiston sanakirjaan (siirryt toiseen palveluun).

– Poimimme uudissanoja maailmalta, varsinkin lehdistä ja muusta mediasta, emme kehitä niitä yleensä täällä Kielitoimistossa. Esimerkiksi pulled porkin suomenkielinen vastine nyhtöpossu taidettiin poimia ruokatoimittajalta. Sitten kun ihmiset kyselivät pulled porkista, vastasimme siitä käytettävän tällaista sanaa, ja näin se lähti leviämään ja yleistyi nopeasti.