Suomalaiset ovat maailman innokkaimpia sukututkijoita – näin sinäkin pääset juurillesi

Sukututkimus on helpompaa kuin koskaan. Digitaalisten kirkonkirjojen janetin ilmaisten sukupuuohjelmien lisäksi kuka tahansa voi tehdä henkilökohtaisen DNA-analyysin. Sukututkimuksen asiantuntijat kertovat, miten omaan alkuperään päästään käsiksi.

Aamu-tv
Marja Pirttivaara ja Kari-Matti Piilahti
Meitä suomalaisia kiinnostaa, keitä me olemme ja mistä tulemme. Sukututkimus onkin edelleen kasvava harrastus - kuuminta hottia juuri nyt on dna-tutkimus, joka tuo uusia harrastajia lajin pariin ja vetää luentosalit täyteen. Sukututkimuksesta kävivät kertomassa Marja Pirttivaara Suomen sukututkimusseurasta ja Kari-Matti Piilahti Suomen sukuhistoriallisesta yhdistyksestä.

Suomalaiset ovat maailman aktiivisimpia sukututkijoita. Omaa sukuaan tutkivia on jopa satoja tuhansia ja määrä kasvaa.

Suomi onkin mitä parhain paikka omien juurien kartoittamiseen. Arkistot, museot ja kirjastot tallentavat kansan muistia säntillisesti ja esimerkiksi kirkonkirjoja on digitalisoitu jo kymmenen vuotta.

Lisäksi suomalainen DNA on omalaatuinen, minkä ansiosta se pistää ulkomaalaisten sukututkijoidenkin silmään.

Yle kokosi Suomen Sukututkimusseuran Marja Pirttivaaran ja Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen toiminnanjohtajan Kari-Matti Piilahden haastattelusta sukututkimuksen pikaohjeen, jolla pääset alkuun omien juuriesi penkomisessa.

Somella yhteys kadonneisiin sukulaisiin

Suomesta lähti pelkästään 1800-luvun lopulla satoja tuhansia ihmisiä Pohjois-Amerikkaan. Usein yhteys rapakon taakse lähteneisiin sukulaisiin katkesi ja perimätieto sukuhaarasta unohtui.

Sosiaalinen media kuitenkin tuo yhteyksiä takaisin. Facebookin puolentoista miljardin käyttäjän joukosta kaukainen pikkuserkku saattaa löytyä helpostikin.

– Linkkien löytäminen oli enen internetiä vaikeampaa jos sukuyhteys oli katkennut. Nykyään on yhä mahdollisempaa löytää maantieteelisesti kaukaisempia sukulaisia, Kari-Matti Piilahti sanoo.

Lisäksi sosiaalisessa mediassa on Suomi DNA -projektin kaltaisia yhteisöjä, joista muun muassa saa tietoa suomalaisesta sukututkimuksesta.

Tutustu digitaalisiin kirkonkirjoihin

Sukututkijan ei enää välttämättä tarvitse plärätä pölyyntyneitä kirkonkirjoja maakunta-arkistoissa. Kirjoja on digitalisoitu jo useita vuosia ja niihin pääsee käsiksi lähimmän internetyhteyden etäisyydeltä.

Tietoja on arkistoitu useaan eri paikkaan ja kaikki tiedot eivät ole maksuttomia. Arkistolaistoksen (siirryt toiseen palveluun) sivuilta pääsee hyvin alkuun.

Rakenna oma sukupuusi

Oman sukupuun rakentaminen on nykysiin helppoa. Verkossa on tarjolla lukuisia sukupuuohjelmia, joihin voi syöttää tietoa omista sukulaisistaan.

Lue lisää sukupuuohjelmista täältä.

Selvitä alkuperäsi  – tee DNA-kartoitus

Geneettinen sukututkimus on Marja Pirttivaaran mukaan "räjäyttämässä pankkia" ja innokkaimpia oman DNA:n tuijotteluun ovat nimenomaan suomalaiset.

Oma DNA kartoitetaan ottamalla suusta sylkinäyte, joka lähetetään tieteelliset normit täyttävään laboratorioon Yhdysvaltoihin. Laboratorio analysoi näytteen ja toimittaa asiakkaalle raakadatan perimästä.

DNA-testaus ei ole ilmaista ja datan analysointi edellyttää geneettiseen sukututkimukseen perehtymistä. Vaivaa vastaan saa kuitenkin selville todennäkäisesti mielenkiintoisia asioita siitä mistä omat rakennuspalikat ovat peräisin.

– Ihmisen sisältä löytyy maailman paras historiankirja. Siinä (DNA:ssa) näkyy esivanhemmat, sukupolvet maailman tappiin saakka, Marja Pirttivaara sanoo.

DNA:sta esimerkiksi selviää, jos perimässä on jotain ulkomaalaista. Marja Pirttivaaran DNA:ssa on esimerkiksi Itä-Asiassa syntynyt geneettinen mutaatio, jonka seurauksena ihmisellä on kuiva korvavaikku.

– Jostain syystä kuulun samaan porukkaan. Tämä on tyypillistä japanilaisille ja joillekin suomalaisille. Mieslinjat ovat tehneet niin pitkiä reittejä.

Älä unohda perimätietoa

Digitalisaatio ja DNA-tutkimus ovat mullistavia asioita sukututkimuksen kannalta, mutta perinteistä perimätietoa se ei korvaa.

Sukututkijat suosittelevat tekemään sukututkimusta myös lähietäisyydeltä, eli käytännössä aloittamaan elossa ja tiedossa olevien sukulaisten tiedon ja tarinoiden keruun.

– Kerää tietoa läheltä ja siirry sitten vaikeampiin asioihin, Marja Pirttivaara tiivistää.