Tutkija Ylelle: Ranskan turvatakuuveto on taitava nosto ja Suomelle hyvä asia

Ranskan järeä vetoaminen turvatakuisiin nostaa yhteisen EU-puolustuksen voimakkaasti keskusteluun, arvioi Maanpuolustuskorkeakoulun erikoistutkija Tommi Koivula.

Kotimaa
Hiljainen hetki Pariisissa 16. marraskuuta 2015.
Hiljainen hetki Pariisissa 16. marraskuuta 2015.Kenzo Tribouillard / AFP

EU:n turvatakuisiin vetoaminen on Ranskalta yllättävä mutta taitava ulkopoliittinen teko, sanoo Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitoksen erikoistutkija Tommi Koivula.

Ranska vetoaa EU:n perussopimuksen järeämpään avunantolausekkeeseen 42.7, joka puhekielessä tunnetaan myös EU:n turvatakuina, eikä kevyempään yhteisvastuulausekkeeseen 222. Avunantopykälässä puhutaan suoraan EU-valtioon kohdistuvasta aseellisesta hyökkäyksestä, yhteisvastuulausekkeessa terrorismista ja luonnonkatastrofeista.

– Yllättävää on, että Ranska ehdottaa nimenomaan järeämmän pykälän aktivoimista. Hyökkäykset koetaan tietysti dramaattisena asiana, ja Ranska on tuonut esiin että kyse on sotatoimesta sitä kohtaan, Koivula sanoo.

Samalla Ranska hakee isompaa merkitystä eli tahtoo herättää EU:n turvallisuuspolitiikkakeskustelun syväunesta.

Yhteisen puolustuspolitiikan kehittäminen on jäänyt EU:ssa lapsipuolen asemaan, koska suuri osa jäsenmaista kuuluu Natoon. Ranska on kuitenkin ollut EU:n suurista jäsenvaltioista yhteisen puolustuksen vahvin dynamo.

– Kaiken dramaattisuuden ja vakavuuden keskellä tämä on Ranskalta taitava diplomaattinen siirto ja ulkopoliittinen taidonnäyte. Ranska on aina ajanut yhteistä EU-puolustusta hyvin lämpimästi, ja nyt he nostavat asian puskista suoraan asialistalle, Koivula sanoo.

– Pelissä on paljon. Ranska aloitti nyt keskustelun siitä, mitä tarkoittaa että meillä on EU:ssa velvollisuus puolustaa toisiamme.

Käytännön merkitys vielä auki – mutta keskustelu on Suomen ja Ruotsin etu

On auki, miten valtiot tulkitsevat avunantolauseketta käytännössä. Lauseke jättää tulkinnanvaraa, ja jäsenvaltioiden omat lait rajaavat niiden mahdollisuuksia tarjota apuaan.

Koivulan mukaan Suomen kohdalla apu voisi tarkoittaa todennäköisesti ainakin viranomaistukea, poliisiyhteistyötä tai tutkinta-apua, muttei suoraa sotilaallista apua. Myös puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok.) tähdentää, että Suomelta ei voi edellyttää voimakeinojen käyttöä.

Keskustelu EU:n yhteisestä puolustuksesta on "pelkästään hyvä asia" Suomelle, Koivula sanoo. Suomi ja Ruotsi ovat Ranskan ohella harvoja EU-maita, jotka olisivat kiinnostuneita keskustelemaan EU:n yhteisestä turvallisuuspolitiikasta.

– On Suomelle ja Ruotsille vain myönteistä, että keskustelu aktivoituu nyt uudestaan, Koivula sanoo.

– Monien Nato-maiden mielestä keskustelu EU:n avunantolausekkeesta on ollut hiukan sanahelinää. Suomi ja Ruotsi taas olisivat mielellään pohtimassa mitä keskinäinen avunanto tarkoittaa, mutta ovat olleet tässä asiassa aika yksinäisiä EU:ssa.

EU:n turvatakuut ovat jopa Natoa voimakkaammat

Vaikka EU-turvatakuut nukkuvat syväunta, avunantolauseke 42.7 on periaatteessa jopa järeämpi kuin Naton turvatakuina tunnettu artikla 5. Avunantolausekkeen teksti kuuluu sanatarkasti seuraavasti:

"Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen. Tämän alan sitoumusten ja yhteistyön on oltava Pohjois-Atlantin liiton puitteissa tehtyjen sitoumusten mukaisia, ja Pohjois-Atlantin liitto on jäseninään oleville valtioille edelleen niiden yhteisen puolustuksen perusta ja sitä toteuttava elin."

– Avunantolausekkeessa sanotaan, että jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa apua kaikin käytettävissään olevin keinoin. Nato-artikla taas velvoittaa Nato-maita kokoontumaan päättämään toimenpiteistä, Koivula sanoo.

– Tosin maininta tiettyjen jäsenvaltioiden erityisluonteesta ja Naton keskeisestä roolista jäsenmaidensa puolustuksessa vesittää pykälän sinänsä vahvaa viestiä.

Naton kuuluisia turvatakuita eli viidettä artiklaa on käytetty vain kerran eli syyskuun 11. päivän terrori-iskujen seurauksena vuonna 2001.

Lue pykälät kokonaisuudessaan täältä

EU:n avunantolausekkeen 42.7 koko teksti löytyy täältä (siirryt toiseen palveluun). YK:n peruskirjan artikla 51 puolestaan löytyy kokonaisuudessaan täältä (siirryt toiseen palveluun).

EU:n kevyempi yhteisvastuulauseke eli lauseke 222 (siirryt toiseen palveluun) sisältää seuraavaa:

"Unioni ja sen jäsenvaltiot toimivat yhdessä yhteisvastuun hengessä, jos jäsenvaltio joutuu terrori-iskun taikka luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden kohteeksi. Unioni ottaa käyttöön kaikki käytettävissään olevat välineet, mukaan lukien jäsenvaltioiden sen käyttöön asettamat sotilaalliset voimavarat: a) torjuakseen terrorismin uhan jäsenvaltioiden alueella; suojellakseen demokraattisia instituutioita ja siviiliväestöä mahdolliselta terrori-iskulta; antaakseen apua jäsenvaltiolle tämän alueella ja tämän poliittisten elinten pyynnöstä terrori-iskun tapahtuessa; b) antaakseen apua jäsenvaltiolle tämän alueella ja tämän poliittisten elinten pyynnöstä luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden tapahtuessa."

Suomen ulkoministeriön tulkinnat Naton viidennestä artiklasta ovat luettavissa täältä (siirryt toiseen palveluun).