Irtokarkki sisältää enemmän proteiinia kuin maito? Ravintopitoisuuksien mittaamiseen liittyy monia sudenkuoppia

Elintarviketutkija kehottaa tuoteselosteen tarkastelussa kriittisyyteen. Mittausongelmia voidaan hyödyntää myös tahallisesti.

Kotimaa
Merkkari
Yle

Sata grammaa kotimaisia salmiakkimakeisia sisältää tuoteselosteen mukaan 6,5 grammaa proteiinia. Se on paljon, mikäli sitä vertaa esimerkiksi perinteisesti hyvinä proteiinin lähteinä pidettyihin maitotuotteisiin, kuten rasvattomaan maitoon (3,1 grammaa) tai maustamattoman jugurttiin (3,2 grammaa).

Onko makeisissa oikeasti proteiinia? Korkea proteiinin määrä voi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Marja-Leena Ovaskaisen mukaan riippua monestakin seikasta.

Yksi on tuotteen sisältämän liivatteen määrä. Liivatteen proteiinipitoisuus lähentelee THL:n Fineli-verkkopalvelun mukaan 90:ää prosenttia. Olipa se "oikeaa" proteiinia tai ei, Ovaskaisen mukaan proteiinin lähteenä makeiset ovat joka tapauksessa huono vaihtoehto.

– 90 prosenttia makeisesta on kuitenkin jotain muuta, eli sakkaroosia tai sen kaltaisia aineita. Eli ei sen kymmenen prosentin takia kannata hirveästi ilakoida, Ovaskainen naurahtaa.

Analytiikka tuntee sudenkuopat

Helsingin yliopiston elintarvikekemian dosentti Velimatti Ollilaiselle salmiakin proteiinipitoisuus on tuttu ihmettelyn aihe.

– Jos makeisen valkuaisainepitoisuudeksi on saatu liian korkea laboratoriotulos, on syynä muut tuotteen muut ainesosat kuin proteiinit. Tämä on klassinen esimerkki, joka opetetaan jo kaikille ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille. On uskomatonta, että laboratorio on sortunut tällaiseen virheeseen, Ollilainen harmittelee.

Ammoniuminkloridissa olevalla typellä ei ole mitään tekemistä proteiinin kanssa.

Velimatti Ollilainen

Elintarvikkeiden proteiinipitoisuutta määritettäessä mitataan ensin typen määrä, josta lasketaan sitten proteiinipitoisuus. Salmiakkimakeisten raaka-aineena käytetty ammoniumkloridi NH4Cl eli salmiakki sisältää typpeä, mikä vääristää mittaustulosta.

– Ammoniuminkloridissa olevalla typellä ei ole mitään tekemistä proteiinin kanssa, Ollilainen vahvistaa.

Ollilaisen mukaan vastaavanlaista mittausvääristymää on hyödynnetty muun muassa Kiinan melamiinimaitoskandaalissa. Siinä maitoon lisättiin typpipitoista yhdistettä, mikä sai aikaan mittauksen näyttävän, että maito sisältää runsaasti proteiinia.

– Se oli puhdas huijaus. Mutta en usko, että makeisvalmistaja olisi tahallaan virhettä pussiin kirjannut. Kyseessä on varmasti ihan silkka vahinko.

Tarkistusmittauksia tehdään aniharvoin

Suomessa myytävien elintarvikkeiden ravintosisällöt ilmoittaa pääosin valmistaja itse. Ovaskaisen mukaan sisällön voi laskea melko helposti esimerkiksi jonkun yleisesti tunnetun tietolähteen, kuten Finelin antamien arvojen perusteella. Tarkistusmittauksia annetuista tiedoista tehdään aniharvoin.

Analysoidun natriumin perusteella maidossakin on suolaa.

Marja-Leena Ovaskainen

– Lähinnä mittaus voi tulla kyseeseen erilaisten terveysväittämien kohdalla. Mutta meidän kokemuksemme perusteella väittämät pitävät melko hyvin paikkansa, Ovaskainen kertoo.

Tuotteiden energiamääränkin pystyy periaatteessa laskemaan itse. Siihen tarvitaan tieto tuotteen hiilihydraatin, rasvan, proteiinin ja alkoholin määrästä.

– Niillä kullakin on tietty kyky, eli tietty kerroin, jolla ne tuottavat energiaa. Kalliita pommikalorimetrejä tai vastaavia käytetään erittäin harvoin, Ovaskainen lisää.

Ovaskaisen mukaan mittaustekniset seikat voivat aiheuttaa muitakin erikoisia tutkimustuloksia.

– Esimerkiksi suolamerkinnän osalta tuli voimaan käytäntö, jonka mukaan suolan määrä tuotteessa on aina ilmoitettava. Analysoidun natriumin perusteella maidossakin on suolaa, koska se sisältää luontaisesti hieman natriumia, Ovaskainen vertaa.

Lisäys 1.2.2016 kello 9:25. Haastateltu Velimatti Ollilainen on paitsi tutkija, myös Helsingin yliopiston elintarvikekemian dosentti.