Hannu Vuorio: Käpylä

Hannu Vuorion piirtämä kuva tämän hetken suomalaisesta yhteiskunnasta on melko lohduton, vähintään rosoinen. Toivottavasti tämä on pelkkää kirjailijan vilkasta mielikuvitusta eikä oikea kuva tämän päivän Suomesta, kirjoittaa Juha Pikkarainen kirja-arviossaan.

Hannu Vuorio (Kirjailija)
Hannu Vuorio: Käpylä -kirjan kansi
Like Kustannus

Dekkari- eli rikoskirjallisuus on kirjallisuuden lajina vajaat 200 vuotta vanha. Ensimmäisinä rikostarinoina pidetään Edgar Allan Poen rikosnovelleja 1840-luvulta. Suomessa laji on reilut sata vuotta vanha. Aikaisemmin rikoskirjallisuutta pidettiin osana vähempiarvoista kioskikirjallisuutta, koska suurin osa siitä ilmestyi pokkareina tai lehtinä ja niitä myytiin kioskeissa. Tänä päivänä dekkarikirjallisuus on kokenut melkoisen arvonnousun ja vuosittain on myydyimpien teosten joukossa useita dekkareita. Erityisesti pohjoismaiset dekkarit ovat olleet maailmalla suosittuja.

Yhteiskunnallisista epäkohdista kertovia dekkareita alkoi ilmestyä 1960-luvulla, jolloin yhteiskunnallisuus oli muutenkin huudossa. Aivan oma erikoislajinsa dekkareissa ovat ruokaan ja ruokalajeihin keskittyvät dekkarit. Tunnetuimpia tällaisista kirjoista lienevät Rex Stoutin Nero Wolfe-kirjat. Tämä ei koskaan kieltäytynyt kulinaarisista herkutteluistaan tai keskeyttänyt niitä, vaikka murha olisi sattunut hänen kotiportaillaan. Suomalaisista dekkarikirjailijoista ainakin Hannu Vuorio on liittänyt kaikkiin kirjoihinsa ruuan valmistamista. Vuorion kirjojen resepteillä voi ihan oikeasti tehdä ruokaa.

Vuonna 1941 syntyneen Hannu Vuorion uusin dekkari on nimeltään Käpylä ja myös siinä valmistetaan useita herkullisia ruokalajeja. Kirjan on kustantanut Like. Hannu Vuorio työskenteli ennen kirjailijaksi ryhtymistään pitkään puoluetyöntekijänä Suomen kommunistisessa puolueessa. Dekkaristina hän aloitti vuonna 1995, jolloin ilmestyi Vuoden johtolanka -palkinnolla palkittu Nyman. Käpylä on Vuorion 12. kaunokirjallinen teos ja 10. dekkari.

Ylimääräinen raha kiinnostaa huonosti palkattua vartijaa

Käpylän aiheena on rakennusalalla rehoittava harmaa talous, erityisesti kuittikauppa. Tutkiva journalisti Joona Lehtonen on päässyt jymyuutisen lähteille ja tekee lehtijuttuunsa liittyen haastatteluita sekä rakennusyrittäjän että tilitoimistoyrittäjän luona. Asiasta liikaa innostuessaan hän heiluttelee tilinpitäjälle kirjekuorta, jossa on tulenarkaa materiaalia. Samalla hän huomaamattaan vilauttaa kirjekuoren logoa, jonka tilinpitäjä tunnistaa. Hän ottaa yhteyttä logon omistavaan rakennusyrittäjään, joka hermostuu tosissaan ja alkaa miettiä toimittajan vaientamista. Ainakin tulenarka materiaali on saatava toimittajalta pois mutta miten?

Rakennusyrittäjä pyytää avukseen sihteerinsä pojan, jonka on tuntenut pikkupojasta asti. Poika työskentelee vartijana. Ylimääräinen raha kiinnostaa huonosti palkattua vartijaa. Yhdessä kahden vartijakaverinsa kanssa he toteuttavat suunnitelman, jolla toimittajan avaimet saadaan varastetuksi. Poliisi epäilee päällekarkauksen syyksi seksuaalivähemmistöihin kohdistettua pelottelua, koska toimittaja pahoinpidellään tunnetun homoravintolan edessä. Näin poliisikin johdetaan harhaan. Mutta saako vartija varastettujen avainten avulla tulenaran materiaalin haltuunsa? Jos papereista onkin otettu kopiot?

Rahamiesten varpaille ei haluta astua

Hannu Vuorio kertoo tarinansa kolmen kokijan eli toimittaja Joona Lehtosen, vartija Jari Aallon ja rikosylikonstaapeli Jenni Virtasen näkokulmista. Näin hän katsoo tapahtumia perinteisistä dekkareista poiketen useammasta eri näkökulmasta. Vuorio sekottaa tarinaansa vartijamaailmassa yleistä rasismia, mediamaailman kiemuroita ja poliisien suhmurointia eli lukijalla on luettavana todelliselta tuntuva otos tämän hetken suomalaisesta todellisuudesta. Kun Vuorio vielä tapansa mukaan esittelee lukijalle Helsinkiä, tällä kertaa Käpylää, kokee lukija olevansa erikoisella kotiseutumatkalla maan pääkaupungissa.

Hannu Vuorion piirtämä kuva tämän hetken suomalaisesta yhteiskunnasta on melko lohduton, vähintään rosoinen. Talouselämässä on vallalla raaka rahastus ja monenlainen laittomuus on maan tapa. Todellisten tapahtumien kertominen mediassa on hankalaa, koska rahamiesten varpaille ei haluta astua. Poliisien virkavastuulla tekemiä töitä ollaan vaivihkaa siirtämässä ulkomaisen rahan omistamille vartiointiliikkeille. Vartijoiksi hankitaan epämääräistä porukkaa, jonka into hakata ja pieksää ihmisiä tuntuu ainoalta pontimelta huonon palkan vastikkeeksi. Ei hyvältä näytä. Hannu Vuorion Käpylää lukiessa ajatteleekin, että toivottavasti tämä on pelkkää kirjailijan vilkasta mielikuvitusta eikä oikea kuva tämän päivän Suomesta.

Kirjoittaja on kemijärveläinen kirjallisuuden harrastaja.