Henkilökuva: Kirsi Piha – kiltti bisnesnainen, joka oli liian nopea poliitikoksi

Kirsi Piha on yrittäjä, jonka viestintätoimisto menestyy, vaikka yleinen taloustilanne laahaa pakkasen puolella. Onko hän laskelmoiva liikenainen, kun pystyy luotsaamaan kasvuyritystä tässä ajassa? Ei suinkaan, sillä menestykseen tarvitaan kiltteyttä. Piha uskoo, että yrittäjänä hänellä on suoremmat vaikutusmahdollisuudet kuin poliitikkona.

Kotimaa
Kirsi Piha.
Milla Vahtila / Yle

Ryhmä joogaajia on kokoontunut Studio Yiniin Helsingin Töölössä. Ohjaajan rauhallinen ääni kehottaa soturiasentoon.

Kirsi Piha, 48, seisoo pitkässä haara-asennossa etummainen polvi koukistettuna. Naisen katse on suunnattu yläilmoihin. Hän hengittää syvään, työntää rintakehänsä ulospäin ja vie oikean kätensä ylös. Piha joutuu keskittymään, että pysyy vaikeassa asennossa. Hän hakee tasapainoa ja voimaa sisältään.

Uloshengityksen aikana käsi laskeutuu alas, juuri niin kuin ohjaaja sanoo. On rentouttavaa antautua toisen ohjattavaksi, kun ei tarvitse itse päättää mistään.

Piha on joogannut jo parikymmentä vuotta, mutta harva muu asia on säilynyt yhtä kauan hänen elämässään, jota lukuisat muutokset ovat rytmittäneet.

Ennen kuin Piha ryhtyi viestintäalan yrittäjäksi vuonna 2008, hän ehti juontaa tv-ohjelmaa, kirjoittaa kirjoja sekä lehtikolumneja ja toimia kokoomuspoliitikkona. Uteliaisuus on saanut naisen tarttumaan uusiin tilaisuuksiin yhä uudestaan.

– Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan, vaan siihen vaikuttavat monet asiat. Haluan antaa niille tilaa, enkä suunnitella jotain tarkkaa uraputkea. Siitä tulisi vähän tylsä elämä, Piha sanoo.

Rento meininki, selkeät tavoitteet

Kun harrastus, koti ja työpaikka ovat keskustan tuntumassa kävelyetäisyyden päässä toisistaan, kiireinen nainen säästää aikaa.

Pihan viestintätoimisto Ellun Kanat sijaitsee Uudenmaankadulla vanhassa arvotalossa, jonka katossa komeilevat romanttiset kukkamaalaukset. Eteisen seinälle on painettu kämmenen kokoisin kirjaimin yrityksen missio: "Teemme maailman ymmärrettäväksi – ja paremmaksikin." Lupaus on niin iso, että herää kysymys, onko sen täyttäminen edes mahdollista, vai onko se pelkkää markkinointijargoniaa.

Huoneiden sisustus yllättää erilaisuudellaan. Osa kalusteista on vanhanaikaisia, osa moderneja. Työpisteitä ei ole, vaan työntekijät asettuvat minne milloinkin läppäreineen. Määrättyjä työaikoja ei ole, mutta töiden pitää valmistua deadlineen mennessä.

Pihalla on huoleton ilmaisu, mutta ei hän kiroile hampaat irvessä vaan lämmöllä. Ikävistä asioista tulee typerällä tavalla huvittavia.

Viestintäharjoittelijana Ellun Kanoissa työskennellyt Elisa Tarkiainen

Työpaikalla joogan rauhallisuudesta on enää muisto jäljellä. Päivän aikana Piha tekee useita nopeita päätöksiä, jotka koskevat asiakasyritysten viestintää muuttuvissa tilanteissa. Suurimpia päätöksiä ovat kuitenkin omien työntekijöiden rekrytoinnit, kun viestintätoimisto kasvaa. Tällä hetkellä heitä on yli kolmekymmentä.

Omistajana ja hallituksen puheenjohtajana Piha keskittyy yrityksen kehittämiseen. Toimitusjohtaja Taru Tujusen vastuulla on operatiivinen johtaminen.

Molemmat ovat vahvasti läsnä toimiston päivittäisessä arjessa. Vahvat persoonat synkkaavat hyvin yhteen, koska naisilla on suoraviivainen tapa kommunikoida. Kummankaan ei tarvitse arvailla toisen ajatuksia.

– Olemme kuin taistelupari. Puhumme kaikki asiat läpi ja teemme kaiken yhdessä, Tujunen sanoo.

"Baliksi" nimetyssä, hiljaiselle työskentelylle pyhitetyssä kulmahuoneessa on pehmeitä nojatuoleja ja sohvaryhmä. Seinällä roikkuu huoneentaulu, jossa muistutetaan työntekijöitä viiden euron sakkomaksusta, jos nämä puhuvat liian kovaäänisesti. Maksu suoritetaan eteisessä olevaan purkkiin. Vapaallakin työpaikalla tarvitaan sääntöjä.

Kiltti voi menestyä

Piha antaa toimittajan ja kuvaajan odottaa itseään, mutta tulee viimein neuvotteluhuoneesta haastatteluun puoli tuntia myöhässä sovitusta ajasta. Palaveri on venynyt, mutta asiakas on tietysti kuningas, joka tuo toimistolle rahat.

Kun haastattelu päästään aloittamaan, Piha noudattaa kiltisti kaikkia kuvaajan ohjeita ja vastaa jokaiseen toimittajan kysymykseen.

Kirsi Piha.
Milla Vahtila / Yle

Julkisuudessa Piha on kyseenalaistanut yleisen käsityksen, jonka mukaan kiltteys olisi hölmöä ja kyynisyys fiksua.

– Kiltti ajattelee muita ja haluaa hoitaa asiat kunnolla, mutta tyhmä ei tietenkään saa olla, Piha nauraa.

Ellun Kanojen avainluvut kertovat jostain muusta kuin tyhmyydestä. Vuonna 2014 yrityksen liikevaihto kasvoi reilusta miljoonasta lähes kahteen miljoonaan. Liiketulosta kertyi yli tuplasti edellisvuotta enemmän, reilut 470 000 euroa. Tänä vuonna liikevaihto kasvaa kolmeen miljoonaan ja tulos 600 000 euroon.

Sosiaalisen median valtakaudella yritykset ovat pulassa hallitsemattoman median kanssa. Se on viestintätoimistojen markkinarako.

– Ihmiset tulevat näitä kanavia pitkin suoraan yritykseen eivätkä nätisti asiakaspalvelun kautta. Se pakottaa yritykset inhimillistymään ja keskustelemaan ihmisten kanssa samalla viivalla, Piha selittää.

Julkisuus – vaarallista, mutta kiehtovaa

Mutta ei Piha anna haastatteluja vain siksi, että hän haluaa olla kiltti toimittajille. Piha myöntää, että julkisuus kiehtoo häntä. Ellun Kanojen keulakuvana hän saa huomiota koko yritykselle ja sen työntekijöille.

Kirsi Piha.
Milla Vahtila / Yle

Tosin mediahuomioon liittyy myös riski, sillä edes Pihan kaltainen viestinnän ammattilainen ei voi hallita sitä. Mitä jos toimittaja kirjoittaa Pihasta ikävän jutun?

– Kun alistuu median kohteeksi, se on hankalaa, mutta siinä haluaa olla, koska haluaa huomiota jollekin asialle. Haluaa käyttää kommunikaatiovaltaa, mikä ehkä on tarjolla silloinkin, kun media ei ole omassa kontrollissa, Piha sanoo.

Kiltti saa kiroilla

Haastattelun aikana Pihalta ei lipsu ärräpäitä kuin pari kertaa, vaikka työyhteisössä pomon kiroilu on osa arkea, kertoo viestintäharjoittelijana Ellun Kanoissa työskennellyt Elisa Tarkiainen.

– Sanotaan vaikka niin, että Pihalla on huoleton ilmaisu, mutta ei hän kiroile hampaat irvessä vaan lämmöllä. Ikävistä asioista tulee typerällä tavalla huvittavia.

Piha ei korostanut omaa asemaansa johtajana vaan osasi tarvittaessa keittää kahvit ihan itse.

Viestintäharjoittelijana Ellun Kanoissa työskennellyt Elisa Tarkiainen

Eli Pihan tapauksessa kiltille sallitaan kiroilu. Hänen mielestään kiltteys tarkoittaakin oikeasti sitä, että ymmärtää toisten tarpeita.

Julkisuuden henkilönä Piha pystyy samaistumaan asiakkaidensa tarpeisiin, koska hän on samassa tilanteessa näiden kanssa. Media on uhka ja mahdollisuus. Kriisiviestinnässä ikävä tilanne yritetään kääntää eduksi.

– Kun yritys mokaa, se pääsee maailman valokeilaan. Jos silloin korjaa jälkensä ja onnistuu jättämään positiivisen mainejäljen, kriisistä voi jopa hyötyä.

Kriisi jättää silti aina jälkensä.

Isä kuolee liian varhain

Seitsemänvuotiaana tyttönä Piha on kylässä isovanhempiensa luona. Hänellä on tapana istua olohuoneen ruskeasamettisessa nojatuolissa, joka pyörii kuin karuselli, kun potkii jaloilla vauhtia.

Pihan vanhemmat, Risto Piha ja Helena Palaskari, ovat eronneet tytön ollessa kolmen vanha, joten äidin uusi mies Heikki Palaskari tulee hakemaan tyttöä mummolasta.

Huoleton pyöriminen pysähtyy kuin seinään, kun isäpuoli kertoo tytölle, että tämän Risto-isä on kuollut. Tyttö ei voi ymmärtää, että isää ei enää ole. Miten se on mahdollista, kun vielä hetki sitten kaikki oli hyvin?

Isäpuoli jää tytön elämään ja heillä on lämpimät välit, mutta hän haluaa säilyttää isänsä sukunimen. Eihän isästä ole mitään muutakaan jäljellä.

Piha uskoo, että lapsuudessa koettu isän kuolema on vaikuttanut häneen enemmän kuin mikään muu asia. Aikuisenakin hän tekee varasuunnitelmia yllättävien tilanteiden varalta. Asiat pitää tehdä nopeasti, koska ne voivat loppua milloin tahansa.

Töissä Pihan nopeutta arvostetaan, koska hänen kanssaan hommat hoituvat, kertoo Ellun Kanojen toimitusjohtaja Taru Tujunen.

– Kun hän päättää jotain, niin se asia ei kauan happane. Kirsi ei märehdi asioita työryhmissä, vaan tarttuu niihin ja pistää ne eteenpäin.

Nopeuden kääntöpuoli on kuitenkin kärsimättömyys. Sekin työkavereiden täytyy hyväksyä.

– Kirsi on nopea joka asiassa, hyvässä ja pahassa. Hän panee kaikki asiat toimeen nopeasti. Joskus sellaisetkin, jotka ansaitsisivat tulla uudelleenpohdituiksi, Tujunen sanoo.

"Minä hassu utelias sielu"

Lapsuudessa Pihan kärsimättömyys näkyi poukkoiluna harrastuksesta toiseen. Hän halusi oppia ja kokea kaiken. Uteliaisuus ajoi tytön pikaluistelusta posliininmaalukseen, pianonsoitosta jazz-tanssiin, huilunsoitosta yleisurheiluun.

Kun lajin salat aukenivat perustasolla, kärsivällisyys ei enää riittänyt kyvyn syventämiseen, ja tyttö siirtyi uuteen lajiin.

Tänä päivänäkään Piha ei ole kadottanut uteliaisuuttaan. Kun toimittaja pyytää Pihaa kokoamaan viestintätoimiston jenkkijääkaapin sanamagneeteista itseään kuvaavan lauseen, hän valitsee sanat "Minä hassu utelias sielu".

"Minä hassu utelias sielu"
Milla Vahtila / Yle

Aikuisiällä nainen on ehtinyt kokeilla esimerkiksi kiudoa eli japanilaista jousiammuntaa, jonglöörausta ja korujen tekemistä. Kun Piha näkee kaupassa korun, hän saa suurta tyydytystä siitä, että hän ymmärtää, miten juuri tuo koru on tehty.

Usein harrastukset ovat kuitenkin tyssänneet aikatauluongelmiin. Jäljelle on jäänyt jooga, jonka parissa Piha pystyy rauhoittumaan myös kotonaan, jos työpäivä venyy, eikä hän pääse salille.

Kotona puhutaan luottamuksesta

Helsingin keskustassa sijaitsevassa kerrostaloasunnossa palaa valot, vaikka on jo myöhä. Takana on pitkä päivä ja Pihaa väsyttää, mutta hän ei osaa käydä nukkumaan, sillä 15-vuotias Siiri-tytär ei ole vielä saapunut kotiin. Piha skannaa mielessään mahdollisia vaaratilanteita. Vihdoin avain vääntyy lukossa ja äiti huokaa helpotuksesta.

– Äiti, miksi sä et luota muhun, Siiri kysyy.

– Mä luotan, se ei ole pointti, mutta kaikkea pahaa voi sattua. Sä et voi huidella pitkin yötä kaupungilla, koska siellä voi sattua jotain. Se ei liity siihen, luotanko mä suhun vaan siihen, että asioita sattuu.

Piha tietää, että hän ei voi kasvattaa tytärtään pumpulissa, mutta mahdollisiin ongelmiin varautuminen on Pihalle edelleen ominaista. On vaikeaa luottaa siihen, että asiat menevät hyvin.

Isäkin lähti niin yllättäen, kun Piha oli pieni tyttö. Lapsi ei voinut estää isän kuolemaa, mutta aikuisena Piha löytää väylän, jonka kautta hän pääsee vaikuttamaan.

Vaikuttamisenhalu ajaa politiikkaan

Eletään lama-ajan Suomessa, vuotta 1991. Piha opiskelee markkinointia Helsingin kauppakorkeakoulussa, kun hänet pyydetään kokoomuksen ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin.

– Tavallaan ajauduin mukaan hommaan sattuman kautta, mutta silloin yhteiskunnallinen herääminen tapahtui ja päätin tehdä töitä ehdokkuuden eteen, Piha muistaa.

Kun kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz vierailee Helsingin kauppakorkeakoululla, Piha tarttuu tilaisuuteen ja pyytää tämän kotiinsa puhumaan politiikasta ystävilleen.

– Hänen rohkeutensa ja kiinnostuksensa politiikkaan teki minuun vaikutuksen. Halusin kannustaa fiksua ja lahjakasta nuorta naista eteenpäin, Zyskowicz muistelee.

Piha onnistuu läpäisemään oman yhdistyksensä esivaalit Helsingin kansallisseurassa, mutta ei pääse vielä eduskuntaan. Kesken kauden paikka kuitenkin aukeaa vuonna 1994, kun Ilkka Suominen lähtee Alkon johtokuntaan. Piha siirtyy suoraan koulun penkiltä kansanedustajaksi.

Kumpaakaan meistä ei ole rohkeuden puutteesta arvosteltu, mutta muuten kyllä.

Aller Median toimitusjohtaja Pauli Aalto-Setälä

Lama panee poliitikot tekemään ikäviä leikkauksia ja heihin kohdistuu kovaa arvostelua. Pihaa ajaa eteenpäin vaikuttamisenhalu, mutta arvostelu kirpaisee silti.

– Se oli kovaa aikaa tulla niihin hommiin. Tässä ajassa on samantyyppistä ahdistusta. Ihmisillä on oikeuskin olla vihaisia, ja kun vihan täytyy kanavoitua johonkin, se kanavoituu päätöksentekijöihin.

Politiikka junnaa paikoillaan

Vuonna 1996 Piha siirtyi kolmeksi vuodeksi europarlamenttiin. Kun hän palasi sieltä eduskuntaan, Suomen politiikassa jauhettiin edelleen samoja asioita kuin hänen lähtiessään.

Nykyhallitus on puhunut vatuloinnista, kun asiat eivät etene. Myös Pihalle se on tuttua hänen omilta poliittisilta ajoiltaan.

– Asiat velloivat edestakaisin, eikä päätöksiä syntynyt mihinkään suuntaan. Muutokset olivat ihan hippusia.

Kansainvälistyvässä maailmassa Piha näki, ettei suomalaisten poliitikkojen päätöksillä edes ollut kovin suurta vaikutusta, sillä isot muutokset tulevat ulkomailta. Talous- tai pakolaiskriisin kaltaisia asioita ei voi hallita. Kotimaan politiikassa voidaan vain miettiä, miten niihin sopeudutaan.

Jos politiikassa muutetaan työlainsäädäntöä, siitä on pitkä matka hyviin asioihin työpaikoilla.

Kirsi Piha, Ellun Kanojen hallituksen pj.

Oltuaan kymmenisen vuotta politiikassa nopeatempoinen nainen päättää jättää sen taakseen. Hän ryhtyy juontamaan MTV3:n keskusteluohjelmaa "Vaarallinen risteys" Pauli Aalto-Setälän kanssa vuonna 2003.

Nykyään Aller Median toimitusjohtajana työskentelevä Aalto-Setälä on monessa liemessä keitetty median monitoimimies, joka on vaihtanut työpaikkaa tiuhaan tahtiin. Hän näkee Pihassa samantyyppisiä piirteitä kuin itsessään.

– Olen vaihtanut kulmaa, kun jotain kiinnostavaa on ilmaantunut. Ehkä siinä on vähän kärsimättömyyttäkin. Meillä kummallakin on ollut hyvä tuuri, että olemme löytäneet niitä ihmisiä, joiden kanssa uusien asioiden oppiminen on onnistunut. Kumpaakaan meistä ei ole rohkeuden puutteesta arvosteltu, mutta muuten kyllä, Aalto-Setälä sanoo.

Aalto-Setälällä oli jo takanaan pitkä kokemus tv-juontajana muun muassa Hyvät, Pahat ja Rumat -ohjelmasta. Piha oli juontajana ensikertalainen, mutta se ei Aalto-Setälää haitannut.

– Piha puhuu suoraan eikä mitään kukkaiskieltä. Hän sanoo rohkeasti mitä ajattelee, mitä pidän arvossa ja sen takia meistä kavereita tulikin.

Sekä Pihasta että Aalto-Setälästä riittää ikäviä kommentteja netin keskustelupalstoilla. Aalto-Setälä sanoo, että ne eivät häntä hetkauta, mutta Pihaa ne satuttavat. Siksi hän ei lue niitä.

– Arvostelua on joka ammatissa, mutta kun katsoo ihmisiä, jotka ovat olleet politiikassa pitkään ja lähteneet sieltä pois, niin aika isolla osalla on jonkinlaista katkeruutta siihen. Minä lähdin viimeisellä hetkellä, kun en vielä kantanut mitään sellaista, Piha sanoo.

Liike-elämässä nopea pääsee omaan elementtiinsä

Vaikka Piha luopui poliittisesta urasta, hänellä on edelleen aatteita ja sanottavaa. Syntyy lehtikolumneja ja kirjoja.

Uusin tuotos on marraskuun lopussa ilmestyvä, yritysviestintää käsittelevä kirja nimeltään "Rytmihäiriö – Tartu mahdollisuuksiin tai kuole".

Kirjaa työstäneen Talentumin kustannustoimittajan Liisa Poikolaisen mukaan Piha tietää mitä haluaa ja osaa myös tehdä sen.

Kirjoittamalla Piha pystyy tuomaan ajatuksiaan suoremmin esille kuin politiikassa. Samoin hän kokee viestintätoimistonsa johtajuuden.

– Jos politiikassa muutetaan työlainsäädäntöä, siitä on pitkä matka hyviin asioihin työpaikoilla. Omassa yrityksessäni minä voin vaikuttaa suoraan siihen, millainen työpaikka täällä töissä olevilla ihmisillä on. Jos jokaisessa yrityksessä ajatellaan siten, työelämästä tulee parempi, ja se tapahtuu nopeammin kuin eduskunnassa pohtimalla.

Hyvä työ – totta vai utopiaa?

Pihan ajatukset työelämästä ovat kauniita, ehkä jopa utopistisia. Voi olla vaikeaa uskoa, että yrityksissä halutaan huomioida työntekijöitä, kun hallitus sekä työmarkkinajärjestöt ovat napit vastakkain. Yritykset irtisanovat ja ihmiset lakkoilevat.

Piha myöntää itsekin, että kaikilta yrityksiltä ei ehkä sittenkään löydy halua luoda sellaisia työpaikkoja, jotka ovat työntekijöiden mielestä hyviä. Hän ei myöskään usko työmarkkinajärjestöjen kykyyn ratkaista ongelmia, koska keskenään riitely on niille elinehto.

– Työpaikoille taas on elinehto, että työnantajat ja -tekijät pystyvät olemaan samalla puolella ja tekemään asioita yhdessä.

Autoritäärisen johtamisen aika on Pihan mielestä auttamattomasti ohi. Vanhanaikainen johtamiskulttuuri näkyy ennemmin tai myöhemmin negatiivisesti yrityksen liiketoiminnassa.

Ellen Johnson Sirleaf, Richard Branson ja Matti Alahuhta
Yle Uutisgrafiikka / Lasse Isokangas

Nopeat vievät, hitaat jäävät vikisemään. Suomalaiset tietävät liiankin hyvin miten kävi Nokialle, joka ei reagoinut kännykkäbisneksen muutoksiin riittävän nopeasti.

– Kaikkien ihmisten panosta tarvitaan siihen, että huomataan, mihin suuntaan maailma muuttuu. Jos organisaatio on rakennettu hyvin hierarkisesti, eikä ihmisillä ole vaikutusvaltaa, ei kuulla muutoksen signaaleja. Kun yritys sanoo, että työntekijät ovat sen suurin voimavara, sen pitää oikeasti olla totta, Piha sanoo.

Mutta toimiiko Piha itse, kuten opettaa? Kysytään sitä Ellun Kanojen entiseltä harjoittelijalta, Elisa Tarkiaiselta.

– Piha ei korostanut omaa asemaansa johtajana vaan osasi tarvittaessa keittää kahvit ihan itse. Minun työhöni kohdistui odotuksia, mutta sitä ei syynätty tikun kanssa. Pihan kanssa sai olla oma itsensä. Vapaa ilmapiiri salli kokeilemisen ja erehtymisenkin. Piha on paikan henki, Tarkiainen sanoo.