Koe uusi yle.fi

Huumevieroitus voi olla huumekäyttäjän oppikoulu – lääkkeet päätyvät katukauppaan

Moraali rappeutuu huumepiireissä entisestään, sillä vanhemmat käyttäjät opastavat yhä nuorempia suonensisäisiin huumeisiin. Hoitopaikkakaan ei aina tarjoa apua huumepiiristä ulos rimpuilevalle.

Kotimaa
Subutex-liuskoja.
Yle

Esimerkiksi Järvenpään päihdesairaala mielletään Kajaanin Spartakin erityisnuorisotyöntekijä Mikko Leskisen mukaan kainuulaisen käyttäjän oppikouluksi.

– Siellä opetellaan uusia aineita ja niiden käyttömahdollisuuksia, ja sieltä haetaan korvaushoitolääkkeitä tai muita lääkkeitä tänne kotipitäjiin. Esimerkiksi Subutexilla on kova kysyntä ja markkina-arvo täällä, yhden pillerin arvo on satoja euroja.

– Joku käy hoidoissa ja välittää aineet eteenpäin, kun valvonta ja kontrolli eivät toimi. Lääkkeitä on ollut paljon jaossa avohoidon piirissä. Väärinkäytöksiä on myös hankala ilmentää, kun ei tiedetä paljonko ihminen on ottanut korvaushoitolääkettä. Määriä ei voida todentaa, sanoo Leskinen.

Avohoidon piirissä asia on ongelmallinen. Keinoja ongelman ratkaisemiseksi yritetään koko ajan kehitellä, mutta resurssit eivät riitä.

– Korvaushoito vaatisi mielestäni laitosmaisen tiputuksen, eikä niiden lääkkeiden kanssa tultaisi tänne siviilin puolelle vaan aloitus lääkeannoksen kanssa tehtäisiin varsinaisessa hoitopaikassa, sanoo Leskinen.

Hoitolaitoksesta subutexia katukauppaan

Vielä 15 vuotta sitten vanhemmat käyttäjät kunnioittivat sitä, että he eivät myyneet huumeita alaikäisille. Nuorisotyötä tekevän Kajaanin Spartakin erityisnuorisotyöntekijä Mikko Leskisen mukaan moraali rappeutuu huumemaailmassa aineiden ja ongelmien myötä.

Jos meillä käytetään sovitusti korvaushoitona esimerkiksi Subutexia, niin sitä jaetaan sairaalassa erittäin valvotusti.

Timo Väisänen

– Näiden korvaushoitolääkkeiden ja muiden opioidien tulon myötä tällainen suonensisäinen käyttö on yleistynyt roimasti, ja monilla ensimmäinen kokeilu on jo suonensisäistä. Tuntuu, että vanhemmat käyttäjät ovat opastaneet siihen ja sitä kautta C-hepatiitti tartunnat ovat yleistyneet meilläkin.

– Huumeiden hankkiminen on muuttunut sillä tavalla, että ennen piti tuntea käyttäjiä tai olla rikollisessa maailmassa jollakin tavalla kiinni. Netistä tilaaminen on helpottunut huomattavasti ja tullissa välttämättä koirat eivät haista muuntohuumeita, Leskinen jatkaa.

Eritysnuorisotyössä, A-klinikalla ja Kajaanin poliisissa näkyy myös se, että kannabista ei mielletä huumeeksi.

– Sen käyttö nuorten keskuudessa on hyvin normaalia, summaa Mikko Leskinen.

Päihdehuollossa liikkuu aina yleisiä huhuja

Päihdehuolto perustuu A-klinikkasäätiön aluejohtaja Timo Väisäsen mukaan siihen, että asiakkaalle tehdään suunnitelma ja valvonta on tiukka.

– Järvenpään päihdesairaalaan tulevat kainuulaiset tapaavat ympäri Suomen muualta tulevia asiakkaita, joilla on samanlaiset ongelmat kuin kainuulaisilla. Jokaiselle tulijalle tehdään yksilöllinen hoitosuunnitelma. Sairaalassa ei aineita käytetä ja mikäli käytettäisiin, niin seulomme asiakkaat ja nollatoleranssilla eletään. Kaikkien fokuksessa on päihteiden käytön katkaiseminen.

Huumeiden hankkiminen on muuttunut sillä tavalla, että ennen piti tuntea käyttäjiä tai olla rikollisessa maailmassa jollakin tavalla kiinni.

Mikko Leskinen

Väitteeseen, että Järvenpään päihdesairaalassa opetellaan uusia aineita ja niiden käyttömahdollisuuksia Timo Väisänen vastaa, että päihdehuollossa liikkuu aina yleisiä huhuja.

– Joskus joillakin on sellainen käsitys, että päihdehuollossa opittaisiin uusia tapoja. Ainahan näitä huhuja liikkuu ympäri Suomen, että päihdehuoltoon tulevat asiakkaat saisivat käyttää aineita ja saisivat niitä toisiltaan. Sitä voi jossakin määrin jossakin tapahtua, mutta valvonta on erittäin tiukkaa.

– Jos meillä käytetään sovitusti korvaushoitona esimerkiksi Subutexia, niin sitä jaetaan sairaalassa erittäin valvotusti. Eli henkilökunta valvoo jatkuvasti sen, että sairaalassa annettavat korvaushoitolääkkeet menevät mahaan. Sairaalan sisällä lääkkeitä ei voi jemmata ja viedä niitä muualle.

Järvenpään päihdesairaala on valtakunnallinen sosiaali- ja terveydenhuollon hoitolaitos, jossa päihdeongelmaisia ihmisiä hoidetaan lääkäreiden, sosiaalityöntekijöiden ja sairaanhoitajien toimesta.