1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. teatteritaide

80-luku oli teatterilaiselle haasteellista aikaa – "Elääkö sitä noilla humpuukihommilla?"

Yli 30 vuotta sitten juuri perustetun Kajaanin alueteatterin työntekijät olivat suuren haasteen edessä, sillä paikkakuntalaiset eivät heti hyväksyneet teatteriporukkaa. Mutta vuosikymmenen työ tuotti lopulta tulosta.

teatteritaide
Kajaanin kaupunginteatteri
Hanne Kinnunen / Yle

1980-luku oli Kajaanin alueteatterin kannalta haasteellista aikaa. Alueteatteri perustettiin 70-luvun lopulla, ja sinne työntekijäksi tuli tuolloin myös Vesa Kaikkonen.

– Tänne metsien keskellä olevaan kaupunkiin tuli taiteilijayhteisö, joka oli täysin ennakoimaton käytökseltään, ajatuksiltaan ja toiminnaltaan, olihan se kauhea järkytys tälle yhteisölle. Piti tehdä hirveästi töitä ja lunastaa se paikkansa, mutta kyllä siinä meni yli 10 vuotta aikaa, muistelee yli 30 vuotisen näyttelijäuran tehnyt Kaikkonen.

Kajaanissa oli ollut jo aiemmin kaupunginteatteri, mutta se oli niin pieni yhteisö ettei se näkynyt. Alueteatterin myötä teatteriväkeä tuli kaupunkiin yli 40 ja se näkyi välittömästi niin kaupungilla kuin näyttämöllä.

– Ihmiset seurasivat tarkkaan, että minkälaisia olimme. Ainahan me olemme kiinnostuneita toisistamme.

– Valjus oli kaikkien nuorten kokoontumispaikka, siellä me usein iltaisin ja viikonloppuisin olimme. Sunnuntaina sai sitten nukkua pitkään. 1980-luvulla sunnuntaisinkin oli vielä teatterissa näytöksiä, nykyään niitä ei ole enää säästötoimien takia, kertoo teatterilta jo eläkkeelle jäänyt Kaikkonen.

Itse rakastamansa kaupungin Kaikkonen muistaa vilkkaana pitäjänä, maakunnassa oli tuolloin enemmän ihmisiä. Kokonaisuudessaan aikakausi oli jotain aivan toisenlaista, jos sitä vertaa nykyaikaan.

– 80-lukuhan oli toiminnan näkökulmasta katsottuna erittäin toimeliasta aikaa kaikilla tavoilla. Ihmiset kävivät ahkerasti töissä ja muistelen, että työttömyyttäkin oli vähemmän.

Lopputuloksena hyväksyntä

Kaikkonen muistaa alueteatterin hyväksynnän haasteellisuuteen liittyen yhden tapauksen, kun he olivat esittämässä lastennäytelmää maalaispitäjässä.

– Siivooja oli siivoamassa tilaa, ja katsoi hyvin tarkkaan, että mitä nuo hullut tuossa touhuavat, kun vaihdoimme rooliasuja päällemme. Kun olin yksin siinä, yhtäkkiä siivousmoppi pysähtyi ja tämä yli 50-vuotias siivooja katsoi minuun merkitsevästi ja kysyi: "Elääkö sitä noilla humpuukihommilla?"

– Meillä oli kuitenkin valtava innostus, emmekä välittäneet vaikka meitä väheksyttin, Kaikkonen jatkaa.

Vesa Kaikkonen.
Vesa Kaikkonen.Laura Tolonen / Yle

Alueteatterilaisten tekemä työ tuotti lopulta tulosta, kun 90-luvulla paikkakuntalaisten epäileväisyys väistyi.

– Meidän piti hankkia hyväksyntä teatterille, jotta saimme katsojia. Jälkeenpäin ajateltuna se oli positiivinen voitto, olemassaolonsa lunastaminen tällä paikkakunnalla. Tänä päivänä kajaanilaiset ajattelevat, että teatteri tuo hyvää mainetta ja mainosta kaupungille, Vesa Kaikkonen sanoo.

Haaste tiivisti myös teatterilaisten yhteisöä. Lisäksi tuolloin heitä yhdisti se seikka, että lähes kaikki olivat kainuulaisia.

– Yhteisöllisyys oli minun mielestäni silloin voimakkaampi kuin mitä nyt kuulen sen olevan. Me emme olisi ehkä pärjänneet täällä muuten, jos emme olisi ollut tiivis yhteisö.

Tänä päivänä Kaikkonen näkeekin 80-luvun parhaimpana asiana juuri sen valtavan haasteen, mikä alueteatterilla oli ympäristön suhteen. Huonointa tuon aikakauden piirrettä Kaikkonen ei sano, sillä hän ei jää märehtimään huonoja asioita.

– Pakkohan se on tuntea historiansa, että ymmärtää tulevaisuutta. Mutta se ei ole murheen aihe, vaan opin.

Lue seuraavaksi