Taneli Mäkelän mestari ei anna oppipojalle armoa – ”kritiikkiä antaessaan ihminen paljastaa raadollisimmat puolensa”

Helsingin kaupunginteatterin uutuusnäytelmä nostaa esiin nykyajalle ominaisen neuvonantajien kulttuurin. Taneli Mäkelä ja Iikka Forss tekevät väkevät roolityöt nuorena ja vanhana näytelmäkirjailijana.

kulttuuri
Sanna-June Hyde ja Taneli Mäkelä, taustalla Ilkka Forss.
Sanna-June Hyde ja Taneli Mäkelä, taustalla Ilkka Forss.Tapio Vanhatalo

Helsingin kaupunginteatterissa 19. marraskuuta ensi-illan saava Mestari on saksalaiskirjailija Daniel Kehlmannin kuvaus nuoren nousukkaan ja entisen yleisösuosikin kohtaamisesta. Näytelmä esitetään nyt ensimmäistä kertaa suomenkielellä.

Taneli Mäkelä on näytelmän mestari, omassa nuoruudessaan suurmenestyksen kokenut näytelmäkirjailija Benjamin Rubin, jonka suosio perustuu edelleen yhteen klassikkonäytelmään.

Iikka Forss on puolestaan juuri ensimmäiset huippuarvostelunsa saavuttanut Martin Wenger, joka tuo uuden näytelmänsä mestarin arvosteltavaksi

– Mentoroinnissa, kritiikin antamisessa ja saamisessa, alkavat hyvin raadolliset ja inhimilliset tekijät nousta esiin. Ihminen paljastaa narsistisuutensa, itsekkyytensä ja pelkonsa, sanoo näytelmän ohjaaja Kari Heiskanen.

Kuvassa vasemmalta Sanna-June Hyde, Jouko Klemettilä, Taneli Mäkelä ja Iikka Forss.
Kuvassa vasemmalta Sanna-June Hyde, Jouko Klemettilä, Taneli Mäkelä ja Iikka Forss.Tapio Vanhatalo

Nykyajalle tyypillinen mentorointi, jossa vanhempi mestari opastaa nuorempaa oppipoikaa tai kisälliä, on omiaan synnyttämään herkullista draamaa. Näytelmä sijoittuu teatterin ja kirjallisuuden maailmaan, mutta laajenee myös työelämän tai tavallisen ihmisen luonteen tulkinnaksi.

– Kyllä täältä tunnistaa jokainen ihminen joka jotain luovaa tekee, yrityselämässä, politiikassa, missä tahansa, niin ihan varmasti tunnistaa itsensä, Heiskanen sanoo.

Nauru vaihtuu myötähäpeään

Mestari rakentuu pitkälti sen päätaisteluparin ympärille. Kun väliin tulee vielä nuoremman kollegan vaimo, alkaa leppoisa rupattelu vaihtua mehevään yhteentörmäykseen.

Heiskasen ohjaus päästää katsojan nauramaan, kunnes sävy vakavoituu.

– Yleisön saa ikään kuin helpommin mukaan, jos se pääsee hyrisemään tai hörähtelemään. Silloin päästään syvemmille tasoille myös tunneskaalan toisessa pääässä, sanoo näytelmässä nuorta kirjailijaa esittävä Iikka Forss.

Taneli Mäkelä tekee mainion roolin entisaikojen miehenä, joka selittää väsymättömästi suosikkiviskeistään ja vuosikymmeniä vanhoista töistään. Kisälliään hän ei päästä helpolla – jännite entisen ja tulevan mestarin välillä on käsin kosketeltava.

– Se, mikä ilmassa liikkuu repliikkien lisäksi on vähän niin kuin ”se juttu”. Jos siinä on jotain häiriötä, että aallot ei mene perille asti, niin hankala siinä on irvistellä. Tämähän on joukkuelaji, Forss sanoo.

Näyttelijöille asetelmasta tekee mielenkiintoisen myös se, että Forss tuntee Mäkelän vuosien ajalta oman alansa ”mestarina”, jonka töitä hän on seurannut teatterissa ja televisiossa.

– Hyvä miehitys on tärkeä. Niin kuin teatterissa aina, mutta tässä näytelmässä lavakemia on erityisen tärkeässä roolissa, Mäkelä sanoo.

Taneli Mäkelä ja Iikka Forss.
Taneli Mäkelä ja Iikka Forss.Tapio Vanhatalo

Neuvonantajilla on hyvät ajat

Suomessa neuvottavia ja neuvonantajia riittää etenkin nyt, kun poliitikkojen pitää tehdä viikoittain epäsuosittuja esityksiä ja raivoa herättäviä leikkauspäätöksiä. Ohjaaja Kari Heiskasen mielestä neuvonantajien ja mentoreiden etsimisessä on paljon hyvää.

– Parhaimmillaan mentorointi tai mestarointi toimii niin, ett’ sekä kohde että antaja saavat siitä jotain.

Dialogi ja keskustelu vaikeista aiheista ovat tervetulleita, mutta jatkuva neuvojen etsiminen muualta voi osoittautua myös ongelmaksi.

– Nykyistä hallitusta ei käy kateeksi yhtään. On monenlaisia neuvonantajia, joita on käyty hakemassa ulkomailta apuun. Talouspolitiikka on niin monen muuttujan summa, että yhdellä mentoroinnilla sitä ei suinkaan ratkaista, Heiskanen toteaa.