1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Hyvä lähiö katsoo asukastaan silmiin eikä väistä ihmistä

Lähiön maine hyvässä ja pahassa ei synny pienestä. Mutta kun maine on saatu, se tarttuu puheisiin ja ennakkoasenteisiin kuin paraskin kärpäspaperi. Maineen kääntäminen parempaan on vaikea ja pitkäkestoinen työ. Hyvä lähiö katsoo asukastaan hyväksyvin silmin takaisin.

Kuva: Heidi Kononen / Yle

Ihmiset sen tekevät, ihan itse. Lähiön maine koostuu ihmisten tekemistä asioista. Vaikka meininki muuttuisi, maine jää.

Riihimäen Peltosaaren sijainti on loistava. Rautatieasemalle kävelee viisi minuuttia, ja kaikki palvelut ovat vähintäänkin kohtuullisen kävelymatkan päässä. Asuntojen hinnat ovat merkittävästi edullisemmat kuin radan toisella puolen. Silti, kun joku sanoo asuvansa Peltosaaressa, se herättää ihmetystä. Eikö sinulla ollut muuta mahdollisuutta?

Nämä kahvit on ansaittu! Peltosaaren sydän on kierrätyshenkinen olohuone, joka kokoaa yhteen toistasataa peltosaarelaista joka viikko. Maisa Tarvainen (vas.), projektityöntekijä Eeva Vekki, Helena Lappalainen ja Irma Järvelä vaihtavat kuulumisia. Kuva: Heidi Kononen / Yle

Riihimäen Peltosaaren sydän on liki 40-vuotiaan Peltosaari-seuran ylläpitämä kierrätyspaikka. Kaksi kertaa viikossa avoinna olevassa peltsiläisten olohuoneessa käy toista sataa ihmistä kolmen tunnin aikana lukemassa lehdet, juomassa kahvit tai vaihtamalla kuulumisia. Nytkin tarjolla on kahvia ja pullaa, sekä kolme junantuomaa Helsingistä.

– Olen asunut vuosikymmenet Helsingin ydinkeskustassa, mutta halusin lähemmäs jälkikasvuani, ja päätin muuttaa Peltosaareen. Olen todella tyytyväinen. Täällä on rauhallista, on helppo tutustua uusiin ihmisiin ja tunnen aitoa yhteisöllisyyttä, kertoo puolitoista vuotta Peltosaaressa asunut Maisa Tarvainen.

Tule sellaisena kuin olet

Yhteisöllisyys-sanaa tarjoillaan paljon ja sitä on helppo kannattaa. Mutta mistä tunnistaa aito yhteisöllisyys?

– Hyväksymällä kaikki ihmiset sellaisena kuin he oikeasti ovat. Ihminen pitää kohdata ihmisenä ja muistaa puolin sekä toisin hyvät käytöstavat. Naapuria voi moikata ja avata suunsa kysyäkseen jos ei tiedä. Tärkeää on sekin, ettei tule kysyessään tyrmätyksi tai torjutuksi. Jokainen, joka haluaa tulla mukaan, huolitaan mukaan, pohtivat Irma Järvelä, Helena Lappalainen ja Maisa Tarvainen.

Ihminen pitää kohdata ihmisenä ja muistaa puolin sekä toisin hyvät käytöstavat.

Irma Järvelä

Helpommin sanottu kuin tehty.

– Toisen kunnioituksella pääsee pitkälle. En ole tuntenut pelkoa Peltosaaressa liikkuessani. Toisaalta, ei kenenkään tarvitse sietää uhkailua tai tuntea pelkoa. Jokainen saa olla sellainen kuin on, kunhan ei tyrkytä tapojaan, nauraa Maisa.

– Erilaiset lieveilmiöt ovat osa elämää, ei silti pitäisi liikaa mustamaalata asioita tai varsinkaan ihmisiä. Koska olemme kunnioittaneet muita, olemme saaneet kunnioittavaa käytöstä takaisin. Puurojonossa kaikki veijarit ovat kiltisti jonossa, kertoo Irma.

Ripottele, hajauta!

Irma Järvelä muutti Peltosaareen yli kymmenen vuotta sitten ja on tällä hetkellä Peltosaari-seuran puheenjohtaja.

– Kaikki asiat pitäisi osata hajauttaa ja ripotella. Ei kaikkia vankilasta vapautuneita kannata sijoittaa samaan kerrostaloon asumaan, ja toisaalta palveluitakin pitäisi ripotella enemmän ympäri kaupunkia.

Jokaisella on oikeus tulla nähdyksi myös oman itsensä eikä ainoastaan ihmisen ongelmien kautta.

Eeva Vekki

– Miksei vaikka museon, kirjaston, taideyhdistyksen tai teatterin toimintoja voi olla eri puolilla kaupunkia? Se lisäisi palveluja, mahdollisuuksia ja saattaisi tuoda mukanaan myös uutta yritystoimintaa, sanoo vuoden mittaisen Kulttuuriviritys-hankkeen puuhanainen Eeva Vekki.

Peltosaaren lähiötäkin ovat monet projektit koskettaneet, mutta usein rahojen loputtua toimintakin hiipuu. Kuinka saada hankkeen onnistumisen kokemus jatkumaan?

– Jos se olisi helppoa, niin varmaan se olisi tehty jo! Mutta aina, kun yksikin lapsi tai nuori saa onnistumisen kokemuksen tai uuden kiinnostuksen kohteen esimerkiksi teatterista, tanssista tai kuvataiteesta, niin se on eteenpäin, sanoo Irma Järvelä.

Komeaa esimerkkiä näyttää Riihimäen nuorisoteatteri, jonka ilmaisen teatterikurssin aikana Peltosaaresta kaikki osallistuneet hakivat mukaan nuorisoteatterin toimintaan myöhemmin.

Taidetta koteihin, varsinkin lähiökoteihin

Tanssitaideteos lähiössä? Kuka kaljaveikko nyt oikeasti kiinnostuu teatterista tai tilkkupiiristä?

Harmaana marraskuun aamuna Peltosaari näyttää karulta ja tylyltä seudulta. Mutta alue on muutakin kuin betonia. Kuva: Heidi Kononen / Yle

– Minusta kyse on ihmisen kohtaamisesta muussakin yhteydessä kuin siinä missä on totuttu. On ihmisellä muitakin rooleja kuin olla työtön, alkoholisti, eläkeläinen, narkkari, maahanmuuttaja tai yksinhuoltaja. Jokaisella on oikeus tulla nähdyksi myös oman itsensä eikä ainoastaan ihmisen ongelmien kautta. Harrastuksen äärellä ollaan aidosti toisten kanssa samalla viivalla, pohtii Eeva Vekki Kulttuuriviritys-hankkeesta.

– Ranskan Lyonissa sijoitettiin tietoisesti erilaisia taidelaitoksia erityisen pahamaineisiin lähiöihin joissa oli korkea työttömyysprosentti ja paljon ongelmia. Jo pelkästään se, että lähiössä on vaikkapa teatterin pukuvuokraamo, teki positiivisen vaikutuksen. Puhutaan erityisestä Lyonin mallista, kertoo Eeva Vekki.

Ilman määrätietoista ja tarpeeksi pitkään jatkuvaa panostusta asioita on vaikea saada muuttumaan. Mutta eteenpäin mennään: vuosittainen Finnish Security Awards -tapahtuma palkitsi Peltosaaren vuoden turvallisena asuinympäristönä torstaina Helsingissä.