1. yle.fi
  2. Uutiset

Kukaan ei tule kohdusta kostajana

Kosto koskettaa niin yksilöitä kuin yhteisöjä, koston kierteet saattavat venyä jopa satoihin vuosiin.

Kotimaan uutiset
Väkivalta
Yle

Kukaan ei synny kostajana, se on selvää. Kriminaalipsykologi Jaana Haapasalon mukaan kostajaksi muokkaavat kasvatus ja kasvuympäristö.

– Alistava väkivaltainen autoritaarinen kasvatus voi johtaa lapsen varhaiseen traumatisoitumiseen, ja tällainen kasvatus altistaa persoonallisuuden autoritaarisuuteen ja väkivaltaisuuteen. Ne voivat ääritilanteessa johtaa kostokäyttäytymiseen, hän sanoo.

Suloinen kosto onkin kitkerä

Suloiseksi kostoa kuitenkin sanotaan, eli jotain mielihyvää kostaja kostostaan saa.

– Ihmisillä on perustavanlaatuinen ajatus siitä, että pahan pitää saada palkkansa. Se palvelee oikeudenmukaisuuden tarvetta, Haapasalo arvelee.

– Valitettavasti maailma on sillä tavalla epäoikeudenmukainen, että paha ei aina saa palkkaansa. Asiaa voi kuitenkin ajatella niinkin, että jos ihminen tekee pahan teon, paha saa palkkansa, koska tällaisella ihmisellä ei ole hyvä olla, hän jatkaa.

Mihin sekään johtaa, jos pahojen tekojen tekijöitä ei rangaista? Hyvällä ei voiteta pahaa.

Haapasalon mukaan kosto ei olekaan suloinen vaan kitkerä ja katkera – kostavalla ihmisellä ei ole hyvä olla.

– Usein esimerkiksi väkivaltaan sortuneilla rikoksentekijöillä on todettu ajatus, että vaikka kosto hetkellisesti tuntuisi hyvältä, se ei tuo pidempikestoista hyvää oloa, helpotusta tai tyydytyksen tunnetta. Päin vastoin, se voi johtaa lisäkärsimykseen tekijälleen kun mikään ei muuttunutkaan.

Ei pidä kääntää toista poskea. Siihenkin lyödään.

Epäoikeudenmukaisuus, vääryys ja uhka johtavat kostoon

Toisista tulee siis kostonhimoisempia kuin toisista, mutta kostonhalu tarvitsee sytykkeet.

Kun yksilö kokee, että keinoja oikaista vääryyttä ei ole, koston tai yleisen väkivaltaisuuden todennäköisyys kasvaa.

Koston kierre ei lopu ennen kuin jommaltakummalta puolelta loppuu porukka. Valitettavasti ihmiset ovat sellaisia.

– Jos ei ole mahdollisuuksia esimerkiksi sosiaaliseen liikkuvuuteen tai yhteiskunnan päätöksenteko on epäoikeudenmukaista, niin kaikki tällainen altistaa väkivallalle, Haapasalo arvioi.

Maailma ilman kostoa vaikuttaa kaukaiselta. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kostottomuuteen pitäisi pyrkiä.

– Mahdollisimman vähän väkivalta synnyttää väkivaltaa -ilmiötä. Se tarkoittaisi esimerkiksi mahdollisimman turvallista lapsuutta, joka ehkäisisi myöhempää väkivaltaista käyttäytymistä. Se vie aikaa ja vaatii perustavanlaatuisia muutoksia kasvuympäristöihin ja yhteiskuntiin, Haapasalo sanoo.

Anteeksianto ei tule heti

Osa terrori-iskujen uhrien omaisista ovat iskujen jälkeen ilmoittaneet, että he eivät suostu vihaamaan ja katkeroitumaan. Samalla katkeaa potentiaalinen koston kierre.

Ei pahaa voi kostaa pahalla, jotain hyvää pitäisi saada aikaiseksi.

– Sellainen ei tapahdu hetkessä, ja kyse voi olla vihamielisten tunteiden tukahduttamisesta. Ne saattavat kuitenkin jossain muodossa tunkeutua esiin, eli vihan, kostonhalu ja muut kielteiset tunteet pitäisi käsitellä. Silloin voi jossain vaiheessa päätyä anteeksiantoon, mutta se on pitkä tie, sanoo Haapasalo.

– Kostofantasiat ja -ajatukset ovat eri asia kuin kostoteot. Jokainen voi kostaa ajatuksissaan tai hautoa kostoa, mutta jos se siirtyy teoiksi, kyse on yleensä ihmisen persoonassa jo olevasta väkivaltapotentiaalista, hän jatkaa.

Haapasaloa haastatteli Heli Kaski. Sitaatit ovat peräisin Heli Kasken Jyväskylässä tekemistä katuhaastatteluista.

Lue seuraavaksi