Ruusukauppa ei istu kirkkoon – seurakunta kaipaa ohjeita romanikerjäläisten kohteluun

Romanikerjäläisten ruusukauppa on aiheuttanut yllättäviä tilanteita muutamissa seurakunnissa. Heitä on hätistelty kirkosta muun muassa poliisilla uhaten. Asiantuntijan mukaan tilanne on uusi. Käytännön työntekijä kaipaa asiaan seurakuntien ja kirkkohallituksen yhteistyötä.

Kotimaa
Haitari nojaa katua vasten.
Yle / Leena Petman

Asiantuntija Marja-Liisa Laihia kirkkohallituksesta sanoo, että asia on tuttu muista Pohjoismaista. Suomessa kirkossa yritetystä ruusukaupasta on toistaiseksi vasta muutama havainto. Romanien pyrkimistä kirkon suojaan Laihia pitää luontevana:

– Useimmilla romaneista on läheinen suhde kirkkoon.

Kirkko on linjannut suhtautumista romanikerjäläisiin useita vuosia sitten. Näissä ohjeissa ei käsitelty tilannetta, jossa kerjääminen tulisikin kirkon tiloihin.

– Siinä ohjeistettiin, miten seurakunnissa pitäisi olla kiinnostuneita romanien jaksamisesta, heidän elämästänsä ja heidän voinnistaan.

Laihian mukaan kirkko ja seurakunnat eivät ole yhdessä pohtineet, mikä olisi nykyään sopiva toimintatapa. Seurakunnissa kirkkoon tulevia kaupustelijoita oudoksutaan.

Olemme pyytäneet apua muun muassa Romanian suurlähetystöstä ja Helsingin diakonissalaitoksen romanikerjäläisprojektin asiantuntijoilta.

Johtava diakoniatyöntekijä Camilla Honkala Kokkolasta

Marja-Liisa Laihian mukaan kerjäläisille pitäisi keksiä muuta apua kuin raha. Yksityinen ihminen voi lahjoittaa rahaa, seurakunta ei.

– Pitäisi vain rohkeasti keskustella ja sanoa suoraan, että kirkossa kaupusteleminen ei ole toimiva systeemi. Siihen ei kannata ryhtyä.

Ohjeissa on myös esimerkkejä pienistä töistä, joita kerjäläisille voisi tarjota:

– Jos joukossa on esimerkiksi muusikkoja, seurakunta voisi käyttää heitä jossakin tilaisuuksissa. Heille voisi maksaa ihan hyvin pikkupalkkion, havainnollistaa Laihia.

Myös seurakuntalaisia on kannustettu järjestämään esimerkiksi pihatöitä tai muuta pienimuotoista askaretta.

Kirkkohallituksen asiantuntija: Diakoniatyö ei riipu kansalaisuudesta

Kirkkohallituksen asiantuntija Marja-Liisa Laihian mukaan kirkon diakoniatyö ei ole riippuvaista ihmisen kansallisuudesta, vaan voi auttaa myös romanikerjäläisiä.

– Apu voi olla ruoka-apua, terveydenhuoltoa, hoitoon pääsyn tukemista, yöpaikan löytymistä.

Laihia kannustaakin käytännön työhön. Esimerkiksi diakoniatyöntekijät tai vapaaehtoiset voisivat käydä katsomassa alueella olevia kiertäviä ihmisiä.

– Mitä heille kuuluu, kuinka he jaksavat? On jo kokemuksia siitä, että joku on oikein huonossa kunnossa. Silloin on oikein luontevaa diakonista avustamista, että on lähdetty viemään häntä lääkäriin.

Satunnaisia piipahtajia vaikea auttaa

Johtava diakoniatyöntekijä Camilla Honkala sanoo, että Kokkolassa on kohdattu romanikerjäläisiä satunnaisesti. Avunpyytäjät olisi saatava diakoniavastaanotolle, jolloin todellista tarvetta apuun voitaisiin selvittää.

Seurakunta on pyytänyt suhtautumiseen apua.

– Olemme pyytäneet apua muun muassa Romanian suurlähetystöstä ja Helsingin diakonissalaitoksen romanikerjäläisprojektin asiantuntijoilta.

Honkalan mukan satunnaisilla tapaamisilla ei saatu selville Kokkolaan tulleiden tai vierailleiden romanikerjäläisten tilanteita.

Toivoisin myös, että ihmiset kirkon piirissä ymmärtäisivät, että romanien tukeminen ei välttämättä ole mikään mielipidekysymys.

Kirkkohallituksen asiantuntija Marja-Liisa Laihia

– He ovat lähteneet nopeasti ja heitä ei ole vielä onnistuttu saamaan esimerkiksi diakoniatoimistoon.

Camilla Honkala kaipaakin kirkkohallitukselta toimia.

– Toivomme, että kirkkohallitus lähtee tilannetta selvittämään yhteistyössä seurakuntien kanssa. Tämä on yksi ilmiö, johon tulee paneutua ihmisten hädän kitkemiseksi.

Honkala sanoo, että diakonian yksi tehtävä on nostaa esille ajankohtaisia ja äkillisiä epäkohtia.

Romanit pohjimmaisia

Kirkkohallituksen asiantuntija Marja-Liisa Laihia sanoo, että Suomessa on ollut vuodesta 2007 lähtien kierteleviä romaneja, mutta heidän asemassaan ei ole tapahtunut mitään parannusta.

– Nämä ihmiset ovat todella pohjimmaisia täällä EU-alueella. He ovat epätoivoisessa kierteessä, kaikkialla Euroopassa ja erityisesti kotimaassaan.

Laihian kokemuksen mukaan täällä olevat perheet eivät lähde kotiseuduiltaan mielellään, perheet ovat hajallaan ja elämä on epätoivoista elannon etsimistä.

– Asia pitää ottaa vakavasti. Toivoisin myös, että ihmiset kirkon piirissä ymmärtäisivät, että romanien tukeminen ei välttämättä ole mikään mielipidekysymys. Että pitääkö vai eikö?

– Kyllä kaikkien pitäisi tietää se, että nämä ihmiset ovat äärettömän epätoivoisessa tilanteessa.