Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tyrmää erolasten vuoroasumisen: "Naurettava, mekanistinen lähestymistapa"

Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan vanhempien olisi hyvä ensin itse kokeilla vuoroviikkoasumista. Jos tuntuu, että koskaan ei ole ollut yhtä kivaa kuin koko ajan laukkuja pakatessa, silloin samaa mallia voi ajatella lapsellekin.

Kotimaa
Vuoroasuminen, jaettu asuminen
Karoliina Haapakoski / Yle

Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan vanhempien eron jälkeen lapselle on paras vaihtoehto yksi koti ja runsaat kontaktit etävanhempaan. Suomessa vahvasti valloillaan olevaa vuoroviikkoasumista Sinkkonen ei hyvällä katso.

– En liputa sen puolesta, voin sanoa näin. Se on silloin tällöin selvästi ikään kuin se pienin paha tai siitä seuraa vähiten jatkuvaa riitelyä, konservatiivisemman linjan kannattajaksi tunnustautuva Sinkkonen toteaa.

– Se on naurettava, ikään kuin mekanistinen tapa lähestyä asiaa, että kun lapsi on puolet ajasta äidillä ja puolet isällä, niin lapsi saa yhtä paljon vanhemmuutta kummaltakin biologiselta vanhemmaltaan. Näinhän se ei välttämättä ollenkaan ole, Sinkkonen sanoo.

Lapsi on aina "saattaen vaihdettava"

Sinkkonen lainaa amerikkalaista avioerotutkija Mavis Hetheringtonia, jonka mukaan vuoroasuminen toimii, kun lapsen kaveripiiri, koulu tai päiväkoti ei muutu ja vanhemmat pystyvät hyvin kypsään vuoropuheluun.

Siinä käy hyvin usein niin, että jonkin ajan kuluttua vanhemmat väsyvät tähän ja lapsen asiat eivät lopulta ole kenenkään hanskassa ja tästä meillä ei saa oikein puhua.

Jari Sinkkonen

Hänen mukaansa lapsi pitää aina saattaen vaihtaa kodista toiseen.

– Eli kertoa viikon kuulumiset. Mitä viikon aikana on tapahtunut, mitä seuraavalla viikolla tapahtuu, päiväkotiin pitää viedä sitä ja kouluun tätä. Kaikki tämä vaatii tavattoman paljon energiaa, Sinkkonen kuvaa.

– Hetheringtonin kriteereitä kuunnellessa kysyy, että miksi vanhemmat ovat koskaan eronneet, jos he ovat niin kauhean kypsiä, harkitsevia ja pohdiskelevia, Sinkkonen huomauttaa.

Vanhemmilla voi olla jo uusi parisuhde muodostumassa tai uuteen perheeseen odotetaan vauvaa. Lisäksi vanhemman pitäisi jaksaa vielä pyörittää lapsen vuoroviikkoasumiseen liittyvää ruljanssia.

– Siinä käy hyvin usein niin, että jonkin ajan kuluttua vanhemmat väsyvät tähän ja lapsen asiat eivät lopulta ole kenenkään hanskassa ja tästä meillä ei saa oikein puhua, Sinkkonen kuvaa.

Tärkeintä on luonteva kontakti etävanhempaan

Sinkkosen mukaan lapsi kuormittuu ja stressaantuu, jos koko ajan pitää rampata ja pakata ja aina joku tärkeä tavara jää juuri sinne toisen vanhemman luo.

Hän muistelee vuosien takaista keskustelua yksin- ja yhteishuoltajaliiton toiminnanjohtajan kanssa.

– Kun hänelle soitettiin ja kysyttiin vuoroasumisesta, niin hän sanoi, että kokeilkaa ensin itse kolme kuukautta, Sinkkonen kertaa.

– Se on minusta aika hyvä ohje. Jos on, että "jee, koskaan minulla ei ole ollut näin kivaa kun pakkailen koko ajan laukkujani", niin sitten sitä voit ajatella lapsillesikin. Mutta mieti, Sinkkonen ohjeistaa.

Tutkimuksissa 1970-luvulta lähtien on tuotu esiin, että jomman kumman vanhemman luona asuvat lapset voivat parhaiten, kunhan heillä on lupa ja vapaus tavata etävanhempaansa.

– Jos vanhemmat pystyvät järkevään yhteistyöhön ja lapsella on lupa olla kontaktissa vanhempaan, jonka luona ei asu ja hän voi olla siellä yötä, niin silloin se on lapsen kannalta hyvin vapauttavaa ja se on hänelle hyvä ratkaisu, Sinkkonen sanoo.